Ymmärsinköhän nyt oikein ajatuksesi Salla siitä, että ”Jeesus Nasaretilainen julisti syntejä anteeksi ilman viittausta mihinkään uhriin, vain Jumalan armollisuuteen ja hyvyyteen viitaten.”

Miten sinä ymmärrät Kristuksen sanat Johanneksen evankeliumissa, kun hän totesi: ”Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet”?(Joh6:54)

Eikö noissa sanoissa ole ainakin ripaus uhriverta?

Ehtoolliskäsityksiä on todella useamaankin junaan. Mutta eivätkö kaikki yleensä ole linjassa sen kanssa, että Jeesuksen uhrista nyt tässä hyötyä syödään ja juodaan? Katoliset taitavat ottaa sen hyvinkin vakavissaan ja kirjaimellisestikin.

On hyvin vaikea, oikeastaan täysin mahdotonta olla tulkitsematta Raamattua näissä Jeesuksen voimakkaissa sanoissa. Eri asia on sitten se tärkein: mikä ymmärryksistä on se oikea, Raamatun Kirjoituttajan ajatus.

Seurauksista päätellen monet Jeesuksen kuulijoista ymmärsivät veren ja lihan syömisen kovin kijaimellisesti. He kun tulkitsivat sanoman: ”Sietämätöntä puhetta. Kuka voi kuunnella tuollaista? Opetus siitä, että Jeesuksen seuraajat ”on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa” meni näiltä hätiköijiltä sivu suun.(Hepr10:10)

Kiitos Salla kannanotostasi.

Pitää kovasti paikkansa se, ettei Heprealaiskirjettä eikä sen sanomisia ollut olemassa silloin, kun Johanneksen kuvailemasta Jeesuksen lihan ja veren syönnistä oli puhe. Raamattu on kuitenkin kokonaisuus, joten useimmiten ei sanojen aikajärjestys ole ongelma. En toki tarkoittanut todistaa Johanneksen kohtaan liittyvää ajatusta uhrista sitaatillani. Sen tarkoitus oli vain samoja ilmaisuja käyttäen osoittaa, mitä Jeesuksen hylänneet menettivät.

He menettivät otteen ”Jumalan Karitsaan”(muuten: aika outo ilmaus, jos Jeesus olisi itse Jumala), joka erinomaisella tavalla Raamatussa symboloi Jeesuksen roolia nimenomaan kertakaikkisena uhrina. Ja ilmaus hyödyntää myös muinaisen Jumalan kansan pitkää ja Kristusta kohti kasvattavaa uhraamisperinnettä.

Ja olen edelleen samaa mieltä kanssasi siitä, että ”ehtoollista voi todella tulkita uhriateriana”. Mallihan löytyy Luukkaan 22. luvusta, jossa Kristus sanoi uhriinsa viitaten: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.”(Lu22:19)

Myöhemmin apostoli Paavali osoitti, että Jeesuksen kuolinpäivä ja siis suuremman pääsiäislampaan uhraamispäivä oli oikein hyvin kristittyjen muistissa ja sitä noudatettiin.(1.Ko11:24,25)

Ville otti pääsiäisen lähestymistavaksi keskustelun avauksessaan Jumalan kuoleman. Vaikka olenkin sitä mieltä, että Jeesus Ihmisen Poikana juutalaisen pesah-perinteen jatkoksi uhrattiin eikä itse Jumalaa, suunta on oikea.

Sinä puolestasi kirjoitat, että ”kyseessä on paitsi muistoateria, myös ylösnousemuksen, ja sitä kautta anteeksiannon ja uuden alun ateria.”

Ylösnousemus kolmantena päivänä on jokaiselle Jeesuksen askeleissa kulkevalle kristitylle tärkeä tapahtuma, myös minulle. Mutta eikös Jeesus käskenyt juuri kuolemaansa muistamaan, siis sitä lunastustapahtumaa? Piti muistaa ”usein” täydellisen ihmiselämän uhria, joka annettiin meidän puolestamme? Tuona pitkäksi kutsuttuna perjantaina peittyi( hepr. kaphar) eli sovitettiin Aadamin meille perinnöksi antaman syntitaakka.

Ja siihen peittämiseen tarvittiin juuri sopivan kokoinen kansi. Me synnin perineet olisimme olleet liian pieniä, Kaikkivaltias Jumala liian iso. Jeesuksen Kristuksen toisen Aadamin kokoinen uhri oli tismalleen oikeaa kokoa.

Niin, Jeesuksen asettaman viimeisen aterian pointti oli siis Korinttilaiskirjeen mukaan ”te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee.” Kuolemistapahtumaa siis piti muistaa, sovitusta ja Pääsiäislampaan uhraamista.

Kun Jeesus sitten herätettiin kolmantena päivänä, uhrina annetulle täydelliselle ihmisruumiille oli tapahtunut jotakin: hauta oli tyhjä. Raamattu ei kerro enempää, mutta johtopäätösten teko tuskin on kiellettyä.

Jeesuksen antama uhri oli lopullista laatua, ei hän ihmisolemustaan ja siihen kuuluvaa lihaa ja verta kolmantena päivänä takaisin ottanut. Silloin kyseessä ei olisi ollut uhri vaan kolmen päivän laina. Jatko Raamatussa kertookin Kristuksen hyvin ihmiselle epätavallisista liikkeistä, vaikka Tuomakselle naulan jäljet pitikin näyttää. Näin Raamattu kuvailee Jeesuksen herättämistä: ”Hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä”(1.Piet3:19KR38)

Sanot Salla näkeväsi Kristuksen kuolemassa jotakin peilikuvaa ”omalle väkivaltaisuudelleni, jota kautta olen osallinen Kristuksen kuolemaan.”

Miten sinä olet osallinen Kristuksen kuolemaan? Olisi mielenkiintoista kuulla asiasta enemmän.