Hyvän hallintomenettelyn näkökulmasta lähetysmäärärahojen jakamisen ympärille syntyneet lieveilmiöt ovat huolestuttavia. Asiaa tarkemmin tarkasteltaessa syntyy selkeä vaikutelma, etteivät seurakunnat (valtuustot ja neuvostot) ole lähetysmäärärahoja jakaessaan ottaneet huomioon hallinto-oikeuden tarkoitussidonnaisuuden periaatetta.

Hallinto-oikeuden perusteoksissa (esim. Uotila-Laakso-Pohjolainen-Vuorinen, Yleishallinto-oikeuden oppikirjassa) viitataan KHO:n ratkaisuihin, joissa on puututtu harkintavallan väärinkäyttöön päätöksenteossa, mikäli päätöksenteossa on rikottu hallinto-oikeudellista tarkoitussidonnaisuuden periaateetta tai objektiviteetin periaatetta. Hallintolain käytössä tarkoitussidonnaisuuden periaatetta on pidetty vahvana hallinto-oikeuden harkintavallan rajoitusperiaatteena, jonka rikkominen voi hallintotuomioistuimessa johtaa päätöksen kumoamiseen. On myös huomioitava, että perustuslain  6 § velvoittaa tasapuoliseen kohteluun, johdonmukaisuuteen ja syrjimättömyyteen.

Tarkoitussidonnaisuuden periaatetta rikotaan, jos hallintoelin käyttää harkintavaltaa muuhun, kuin sille annettuun päätöksentekoon: “hallintoviranomainen harkintavaltaa käyttäessään ei saa ryhtyä edistämään muita tarkoitusperiä kuin niitä, jotka kuuluvat viranomaisen tehtäväpiiriin.” Niinpä, kun päätetään kirkon lähetystyön tukemiseksi myönnettävien avustusten kohtalosta, ei sitä ole lakien ja asetuksien mukaan tarkoitettu kirkkopolitiikan välineeksi. Kirkkovaltuuston on toiminnassaan noudatettava hyvää hallinto-oikeudellista tarkoitussidonnaisuuden periaatetta ja kohdeltava hallinnossa asioivia (järjestöjä, henkilöitä) tasapuolisesti sekä käytettävä oikein toimivaltaansa ja sitä harkintavaltaa, joka sille tässä asiassa on annettu. Harkintavalta on sidottu nimenomaan lähetystyöhön, sen saavutuksiin ja toimivuuteen - virkakysymyksen johtopäätökset tai erimielisyys samaa sukupuolta olevien kirkollisesta vihkimisestä kuuluvat kirkolliskokoukselle. Jos poliittiset ryhmittymät ajavat määrärahoista päätettäessä omia agendojaan, ei kyseessä ole enää asiallinen ja tarkoituksenmukainen toiminta, jota hallinto-oikeuden objektiviteettiperiaate edellyttää.

Demokraattisesti valittu kirkolliskokous on selvästi ohjeistanut, että lähetysjärjestöjen kanssa tehtävää yhteistyötä ohjaa keskitetysti kirkkohallitus. Yhteistyön periaatteet on määritetty viiden vuoden välein tarkistettavassa Perussopimuksessa sekä Yhteinen todistus -asiakirjassa.Siitä huolimatta eri seurakunnat ja poliittiset ryhmittymät ovat lähettäneet lähetysjärjestöille kyselyjä, arvioidakseen lähetysjärjestöjen kelpoisuutta.  Näin toimiessa on aiheutettu lähetysjärjestöille kohtuutonta haittaa. Avoimuuden nimissä tehdyt kyselyt ovat päinvastoin luoneet pelon ilmapiiriä, kun on uhkailtu määrärahojen menetyksellä ja negatiivisella julkisuudella. Järjestöjen opetuksesta ja julkaisuista poimittuja yksittäisiä sitaatteja on pätkitty ja irrotettu  asiayhteydestään, sanoja ja virkkeitä on liitetty mielivaltaisesti yhteen tai jotain lisätty ja näin on saatu lopputulokseksi kaivattua todistusaineistoa, jonka on voinut tulkita oman poliittisen agendan mukaisesti syrjinnäksi tai epätasa-arvoksi. Voisiko tällaista painostusta pitää jopa hengellisenä väkivaltana? Käsittelyn kohteeksi joutuneella lähetysjärjestöllä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta puolustautua, koska se on jo etukäteen tuomittu syylliseksi. Näin ei voi toimia kirkossa.

Mikäli seurakuntien virkamiehet tai luottamushenkilöt jatkavat omien kyselyidensä tekemistä, he voivat syyllistyä tietoiseen hallinto-oikeudelliseen virheeseen. Kyselyissä on pyydetty selvityksiä seikoista, jotka eivät liity mitenkään lähetystyön tekemiseen. Seurakuntien ja ryhmien lähettämiin kyselyihin vastaamiseen kuluu myös aikaa ja resursseja, jotka ovat suoraan pois lähetyskentältä ja omalta osaltaan paisuttamassa järjestöjen hallinnollisia kuluja. Emme voi hyväksyä tällaista menettelyä, vaan vaadimme lopettamaan sen. Jatkossa käytössä tulisi olla kirkkohallituksessa vuosittain laadittavat järjestöjen kanssa käytävien ohjauskeskustelujen raportit.

Lähetysmäärärahoja on jaettava tasapuolisesti  lähetysjärjestöille, joilla on näky levittää armon ja anteeksiantamuksen sanomaa: Jeesuksen loppumatonta rakkautta meitä syntisiä kohtaan. Vaikka emme ole vaikuttaneet tällaisen kyselytoiminnan syntymiseen, haluamme pyytää tässä anteeksi sekä kaikilta äänestäjiltämme että hyvää työtä tekeviltä lähetysjärjestöiltä, että emme ole puuttuneet tähän asiattomaan toimintaan aiemmin riittävän napakasti.

Vantaan seurakuntien luottamushenkilöt,

Päivi Pitkäranta

Jari Araneva

Loviisa Kaartokallio

Annukka Pietarinen

Tiina Tuomela

Soili Haverinen

Leila Nuotio

Liisa Virta

Raimo Huvila

Pekka Mäkipää

Pia Heikkinen

Helena Teerioja

Jarno Tepora

Markku Nieminen

Laila Jouhkia

Anna-Kaarina Palmu