Jumala on aborttimyönteinen

Muinaisiin kirjoituksiin perustuvat uskomukset ovat siitäkin mielenkiintoinen kokonaisuus, että kun mennyt ja nykyisyys kohtaavat, ristiriidoilta ja paradokseilta ei voi välttyä. On selvää, että käsitykset, joita pidettiin arkipäiväisinä totuuksina tuhansia vuosia sitten, eivät välttämättä ole sitä enää nykyään.

Aborttiin liittyvät kysymykset kristinuskossa ovat yksi tällainen kokonaisuus. Konservatiiviset ja fundamentalistiset kristityt pitävät aborttia vääränä, sillä se katkaisee hedelmöittyneen elämän. Laajemmin maailmaa tarkastelevat uskovat ja muut taas tulkitsevat, että sikiö ei ole vielä ihminen, jolloin raskauden keskeytyksessä ei ole kyse tappamisesta. He ajattelevat, että on naisen päätös mitä raskaudelle siinä vaiheessa tapahtuu.

Uskonnollisiin uskomuksiin liittyy aina jokin ylimmäinen moraalinvartija, joka kertoo miten asioihin tulee suhtautua. Kristinuskossa tämä vartija on tietenkin uskomukseen sisäänrakennettu Jumala. Ja koska moraalinvartija löytyy, voisi olettaa, että tämä näyttäisi asianmukaisella tavalla esimerkkiä kannattajilleen.

Kristinuskon Jumala on kuitenkin jotain aivan muuta. Hän kyllä Raamatun mukaan pitää elämää pyhänä ja yhtäältä kieltää tappamasta, mutta toisaalla sitten oikein käskee tappamaan viimeistä naista ja lasta myöden.

Jos ajattelemme aborttia sekä sikiöiden ja vaikkapa lasten elämän pyhyyttä, Jumala näyttää Raamatussa esimerkkiä, jonka mukaan aborttien tulisi olla helposti hyväksyttyjä myös konservatiivien ja fundamentalistien arvomaailmassa. Jumala kun on Raamatun mukaan tappanut sikiöitä ja lapsia enemmän kuin kukaan muu koko maailmankaikkeudessa. Pelkästään jo vedenpaisumuksessa Jumala tappoi tarinan mukaan miljoonia lapsia, sikiöitä ja raskaana olevia naisia. Eikä tältä samalta hävitykseltä säästytty Sodomassa ja Gomorrassakaan.

Entä sitten muut käytännön esimerkit lasten ja syntymättömien lasten tappamisesta?

Naahum 3:10 kertoo Herra Sebaotin fantasioimasta vihasta, jossa lapset lyödään murskaksi katujen kulmissa.

Jesaja 13:16 kertoo Jumalan vihasta, jonka sivuosumana lapset lyödään murskaksi vanhempiensa silmien edessä.

Hoosea 13:16 kertoo Jumalan vihasta, jonka johdosta Samarian lapset murskataan ja raskaana olevat naiset viilletään halki.

4 Mooseksen kirja 31:17 kertoo Jumalan käskystä, jossa kaikki lapset ja naiset, jotka ovat maanneet miehen kanssa (siis myös raskaana olevat) tulee tappaa.

1 Samuelin kirja 15:3 kertoo amalekilaisten kukistamisesta, jossa Herra Sebaot käski tappamaan kaikki, niin naiset, lapset kuin imeväisetkin.

4 Mooseksen kirja 16:27-33 kertoo Jumalasta, joka ei keksinyt mitään muuta keinoa todistaa Mooseksen olevan hänen asiallaan, kuin laittaa maan nielemään Korahin ja muutaman muun perhekunnan lapsineen.

2 Samuelin kirja 12:14-18 kertoo Jumalasta, joka näki tarpeelliseksi rankaista Daavidin lasta Daavidin rikkeistä - kuolemalla, kuinkas muutenkaan.

4 Mooseksen kirja 5:11-21 kertoo Jumalan kehittämästä aborttilitkusta, joka annettiin naiselle, jonka epäiltiin olleen uskoton ja raskaana vieraalle miehelle.

Niille, jotka ajattelivat huomauttaa, että vanha testamentti nyt on mitä on, huomautettakoot, että Jumala on Raamatun mukaan muuttumaton. Eikä se Jumala ole eri Jumala riippuen siitä, mitä testamenttia luetaan ja millä suodattimilla. Juuri se sama Jumala, jota pidetään armollisena ja rakkaudellisena, on Raamatun mukaan vaatinut viiltämään raskaana olevat naiset halki ja juottamaan uskottomuudesta epäillyille naisille abortin tuottavaa karvasvettä - ihan vain testimielessä.

Jos Jumala on aborttia vastaan, miksi hän on tehnyt niitä enemmän kuin kukaan muu?

182 kommenttia

  • Jukka Mikkola sanoo:

    Kiitos vastauksesta ja täsmennyksestä. Ei ole tarkoitus noista väitellä, on aikaa kun noita tarkempia määritelmiä olen tarkastellut. Olen joskus ihmisten omat kuvailut ”ateistisesta maailmankatsomuksestan” (tai jopa ”tieteellisestä maailmankatsomuksesta” – joka on se(kin) vähän ”hasssu” ajatus, perustuuhan tiede jonkinlaiselle maailmankatsomukselle. Näitä olen ateistien itsensä joskus kuullut käyttävän. Sellaisina ”käyttötermeinä”. En tarkoittanut noita edellisiä tiukan tieteellisesti otetuiksi. Ehkä olisi parempi puhua ”ateistisista maailmankatsomuksista” tai maailmankuvista. Tosin jotkut määrittävät itsensä ”uskonnottomuksi”, koska heillä ei ole ”uskonnollista tunnetta” (ei tarkka sitaatti, ajatuksellinen). Ja jokut ”aina” puhuvat kristillisestä uskosta ”uskonnollisuutena” jos näistä asioista syntyy debatteja.

    Evoluutiosta en ala enempää kiistelemään, se on ”perinteiseti” aihe, josta harvoin tulee kovin rakentavaa väittelyä (ei ole epäily Sinua kohtaan!). (Kristittyjenkään kesken.)

    Luonnonvalinta on asia, josta voisi siitäkin paljon keskustella (sen mekanismit) mutta siihenkin liittyy erikoisia ”nyansseja” (onko luonto ”toimija, joka ”suorittaa valintaa” vai onko kyse vain siitä, että satunnaisprosesssit ja luonnonlait saavat aikaan vaikutuksia, joita nimitämme luonnonvalinnaksi?). Onhan se sellainen ”yleisselitys” kovin monelle asialle, jota käytetään tarpeettomastikin. En kuitenkaan ole sen alan tutkija, joten ehkä on parmpi olla nyt siitä kirjoittamatta. Selitysmallina se tietysti on mahdollinen. Oltiinpa ”ohjaamattomasta evoluutiosta” mitä mieltä tahansa, siihen kyllä tuntuu liittyvät toisinaan vahvoja ”uskoon” liittyviä vivahteita. ”Luonnoinvalinnan” termiä käytetään mielestäni toisinaan vähän ”uskonnollisuuteen viittasaan” tyyliin. Mutta viisaammat osannevat minua enemmän siitä kertoa. Vähän samankaltainen ”ilmiö” kuin ns. piilo-opetussuunnitelma koulutusjärjestelmissä (vaikka en tarkoita sitä, että tässä yleisesti pyrittäisin tietoisesti ”indoktrinoimaan”. Näihin liittyy tuo ”oppiajatus”. En ole tässä yksin.

    Ehkä ateismia pitäisi rinnastaa ”yleiseen jumala-uskoon” jossa ei oleta kantaa siihen, millainen ”jumala” on? Kristillinen usko taas pitäisi rinnastaa tietynlaiseen ”ateistiseen uskoon” – jos usko jumalaa/jumaliin on ”heikko”, on usko jumalaan/jumalien olemattomuuteen on ”vahva”? Saattaapa kristitynkin usko ”rakoilla” ainakin tilapäisesti.

    Olisikohan tämä tässä?

    Ihmisethän voivat olla ”heikkouskoisia” sekä Jumalaan (tai jumaliin) että siihen että Jumalaa (tai jumalia) ei ole olemassa. Siitä lienemme yhtä mieltä?

    Toivotan hyvää jatkoa…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Antero Syrjänen

    Olen 70-luvun lopulla syntynyt nuori mies läntisestä Suomesta. Perheeseen kuuluu vaimo ja muutama pörröinen lemmikki. Synnyin Jehovan todistaja -sukuun ja -perheeseen. Blogeissani tulen käsittelemään, ainakin aluksi, elämää Jehovan todistajien maailmassa ja ympäristössä. Jos haluat kysyä todistajuudesta (tai ottaa muuten yhteyttä) yksityisemmin, sähköpostiosoite on: tantero.syrjanen@gmail.com