Joulun tulet ja miekan terät

 

Ilta hämärtää. Monet tulet valaisevat aukiota ja heijastuvat miekan teristä. Minua lähellä kuusi upseeria seisoo kunniavartiossa. Kaikilla on kenraalin valkoinen turkislakki. Minulla se on kainalossa. Pidän puhetta Mannerheimin haudalla Hietaniemessä. On jouluaatto.

_ _ _ 

"Yleisesti valitetaan sitä, että jäämme vaille joulupäivällistä tai illallista, joka piti syötämän rykmentin esikunnassa 25. päivänä. Joulupäivänä klo 12:n aikaan oli määrä lähteä liikkeelle." Ratsuväen everstiluutnatti Gustav Mannerheim piti päiväkirjaa Japanin sodassa. 

Hän kuvaa esimiestään, 50-vuotiasta kenraali Mistsenkoa: "Hänellä on tuo etenkin venäläisten kenraalien rakastettava ja kadehdittava kyky seurata mitä vähäpätöisimpiäkin asioita käsiteltäessä sangen tiiviisti keskustelukumppaninsa mielenvirettä. Osoittamatta minkäänlaista päällepäsmärihenkeä hän antautuu keskusteluun vaikkapa kornetin kanssa ja kuuntelee ihailtavan kärsivällisesti tämän esittämiä usein hyvinkin yksinkertaisia asioita. Kun hän itse puhuu, hänen kielenkäyttönsä on epätavallisen selkeää ja vakuuttavaa, kun hän antaa käskyn, hän ottaa ihailtavan kaukonäköisesti huomioon kaikki yksityiskohdat."

Kaikki ylemmät upseerit eivät saa nuorelta Mannerheimilta kiittävää arviota. Jotkut ovat mahtailijoita, jotkut velttoja, kuten naapurieskadroonan "vetelänlihava, iloluonteinen ja viinaa rakastava" päällikkö. Mannerheimia kiusaa se, että kasakat ryöstävät sumeilematta paikallisia, ystävällisiä asukkaita. Toisessa kohdassa hän toteaa: "Donin arojen pojat, jotka sangen urhoollisesti ryöstävät rauhallisia mantsurialaisia, lähtivät kuulemma (vihollisen tulelta) silmänräpäyksessä lipettiin."

Samoin hän kiinnittää kriittistä huomiota ratsain etenemiseen. Kärki ei ota huomioon perässä tulevia ja niin joukon häntäpää joutuu ratsastamaan laukkaa ja kompastelemaan.

_ _ _

(8. tammikuuta) Uuden vuoden juhlaillallinen, jonka niin monet olivat pelänneet menettävänsä sotaretkemme takia, oli nyt järjestettävä enemmittä viivyttelyittä... Kirjavasti koristettu joulukuusi ja suuri määrä mitä räikeimmän värisiä kiinalaisia tekokukkia lisäsivät omalta osaltaan juhlapöydän komeutta. Kaikki olivat sonnustautuneet parhaimpiinsa, ja tämän illallisen korkeakaluunaisen ja sileäksi ajellun seurueen jäseniä olisi ollut vaikea tuntea niiksi väsyneiksi ja likaisiksi upseereiksi, jotka olivat juuri palanneet Yingkousta.Ruokalajit olivat moitteettomia ja ne tarjottiin ainakin kenraalien puoleisessa pöydän päässä taiteen kaikkien sääntöjen mukaan ... Laulettiin ja laskettiin leikkiä myöhään yöhön, eikä kukaan ajatellut haavoittuneita tovereitamme (Vannovskia ja Karejevia) eikä sotilaita eikä heitä, jotka hautasimme matkalla Yingkouhun. Sellainen on sodan laki - ei ole sijaa sentimentaalisuudelle eikä surulle." (C.G. Mannerhemin: Päiväkirja Japanin sodasta 1904-1905".

_ _ _  

Pidän joulupuheeni: "...Tänäänkin Joulun sanoma kantaa haudan taakse ja yhdistää sukupolvia ja sukuja. Joulun ilo ja valo täyttävät mielen. Pimeyden valta väistyy. Seimen lapsi on Vapahtajamme, joka tulee jokaista häntä kaipaavaa ja tarvitsevaa lähelle.

”Kansa joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus. Sinä teet runsaaksi riemun, annat suuren ilon. … Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu. Hän kantaa valtaa harteillaan."

Juuri tätä ihmisen sisin odottaa ja kaipaa kaikkina aikoina. Kuoleman varjon maahan loistaa kirkkaus. Pahan lopullinen valta on voitettu.  Sen tekee Jumalan rakkaus, joka on tullut näkyväksi Jeesuksen syntymässä. Jumala lähetti poikansa maailmaan, lähelle kärsiviä, apua tarvitsevia, pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville."

_ _ _ 

Järjestystä valvova poliisi arvelee Hietaniemen hautausmaan jouluhartauden kuulijoiden määräksi "ainakin 2000". Samalla lumisade tihentyy. 

 

9 kommenttia

  • Matias Roto sanoo:

    Kiitos Pekka Olet saanut vaikuttavan kokonaisuuden tuomalla esiin muutaman välähdyksen Mannerneihimin joulun kokemuksista.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Särkiö sanoo:

    Kiitos Matias, sinäkin olet vaikuttanut minuun Afrikan arjen terveisilläsi, jotka muistuttavat elämän perusasioista.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Särkiö sanoo:

    Miksi Mannerheim puhuu kahteen kertaan joulun vietosta (25.12. ja 8.1.?). Keisarivallan aikana käytettiin kahta eri ajanlaskua (luterilaisten) gregoriaanista ja ortodoksien juliaanista. Ruotsi-Suomessa oli käytetty juliaanista kalenteria vuoteen 1700 ja sen jälkeen muutamia jaksoja lukuun ottamatta gregoriaanista, joka oli 13 päivää varhaisempi. Siksi vanhaa joulua vietettiin 8.1.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Risto Ahti sanoo:

    Kirjoitusta lukiessani menivät ajatukset pitkäksi aikaa Hietaniemeen. Vasta tätä vuonna minulle varmistui päiväkirjastani ja sodanaikaisen kenraali Laguksen elämänkerrasta että tosiaan Laguksen poika oli yhtaikaa armeijassa kuin minäkin. Kävin hänen kotonaan Väinämöisen kadulla Hietaniemen lähellä. Erään kerran kävelin iltalomalla yksin Hietaniemen hautausmaata ja katselin kiviä. Ensi vuonna tarvitsisi oikein ajan kanssa kiertää alue. Jouluyön vartio Hietaniemessä on joillekin ihmisille perinne mennä hetkeksi katsomaan ja mukaan tapahtumaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Särkiö sanoo:

    Kiitos Risto kommentista. Ruben Laguskin oli Mennerheimin ritareita. Luulen, että kynttilän sytyttäminen Hietaniemessä haudoille on tärkeä osa tuhansien jouluperinteitä. Lisäksi monille sotilaille on tärkeää seistä oma osuutensa vartiossa joko suurella ristillä tai Marskin haudalla. Vartiossa on sotilaita eri sotilasarvoissa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • petri järveläinen sanoo:

    Koska olin opiskellut teologisessa tiedekunnassa pari vuotta, minut määrättiin varusmiesaikana Ilmavoimien Teknillisen Koulun varusmiespapiksi. Olin joulun kiinni ja pidin jouluhartauden. Siinä oli hieman tuollaista puhua paiimenille kedolla -tunnelmaa, kun ei oltu päästy kotiin. Sitten menin jouluksi putkaan pistetyn kaverin seuraksi sinne ja vietimme kahdestaan joulua. Joskus sanotaan, että aikuisille miehille ei ole kirkossa mitään. Tällöin unohdetaan mm. Puolustusvoimien kirkollinen työ. Se tavoittaa erittäin hyvin ja ainakin oman kokemukseni mukaisesti odotus on, että sen työntekijät ovat nimenomaan humanitäärisessä ja hengellisessä roolissa. Jos joku alkaa leikkimään sotaherraa, sitä pidetään huonona asiana. Tuli mieleen nämä, sillä uskon kuvaamasi tilanteen olleen yhtä mieleenpainuvan kuin oma muistoni ”sotajoulusta”.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Mannerheim vietti rintamilla monta joulua, etenkin 1 maailmasodassa. Sotajouluna 1914 hän saa tervehdyksen rintamalle rakastetultaan Marie Lubomirskalta, os. Branicka: ”Cher Barou! Kohta on joulu. Kirjoitan teille sotapostikortin…En ole ennemmin lähettänyt joulutervehdyksiä tällaisessa tilanteessa. Mutta ne ovatkin siten kaksinverroin vilpittömämmät ja lämpimämmät. Mannerheim vastaa koruttomasti:”Olen perin harmissani etteivät olosuheet sallineet minun saada käsiini parempaa kuin näin perin arkisen kukkakortin. Vietän joulun Kielcen lähistöllä.” Kielce oli pieni kaupunki Puolassa. Pian tämä jälkeen Mannerheim sai vastaanottaa suuresti arvostamansa Yrjönristin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Särkiö sanoo:

    Kiitos Seppo hyvästä Mannerheimin sitaatista I Maailmansodan sotajoululta. Jouluja on vietetty vaatimattomasti, mutta silti ne ovat merkinneet jotain ja katkaisseet ankaraa arkea.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Särkiö sanoo:

    Petri, hyvä esimerkki siitä, kuinka sinä varusmiespappina annoit tukea: ”Sitten menin jouluksi putkaan pistetyn kaverin seuraksi sinne ja vietimme kahdestaan joulua. Joskus sanotaan, että aikuisille miehille ei ole kirkossa mitään. Tällöin unohdetaan mm. Puolustusvoimien kirkollinen työ.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Särkiö

    Kenttäpiispa ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.