Jumala on kuollut
Tuona kohtalokkaana iltapäivänä, tuona kohtalokkaana pääsiäisenä Jumala kuoli.
Voiko Jumalan kuoleman hetkeä edes sanoa kohtalokkaaksi? Kyllä, koska kohtalokkaaksi se muodostui synnille, perkeleelle ja kuolemalle itselleenkin. Niiden valta tuhottiin Jumalan kuolemassa, ja pääsiäisestä tulisi ihmisille pelastuksen ja elämän pääsiäinen.
Olen pohtinut, mitä itse haluaisin paastonaikana saavuttaa. No, ehkei saavuttaa mitään sinällään, mutta haluan tuntea Kristuksen pelastustyön vieläkin paremmin. Se on jatkuvasti mieltä kutkuttava ja kiehtova asia, nimittäin Jumalan kuolema ihmiskätten kautta.
Friedrich Nietzsche osui lausahduksellaan Jumala on kuollut oikeaan, mutta hän erehtyi totaalisesti tarkoituksessaan. Lainaan kuitenkin Nietzschen lauseen ja käytän sitä toisesta perspektiivistä.
Risti on kristillisen uskon keskus, mutta sitäkin tärkeämpää on ensin tuntea, joka keskukseen on naulittuna. Edellinen Rooman piispa Benedictus XVI kirjassaan Syntyi Neitsyt Mariasta on kirjoittanut Jesajan joulun profetiasta: Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimeksi Immanuel (Jes. 7:14). Tämä nimi ei ollut Jeesuksen kutsumanimi, kuten Benedictus kirjoittaa, mutta se on myös Jeesuksen nimi. Kaksi nimeä paljastavat paljon Jumalan Pojasta, hänen todellisen luontonsa ja tehtävänsä: Jumala on meidän kanssamme ja hän pelastaa.
Miksi hän pelastumisemme tähden antautui käsiimme kuolemaan asti? Tämä kysymys kaihertaa usein mieltäni, kun pääsiäisen salaisuutta pohdin. Ihmishahmoon kätkeytyi jumaluus, joka loi kaiken, mutta kuitenkin hän antoi luomiensa olentojen, Jumalan kuvien, tappaa itsensä. Jumala kuoli ihmisten toimesta ja ihmisten syystä. Se vain kertoo, mihin ihmisinä pystymme, ja sen Jumala kai halusi myös osoittaa.
Psykologiset selitykset ehkä pyrkisivät kuvaamaan ihmisen irtaantumista Jumalasta kasvuprosessiksi kohti aikuisuutta. Lasten on kypsyttävä ja irtauduttava vanhemmistaan, ja irtautuminen tapahtuu kapinan kautta. No tätä kautta koko ihmiskunnan historia on ollut yhtä kapinaa, mutta kypsymistä en voi sanoa tapahtuneen yhtään. Mitä ihmisen tarinaa on tutkittu ja dokumentoitu, ihminen ei ole muuttunut yhtään miksikään. Vastikään oli uutisissa tammikuun puolella, muistaakseni, juttu kivikaudella tapahtuneesta joukkomurhasta. Nähtävästi metsästäjä-keräilijöiden ryhmä oli hävittänyt toisen ihmisheimon.
Ihmiskunnan historiaa näyttää enemmänkin toistavan syntiinlankeemuskertomusta – ihmisen itsekkyyttä, ylpeyttä, ahneutta ja vallanhimoa. Ihminen pyrkii Jumalan paikalle, ja yhtenä keinonaan siihen asemaan päästäkseen ihminen surmasi oman Luojansa. Mitä ihminen Jumalan asemassa tekisi?? Jostain syystä en edes halua tietää vastausta.
Ristillä kuollut Jumala on haastanut kristikunnan ajattelijoita alusta alkaen. Vastaus päätyy elämään, voittoon kuolemasta ja kaikesta. Jumalan alistuminen ihmisen pahuudelle kukistaa sen jumalallisella hyvyydellä. Jumalan alistuminen katoamiselle antaa tilalle ikuisuuden. Jumalan alistuminen kuolemalle antaa vain elämän, ikuisen jumalallisen elämän.
Yksi on lääkäri, lihallinen ja hengellinen, syntynyt ja syntymätön, lihaan tullut Jumala, kuolemaan tullut todellinen elämä, sekä Mariasta että Jumalasta syntynyt, ensin kärsimyksen alainen, sitten sen ulkopuolella, Jeesus Kristus, meidän Herramme.
Ignatios Antiokialainen (n. 110 jKr.), Kirje efesolaisille 7:2
40 kommenttia
Kiitos Rauli, kun tulit elävöittämään meidän puolikuolleiden Lutskujen keskustelua. Sinä pakotat meidät uskon perustuksille. Muutoin kulkisimme kuka missäkin maisemissa. Ainakin aivan epäolennaisissa kysymyksissä. Tuo viittauksesi 300lv. olleeseen palaveriin herätti kiinnostukseni siihen mitä siellä oikeasti touhuttiin. Väitit kaiketi kolminaisuus opin syntyneen siellä. Ilman että sillä olisi mitään Raamatullisia perusteita. Ymmärsinkö oikein?
Kyse on kuitenkin oikeasta kristillisestä uskosta, eikä niinkään opista. Oppi ainoastaan on oikeasta uskosta lähtevä säteily. Koollekutsumisen syy oli joku harha , joka ei perustunut kristilliseen uskoon vaan pakanalliseen filosofointiin. Tämä oppi myös kielsi Jeesuksen jumalallisuuden. Samalla asettaen keskustelun Raamatun sanan yläpuolelle. Jopa Jumalan asemaan. Tälläinen oppi ei voi olla oikea. Sillä siitä puuttuu Jumalan voima.
Viki-p:eestä tutkailin noita asioita. Oli hyvä kun laitoit Rauli ottamaan asioista selvää. Nyt ymmärrän lähtökohtiasi paremmin. Kovin korkeatasoista keskustelijaa minusta et tämmöisestä kansakoulupohjaisesta voi valitettavasti saada. Suomea sentään ymmärrän. Ilmaisuni voi joskus olla heikonlaista. Kirjoitustaito kun on mitä on. Opista , tai opeista keskustelu tuskin johtaa mihinkään. Miksi keskustelisimme jonkin lähteen olemuksesta, kun voimme juoda itse lähteestä. Veden mausta saamme varman tiedon ; mikä on hyvää, tai hyljättävää.
Miten Jumala onkin onnistunut kätkemään aarteensa paskanlemuiseen peltoon. Sitä en lakkaa ihmettelemästä. Kirkossahan on moni asia päin helvettiä. Ei siis ole ihme jollet kirkon jäsenenä ole päässyt aarretta löytämään. Martti veljeni esitti , että kirkosta on joskus vaikea löytää seurakuntaa. Nenääsi pidellen sinunkin piti lähteä, kun ei elämänlähdettä löytynyt. Helppo on löytää syitä lähtemiseen. Aarteen löytämisen mahdollisuus täällä kuitenkin yhä on. Sillä puolella on monia hyviä ja houkuttavia asioita. Varsinainen aarre sieltä kuitenkin puuttuu.
Valtava aarre on olla rakkauden kohteena. Vielä suurempi aarre on Hän joka rakastaa meitä. Hänen henkilökohtainen tunteminensa tuottaa loppumatonta onnellisuutta. Siitä nousee suuri ilo. Nimi taivaan kirjoissa. mikä se parempaa voisi olla. Syvä rauha ja lepo kaikissa tilanteissa. Sydämestä nouseva halu palvella ja rakastaa jokaista, sillä rakkaudella jolla hän meitä rakastaa. jatkuva johdatus elämän jokisella askeleella. Kuoleman kohdatessa askel vain eteisetä olohuoneen puolelle. Sitä hetkeä miettiessä; sydän täyttyy ilolla. Katkeamaton yhteys. Elävä toivo. Voima elämän muutokseen. Kaikki tuo ja paljon muuta vain yhden nimen takana. Hänen nimensä on Ihmeellinen neuvonantaja Immanuel Jumala meidän kanssamme. Juuri Hän jota oppinne väittää joksikin muuksi kuin mitä Hän on.
Lunastus on sisällöltään toinen kuin sovitusuhri. Itäinen teologia korostaa lunastusta, jossa Kristuksen elämä, puhtaus ja pyhyys ovat maksuna ihmiskunnasta. Sovitusuhriajattelu on todellakin jatketta eläinuhriajattelulle, sille ajatukselle, että verenvuodatusta vaaditaan anteeksiantamisen ehtona, ja jonka ajattelun sisällä UT:n kreikankieliset kirjoittajat pääasiassa ovat, vaikkakaan ei edes heprealaiskirjeen kirjoittaja niin puhtaasti kuin voisi luulla. Muistutan, että Mooseksen kirjoissa ihmisuhrit ovat kauhistus. Jeesus Nasaretilainen julisti syntejä anteeksi ilman viittausta mihinkään uhriin, vain Jumalan armollisuuteen ja hyvyyteen viitaten. Kuva jumalasta, joka vaatii ja tarvitsee ihmisuhrin voidakseen antaa anteeksi, implikoi myös sadistisuuden tuohon kuvaan. Jensonin mukaan Jeesuksen rukous ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät” sai kyllä-vastauksensa ylösnousemuksessa. Girard puhuu siitä, kuinka yhteisön väkivallan uhreista tehdään syntiepukkeja ja pelastajia ja lynkkaus selitetään Jumalan tahdoksi (siis muissakin uskonnoissa kuin kristinuskossa), mutta evankeliumeissa yhteisön lynkkaamaksi joutuminen kuvataan ensimmäistä kertaa uhrin näkökulmasta. Jensonin ajatuksella voi jatkaa tuota girardilaista tulkintaa: myös pahin – viattoman uhraaminen – annetaan anteeksi, myös koska tuo viaton ei puolustaudu väkivallalla eikä palaa kostamaan.
Ilmoita asiaton kommentti