Ystäväni
lähde kanssani
pienelle kyläkoululle
joulujuhlaan
korpikoulu kyhjöttää
metsän laidassa
kylmän kohmettamana
pihakoivut piirtyvät uljaina
taivaan samettia vasten
huurteen hunnuttamina
tähtien kimallus hiuksissaan
koulun ikkunoissa kyntteliköt
kutsuvat kulkijoita
jotka hengitys huurruten
pakkasen narskutus askelissaan
kiiruhtavat koulun mäelle
avaan kouluni oven
vastaani tulvahtaa iloinen puheensorina
kuusen tuoksu
odottava tunnelma
luikahdan nopeasti näyttämön taakse
jossa oppilaani jo odottavat
onko kaikki kunnossa
miksi enkelin siipi retkottaa
miksi yksi paimen ei ole pukeutunut
nopeasti nyt hakaneula tuokaa
itse juoksen asuntolan puolelle
tuosta pojan kylpytakki pikku paimenelle
tuosta keittiöpyyhe vielä päähineeksi
ja takaisin
vielä muutama minuutti aikaa
kurkistan esiripun raosta juhlasaliin:
tutut vanhemmat
mummot ja papat
entisiä oppilaitakin koko joukko
kylän pienimmät istua nököttvät penkeillä näyttämön edessä
valot himmenevät
väki hiljenee
verhot vedetään syrjään
siinä he ovat
joulun päähenkilöt:
lapsi seimessä makaamassa
Maria ja Joosef
paimenet polvistuneena
pikku enkelit kurkottelemassa kauempana
ilmassa on jotakin ikiaikaista
silti ihan uutta
syntymän ihme
jälleen kerran
juhlaväki laulaa:
” Enkeli taivaan…”
Ja minä tunnen väkevänä
itkun ja riemun
tästä se alkaa
opettajankin joulu
Vuosi sitten kirjoitin tälle palstalle pienen joulupakinan Opettajan tähtihetki.
Minulla ei vielä ollut omaa blogiani eli se juttu ei ole säilynyt.
Mutta muutama viikko sitten tein sen pakinan runon muotoon.
Ja olen sen muutaman kerran esittänytkin mm. palvelutalon joulujuhlassa.
Lapsuuskodin jouluista on säilynyt tietyt perinteet.
Niitä aion nytkin jossain määrin vaalia.
Joulurauhan julistus on tärkeä. Aattohartauteen lähikirkkoon. Sitten vasta jouluateria.
Muistan kuinka aina saimme kirjoja joululahjaksi. Olen sen saman perinteen säilyttänyt.
Toivotan kaikille teille oikein ihanaa, Taivaan Isän siunaamaa joulua!
