Jumala pitää meistä huolen

Asumme kaupungissa keskellä maaseutua. Jumala on pitänyt meistä huolta. Saamme asua talossa, jonka pihalla olen vauvana ryöminyt.  Vaimoni oli unessa nähnyt  maiseman, joka kotimme ikkunoista ja pihalta aukeaa, jo ennen ensimmäistä käyntiään Suomessa. Kuva otettu iltakävelymme aikana 16.9.2022. Meidän kotimme on kuvassa oikean puoleinen  vaalea talo.

Rakkaani unesta tulevat mieleeni omat uneni opiskelujeni ajalta. Olin nähnyt kaksikin unta, joissa näin maiseman,  jotka kietoutuivat elämääni myöhemmin Kangasniemellä.  Ensimmäinen maisema oli pitäjän rajalle tullessamme. Muistin unen, jossa olin paikan nähnyt. Toinen oli pappilan pihalta rantasaunalle menevä polku. Senkin olin nähnyt unessani jo paljon aikaisemmin. Kangasniemi oli ensimmäinen seurakuntani vasta vihittynä pappina. Ihmiset olivat ystävällisiä. Ihania.

SUNNUNTAI 25.9.2022

16. sunnuntai helluntaista

Jumalan huolenpito

Pyhäpäivän psalmi Ps. 86:1, 3–7

Jumalan huolenpito on syvällistä. Se ulottuu koko elämään. Niin meidän omaamme kuin myös niiden, joiden kanssa elämme. Hän pitää huolta koko maailmasta. Koko luomakunnasta. Kaikki hän tuntee. Kaiken hän tietää.  Aina me emme ymmärrä kaikkea kohtaamaamme. Elämä on monimuotoisempi, kuin meidän mahdollisuutemme ennakoida. Kaikkia suunnittelmiammekaan emme voi toteuttaa. On opittava ottamaan elämä sellaisena, kuin se tulee.

Elämän realiteettien kohtaaminen on helpompaa, kun  tietää elävänsä Jumalan kämmenellä.  Hänen hoivansa ja huolenpitonsa ei koskaan lopu, ei silloinkaan, kun murhe tuo kyyneleet silmään eikä ymmärryskään  kaikkea käsitä.

Jumalan turvallisilla käsivarsilla saa käydä elämässä eteenpäin. Uskon varassa saa luottaa, että Herramme on voimallisempi kuin kaikki maailman surkeus ja vaivat.

Uskon silmin saamme katsella Kristuksen rakastavia kasvoja. Hänen rakkautensa armahtaa meitä. Anteeksianto on joka päivänä todellisuutta. Hyvyytensä rajaton avaruus vapauttaa mielemme ylistykseen ja kiitokseen. Tänäänkin auttaa Herra. Tänäänkin hän on kanssamme.  Taluttaa meitä jokaisen askeleemme aikana.

 

Jumalan huolenpidon sunnuntain Psalmi:

Herra, kuule rukoukseni, vastaa minulle,
minä olen köyhä ja avuton.
  Herra, armahda minua!
  Kaiken päivää huudan sinua avukseni.
Minä ylennän sydämeni sinun puoleesi.
Täytä palvelijasi ilolla!
  Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi,
  runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille,
  jotka sinua avuksi huutavat.
Kuule minun rukoukseni, Herra,
ota vastaan avunpyyntöni.
  Sinua minä hädässäni huudan,
  ja sinä vastaat minulle.

Ps. 86:1, 3–7

9 kommenttia

  • Pekka Pesonen sanoo:

    Hassuinta tässä vakavassa sairastumisessani on se, että tämän kautta opin tuntemaan Jumalan valtavan suuren rakkauden minua ja kaikkia ihimisiä kohtaan. Joten minussakin on herännyt se kaipuu, että voisin rakastaa jokaista. Taivaassa kun ei ole mitään heikkoutta kenessäkään ja kakki siellä ovat täysinin puhtaita ja pyhiä. Niinpä kasellessani muita saan jatkuvasti kamppailla sen kanssa, että yhä näen ihmisissä vianalaisuutta. Taivaasta katsoen se kaikki katoaa. Joten pyrin nyt ajattelemaan jokaisesta hyvää ja se on ihmeellinen muutos, jonka Jumala on minussa saanut aikaan näyttämällä elämäni rajallisuuden. Hyvällä ja iloisella mielellä lähden taas hetkenpäästä saamaan päivittäisen sädehoitoannokseni. Joka arkiaamu sinne saan kiiruhtaa. On tämä kyllä ihan hoopoa, että saan tämmöisellä iloisella mielellä olla. On se valtavan ihana Jumalan lahja.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Pekka

      Kiitos syvällisestä ja sydämellisestä puheenvuorostasi!

      Kiitos uusien ulottuvuuksien löytymisen avaamisesta, meille lukijoillesi rohkaisuksi ja myönteisyyteen kehotukseksi.

      Olen aina arvostanut sinua erinomaisena persoonallisuutena. Tämä puheenvuorosi kertoo miten paljon olet saanut kestää Jumalan koulussa ja miten hän on entisestään syventänyt ja laajentanut näköalaasi.

      Suokoon Jumala sinulle voimia! Olkoon hänen rakkautensa ja läheisyytensä sinun lohtusi ja toivosi turvana!

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kaisu Hildén sanoo:

    Matias 🙂 Olen oppinut jotain! myös sen kautta, että joskus on tuntunut, että miksi Jumala salli-eikä huolehtinutkaan. nämä kipuilut ovat olleet kipeitä. Mutta sellaisen ymmärryksen olen saanut, että Kärsivä Kristus oli kanssani niissä tuskissa. Ja on. Olen viime aikoina ajatellut omaa poislähtöäni, koska se nyt vain puhuttelee laulun sanoissa, puheissa. Toisaalta tiedän, että jonkin uuden alkaminen saattaa tuntua vanhan kuolemalta. sellainen lause, ”alat olla valmis kuolemaan”-tuntuu sekä hyvältä, että pelottavalta, että surulliselta. ja huoli -miten läheiset pärjää, sellainenkin hassu ajatus tulee. Toisaalta elämänvaiheessani on murros-joten olkoon niin tai näin, Jumalan huolenpitoa tämäkin pähkäilyni on. Ymmärrän myös Pekkaa, kyllä meitä ihmisiä kovistellaan, mutta aina vain meidän hyväksemme. ja Pekka, kyllä se rakkaus tulee luonnostaan, ei sitä tarvitse puristaa itsestään. Hyvä, kun olet täällä Kotimaassa vaikuttamassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Kaisu

      Kiitos puheenvuorostasi.

      Kiitos sydämellisestä tavastasi kertoa uskon kamppailustasi.

      Kyllä elämään kuuluvat sekä helpot että vaikeat hetket, toisinaan kipuilut ja toisinaan iloisemmat tuokiot.

      Pekan kanssa tapasimme Lapinjärvellä. Toimin siellä ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherrana. Muutettuani ensimmäinen vaimoni sairastui ja sitä jatkui yli 15 vuotta. Ennen kuolemaansa Maria ehti nähdä kuopuksemme kuoleman 17 vuotiaana. Kirkko oli täynnä saattoväkeä kun Miika haudattiin. Vaimoni hautauksessa hänen toivomuksensa mukaisesti olimme läsnä vain minä ja lapsemme. Muita oli paikalla vain yksi sairaalan virkailija, joka auttoi arkkuun panemisessa.

      Toisinaan suru tulee mieleeni vielä vuosikymmenienkin jälkeen. Toki vuosien kuluttua aina harvemmin ja harvemmin.

      Kameruniin lähetystyöhön leskenä mentyäni olen saanut uuden onnen. Jumala on antanut minulle uuden elämänkumppanin, 1300 -luvun puolivälistä Bakongia hallinneen dynastian jäsenen prinsessa Coletten. Olen Jumalalle kiitollinen hänestä. Nyt elämme hiljaista eläkeläisen elämää täällä Someron kaupungin Ollilan kylässä.

      Kiitos Kaisu kommentistasi!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Kaisu

      Appiukkosi Helge Hildénin tunnen jo 1960 -luvulta alkaen.

      Helluntaina 1968 kävin pitämässä saarnan Pyhtään kirkossa ruotsinkielisessä messussa. Hän oli tuohon aikaan kaksikielisen Pyhtään seurakunnan kirkkoherra ja minä toimin tuolloin Kotkan lyseon uskonnonopettajana.

      Siitä lähtien minulla on ollut suuri ilo tuntea hänet.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Olen tässä viime aikoina lueskellut tämän vuoden synodaalikirjaa, jossa on monia mielenkiintoisia artikkeleita.

    Pelastus – Synodaalikirja 2022

    Frälsning – Synodalavhandling 2022

    Erityisesti minussa herätti ajatuksia Mari-Anna Auvisen kirjoitama artikkeli

    Jumalan valtakunta – ikkuna globaaliin teologiaan.

    Kirjassa sivulta 165 alkaen.

    Tässä artikkelissa hän käsittelee jumalakuvaa ja ihmiskäsitystä erityisesti eteläisen Afrikan tswanojen keskuudessa. Heimo asuu sekä Botswanassa että Etelä-Afrikassa. Tämä aihe tuntuu mielenkiintoiselta erittäinkin siitä syystä, että itse olen tehnyt työtä paljon pohjoisempana sijaitsevassa Kamerunissa, mutta Afrikassa kuitenkin. Afrikan joka kansalla on omat korostuksensa, mutta siitä huolimatta myös yhteisiä piirteitä löytyy.

    Aivan oman mielenkiintoni vuoksi luin myös tässä blogissani käsittelemäni Psalmin 86 kahtenakin käännöksenä tswanaksi. (Kielellä on monta eri nimitystä eri kirjoissa ja muissa teksteissä.)

    Tässä viite niistä toiseen Setswana 1970/1987, joka on luettavissa Etelä-Afrikan Pipliaseuran sivulta.

    https://biblesa.co.za/bible/TSW70/PSA.86/DIPESALEME-86

    Ilmaus ”Morena, Modimo wa me”, ”Herra, minun Jumalani”, on jakeessa 12.

    Monien muiden kysymysten ohella Auvinen kuvaa artikkelissaan myös sanaa Modimo esitellen tämän Jumala -sanan ulottuvuuksia tswanojen käyttämässä kielessä ja ajattelutavassa.

    Tässä näyte hänen esityksestään:

    ”Monistisessa ajattelussa tyhjyys on mahdottomuus. Usko luojajumalaan on mahdollista siten, että Modimo luo jatkuvasti uudelleen sekä itsensä että kaikki manifestaationsa, kuin lähde, joka pulppuaa jatkuvasti uutta elämää sekä itselleen että kaikelle olevalle. Tämän vuoksi kaikki oleva on jatkuvassa riippuvuussuhteessa Korkeimpaan ja hänen tahtoonsa. Modimo on Elämä itse, ja se kosmista kokonaisuutta jatkuvasti ylläpitävä ja uutta luova ”enemmän” holistisen ajattelun mukaan.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matias Roto

    Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit