Julkeat miehet ja heikot naiset?

Kotimaa-lehden julkaisupäällikkö Olli Seppälä kirjoitti 1.3. ilmestyneessä Kotimaa24-palstan kommentissaan, että tulevassa Espoon hiippakunnan piispanvaalissa miehillä on väistämisvelvollisuus. Seuraavana päivänä häntä peesasi Kirkkoja Kaupunki -lehden päätoimittaja Jaakko Heinimäki, joka omassa kommentissaan totesi, että ”aika kovaa pokkaa vaaditaan tulevissa piispanvaaleissa miehiltä, jotka julkeavat asettua ehdolle. Oulussa näitä pokerinaamoja on jo kolme”.

Jos tämän viestin haluaa lukea niin, että siinä nämä kirkollisen median ammattilaiset haluavat muistuttaa naisjohtajien kipeästä puutteesta kirkossamme, niin heidän huolensa on luonnollisesti ymmärrettävä ja aiheellinen. Kirkossamme noin puolet papeista on naisia, joten tältä osin tasa-arvo on hyvin toteutunut, mutta johtotehtävissä heitä on liian vähän. Tässä on syytä kysyä miksi.

Ennen kuin kiirehdimme vastaamaan katsotaanpa tosiasioita. Kirkolliseen johtamiskoulutukseen on viime vuosiin saakka hakeutunut enemmän miehiä kuin naisia, vaikka tilanne on tältäkin osin ilahduttavasti tasaantumassa. Kirkkoherran virasta on kiinnostunut 39% naisista, miehistä yli puolet. Jostain syystä kuitenkin käy myös niin, että johtamiskoulutuksen saaneet naiset eivät kuitenkaan hakeudu kaikkiin johtamistehtäviin yhtä innokkaasti kuin miehet. Poikkeuksiakin on, mutta sääntö lienee edellä kuvatun kaltainen (kirkkoneuvos Kimmo Kääriäisen eri tutkimuksiin perustuva esitys v. 2015)

Toinen tosiasia vaaleilla tehtyihin virkavalintoihin liittyy seurakuntalaisten äänestyskäyttäytymiseen. Ihmisiä ei voida painostaa äänestämään sukupuoli edellä. Miksi? Koska äänestäjät ovat fiksuja eivätkä ole manipuloitavissa. Johtajuudessa, kuten pappeudessakaan, ei kysytä enää sukupuolta, vaan pätevyyttä ja soveltuvuutta.

Vaikka Seppälän ja Heinimäen kommenteissa on nähtävissä huoli naisten epäsuhdasta kirkollisessa johtamisessa, heidän tapansa esittää tasa-arvo asia siten, että he syyllistävät miehet, on epäasiallista. Se on suorastaan syrjivää ja erittäin julkeaa.

Eikä se ole myöskään kunniakasta heidän kirjoituksistaan (tahattomasti?) välittyvälle naiskuvalle: miesten pitää väistää, jotta naiset saavat vihdoin mahdollisuuden. Mitä tämä kertoo näiden julkeiden miesten naiskuvasta? Senkö, että nainen ei pärjää avoimessa ja reilussa kilpailussa miesten kanssa? Senkö vuoksi naiset ovat erityisjärjestelyjen tarpeessa ja patriarkaatin tehtävä (median kautta) on ottaa tämä ”heikomman astian” suojelun tarve huomioon?

Pitäisikö tällaisesta naisia holhoavasta ja miehiä syrjivästä asenteesta kirkollisessa mediassa huolestua? Pitäisi.

Samalla ilmoitan, etten ole käytettävissä missään piispanvaalissa, mutta mielelläni olen tukemassa piispaksi naista, jonka edessä yksikään mies tai nainen ei ole velvollinen väistämään ja joka tuntee hyvin paikallisseurakuntien todellisuuden sekä haluaa lähestyä hiippakuntansa ihmisiä Kristuksen evankeliumi eikä sukupuoli edellä.

  1. Manu Ryösö :”Toivo joutuu edellä mainittujen realiteettien kanssa samaan liemeen kuin Jouni, mutta vielä syvemmälle.”

    Siihen ”liemeen” taitaa valitettavasti tavalla tai toisella joutua jokainen kirkon johtotehtäviä kirkkolakien ja muita kirkkojen autonomiaan kuuluvia säädöksiä noudattava, kun vuosikymmeniä jatkunut yhteiskunnallinen poliittinen kehitys on vienyt aivan toisenlaisten arvojen suuntaan kuin mistä Raamatun arvopohja kertoo.

    Yhteiskunnan ongelmat ovat suurelta osin seurausta poliittisista päätöksistä, joiden avulla on saatu aikaan yksilöllisen elämänasenteen menestys ja perheen kunnioituksen katoaminen siirtämällä aiemmin perheen, suvun ja muiden luonnollisten yhteisöjen tehtäviä valtiolle. Tähän lopputulokseen on päätynyt avioeroja tutkinut ruotsalainen tutkija Glenn Sandström, jonka mukaan avioerot liittyvät hyvinvointivaltioon, jonka sosiaaliturva kytkettiin yksilöön eikä perheeseen.

  2. Uskomme tunnustaa Marian todistuksen, jonka Luukas on kirjannut Evankeliumiin.

    Joko Maria valehtelee tai Maria ei valehtele. Maria kuitenkin sanoo Jumalan lähettiläälle, ettei tiedä miehestä mitään, kun ilmoitti, että Maria tulee raskaaksi Pyhästä Hengestä.
    Joudumme ottamaan kantaa, siis Marian todistukseen. Joko uskomme sen, tai teemme Mariasta valehtelijan. Samoin Jumalasta, sillä Hänen tahtonsa tapahtui Marian ja myös Elisabethin kohdalla. (Johanneksen syntymä on myös ihme)

    On mielenkiintoista, että Jumala loi Adamin maan tomusta, mutta Herran Hän Lähetti maailmaan Marian synnyttämisen kautta, lupauksensa mukaan, sillä tuossa Siemenessä, joka syntyi, on Jumalan Armo ja synnin sovitus annettu maailmaan.

    ”Kuudentena kuukautena sen jälkeen Jumala lähetti enkeli Gabrielin Galilean kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret, neitsyen tykö, joka oli kihlattu Joosef nimiselle miehelle Daavidin suvusta; ja neitsyen nimi oli Maria.
    Ja tullessaan sisälle hänen tykönsä enkeli sanoi: ”Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi.”
    Mutta hän hämmästyi suuresti siitä puheesta ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi tarkoittaa.
    Niin enkeli sanoi hänelle: ”Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä.
    Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus.
    Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.”
    Niin Maria sanoi enkelille: ”Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?”
    Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: ”Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi. Luuk.1: 26-35

    • Kiitos kommentista, Martti. En tiedä, onko tällainen käsitys jossain vallitseva. Karrikoitu stereotypia se ainakin on. Viittaatko siihen, että Seppälän ja Heinimäen kirjoitukset heijastelevat tällaisia sterotypioita vai luetko tällaisen ajattelun oman kirjoitukseni sisään?

    • Tjaa… Tällaiset heijastukset sattavat olla tiedostamattomia. ”Aika kovaa pokkaa vaaditaan…” ei vielä kerro, olisiko pokerinaamainen piispakandidaatti sankari vai lurjus.

Kirjoittaja

Turtiainen Jouni
Turtiainen Jouni
Espoonlahden ev.lut. seurakunnan kirkkoherra, joka asuu pappisvaimonsa kanssa kahden Helsingissä. Kolme aikuista lasta. Ympärivuotinen pyöräilijä.