Jos pidätte minua uskovana

Lukijani.

Jos vaate repeää saumasta, sen voi korjata. Jos riita raivoaa, sitä voi sovitella. Mutta väärät valinnat voivat sekä pilata vaatteen että katkoa kaikki ihmissuhteet. Vastaavasti uskonyhteisö repeytyy ensin ryhmäkuntiin, sitten lahkoiksi ja viimein harhaopeiksi.

Uskovien joukkoon ei pääse, ellei siihen liity tavalla tai toisella. Ja siinä jo olevat asettavat ehdot sille, kuka otetaan mukaan.

Rajaa käytiin heti kirkon ensi ajoista alkaen.

Filippissä muuan purppurakankailla kauppaa käyvä Lyydia käytti käänteistä vieraanvaraisuustestiä. Siten hän selvitti uuden asemansa, kun tuli kastetuksi. Samalla peräänantamattomuudella, millä Emmauksen tien kulkijat estivät Jeesusta jatkamasta matkaa, Lyydia vaati vieraikseen Paavalin ja koko seurueen. ”Jos kerran pidätte minua Herraan uskovana, tulkaa kotiini ja jääkää vieraikseni.” (Apt. 16:15)

Lyydian testi toimi. Paavali oli paikalla ja tiesi, kuinka tämä oli kastettu. Mutta Efesossa hänen piti tehdä muutamalle miehelle toisenlainen testi: ”Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?” (Apt. 19:2) Paavali sai tietää, että nämä oli kastettu vain Johanneksen kasteella. Siksi hän perehdytti heidät oikeaan uskoon, ja heidät kastettiin Jeesuksen nimeen.

Filippissä ja Efesossa uskonyhteisön rajat avartuivat. Mutta korinttilaiset aiheuttivat Paavalille huolta. He riitelivät keskenään ja olivat kuka kenenkin puolella. (1. Kor. 1:12) Edes ehtoollista ei vietetty sovussa vaan eri aikoihin, eri tiloissa ja kaikki omia eväitään syöden. Hajaannuksessa oli vain yksi hyvä puoli: ”Täytyyhän teillä ollakin keskuudessanne ryhmäkuntia, jotta nähtäisiin, ketkä teistä osoittautuvat luotettaviksi.” (1. Kor. 11:19)

Kun Pyhä Henki johtaa, asiat sujuvat. Jos liha johtaa, käy huonosti: Jumalan valtakunta jää haaveeksi. Galatalaisia oli tarpeen varoittaa. Vääriin valintoihin kuuluvat riidat, lahkolaisuus ja remuaminen. (Gal. 5:19-21) Kehno pöytäseura vain turmelee!

Kristityn tuntee lempeydestä ja ystävällisyydestä.

Mutta ei hän voi olla sokea:Repeämä

”Karta harhaoppista ihmistä, kun ensin olet ojentanut häntä kerran tai kahdesti.” (Tiit. 3:10)

Kuka nyt uskoo oikein? Yksi testi on vieraanvaraisuus Lyydian tapaan. Toinen on tahto viettää yhdessä ehtoollista. Tai tulla siunatuksi siinä samassa pöydässä.

Sinun

Harmaa rovasti

 

  1. Hieno ohjeistus. Käykö tämä myös niin, että kristityt voisivat suojella lapsensa myös ateistiselta aivopesulta, jota syötetään lähes jokaisella oppitunnilla muodossa tai toisessa.

    Ja tämä uskonto se vasta uskoa vaatiikin, että voi uskoa kaiken tupsahtaneen ”ei mistään” ja että universumin ihmeellisin tietorakenne DNA-koodi olisi syntynyt itsekseen, mutta silti sitä vain opetetaan aivan totena meidän lapsillemme. Ja lopputuloksen voi nähdä nuorisostamme, jota on aivopesty tällä opilla, niin että joka päivä viisi nuorta jää eläkkeelle kun päästä heittää ja suuri määrä tekee myös itsemurhan.

    http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/joka-paiva-viisi-nuorta-jaa-elakkeelle-masennuksen-vuoksi/

    • Ei tiedepohjaisten aineiden opetus ole ”ateistista aivopesua”, jos pitäydytään tieteen tutkimustulosten esittelyssä. On itsestään selvyys ja välttämättömyys, että evoluutioteoria esitellään perusteellisesti biologian tunnilla. Itse olen historianopetuksessa ihmisen esihistorian esittänyt tieteen perusnäkemyksen mukaisesti, enkä ole näin tehden tarvinnut tinkiä kristillisestä vakaumuksestani. Kaikki, mitä tiede voi saada selville näistä asioista, on osa Jumalan luomistyötä. Jos opettaja tieteen tulosksia käyttää oman maailmankatsomuksensa propagoimiseen, hän toimii epäeettisesti. Kysymys evoluution ja luomisuskon suhteesta ei nimittäin kuulu biologian tunnille, vaan uskonnon, filosofian ja elämänkatsomustiedon tunnille. Näiden aineiden tulkinnat toki varmaankin poikkeavat toisistaan.

    • Darwinismi on yhtä kaukana tieteestä kuin eugeniikka eli oppi rotuhygienista, vaikka niitä ovaktin tutkineet ns. tieteentekijät. Jos darwinismi todellakin olisi totta, pitäisi entropia eli rappeutuminen kieltää, mutta nyt päinvastoin näemme ihmisenkin rapistuvan jatkuvasti, josta esimerkkeinä ovat lisääntyvät sairaudet, allergiat ja hedelmättömyys, mutta myös tyhmyys.

      ”Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.” – Roomalaiskirje 1:22-23

      http://yle.fi/uutiset/tutkimus_ihmiset_tyhmentyneet_sitten_1800-luvun/6641616

      Jos evoluutioteorian – jonka hylkää suomalaisistakin noin kolmannes – rinnalla opetettaisiin myös älykästä suunnittelua, niin aika äkkiä olisi helppo nähdä tukevat havainnot paremmin suunnittelua vai sattumaa jos puhutaan niinkin ihmeellisistä tietorakenteista kuten DNA koodi. Ja vaikka älykästä suunnittelua opetetaankin, niin sitähän ei ole pakko sitoa tietenkään mihinkään uskontoon vaan voidaan vaan todeta se ilmeinen, että tämä ihmeellinen tietorakenne on Suunniteltu tällaiseksi.

      Mutta ei tämä ateistinen opetus suinkaan rajoitu pelkästään biologiaan, vaan paljon laajemmin rajataan näkymätön todellisuus pois, vaikka myös sitä tukee monet empiiriset tutkimukset, esimerkiksi kun puhutaan psykologiasta ja filosofiasta, jotka heijastuvat lähes jokaiseen oppiaineeseen jollakin tavalla.

      Kun oppilaille kaikki tämä ateismi opetetaan viimeisenä totuutena, niin ei ole kovin yllättävää että nuoriso on siinä tilassa missä se on ja epäilemättä seuraava sukupolvi on vielä entistä pahempi. Itse olen kuitenkin optimisti ja uskon hengelliseen herätykseen, sillä ihmiset huomaavat yhä enemmän ettei naturalistinen ateismi anna tyydyttävää vastausta mihinkään elämän suureen kysymykseen eikä se luo hyvää arvopohjaa, ja mikä tärkeintä, se ei anna tulevaisuuden toivoa.

      Mutta toki tieteessä on tehty ihmeellisiä havaintoja ja erityisesti kosmologian alalla ja nämäkin tukevat ennen kaikkea luomista, kun otetaan ne hassut darwinistiset lasit päästä ja katsotaan miltä ne havinnot näyttävät raamatullisin lasein. Tämä jakeiden jae on tänä päivänä yhä paremmin todistettavissa todeksi.

      ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan.” – 1. Mooses 1:1

      http://ennustuksia.com/universumin-synty/

    • että voi uskoa kaiken tupsahtaneen “ei mistään”

      Vain kouluja käymättömien tupauunojen olkiukko argumenteissa asiat tapahtuvat sattumalta ja tupsahtelevat ei mistään.

    • Biologinen evoluutio on toki luontevinta selittää juuri ns. älykkään suunnittelun pohjalta, se tuntuu ainakin minusta huomattavasti uskottavammalta tulkinnalta kuin ateistien ajatus umpimähkäisen sattuman varassa etenevästä evoluutiosta. Mutta evoluutio ilmiönä on nähdäkseni vankkaan empiirisen näyttöön perustuva fakta.

    • “Alussa loi Jumala taivaan ja maan.” – 1. Mooses 1:1

      Tämä lause voidaan kääntää monen monela eri tavalla ilman että edes heprealaiset kielititeilijät olisivat aivan varmoja ainoasta oikeasta käännöksestä. Esim. heprean verbi bara ei rabbiinisessa perimätiedossa merkitse ex nihilo luomista,ei myöskään nykyisen kielentutkimuksen viimeisten tulosten. Bara’n merkitys kun on ’lihottaa’, ’synnyttää’ ’irtileikata’, ’veistää’, ’erottaa’, EI siis luoda.

    • ”ateistien ajatus umpimähkäisen sattuman varassa etenevästä evoluutiosta”

      En minä näin ainakaan ajattele, tosin minä tunnenkin evoluution perusmekanismit. Yrjö ei niitä näytä tietävän kun tarjoilee tätä umpimähkäisen sattuman varassa etenevää olkiukkoaan.

    • Mauno: ”Jos darwinismi todellakin olisi totta, pitäisi entropia eli rappeutuminen kieltää”

      ”Elävät olennot eivät ole eristettyjä eivätkä edes suljettuja systeemejä.” -Wikipedia

      Mauno: ”mutta nyt päinvastoin näemme ihmisenkin rapistuvan jatkuvasti, josta esimerkkeinä ovat lisääntyvät sairaudet”

      Lisääntyvät sairaudet? Missähän planeetalla se Mauno elää? Tällä planeetalla jolla me muut elämme, sairaudet ovat päinvastoin vähentyneet.

      Joskus toivoisi että te jotka väitätte kaiken menevän pahempaan suuntaan, saisitte matkalipun historiaan. Voisitte tehdä siellä ihan omakohtaista empiiristä tutkimusta siitä, miten asiat oikeasti olivat ennen ja miten ne ovat nyt. Palatessanne häntä koipien välissä nykyaikaan me emme nauraisi teille, vaan pyytäisimme jakamaan oppimaanne faktaa muille jotka höperehtivät nykyajan heikoista olosuhteista.

      Mauno: ”Mutta ei tämä ateistinen opetus suinkaan rajoitu pelkästään biologiaan, vaan paljon laajemmin rajataan näkymätön todellisuus pois”

      Tiede tutkii tietenkin vain sitä mitä voidaan havaita ja tutkia.

      Mauno: ”ihmiset huomaavat yhä enemmän ettei naturalistinen ateismi anna tyydyttävää vastausta mihinkään elämän suureen kysymykseen eikä se luo hyvää arvopohjaa, ja mikä tärkeintä, se ei anna tulevaisuuden toivoa.”

      Et sinä voi sanoa mikä on muille tyydyttävää ja mikä ei. Jos sinä tarvitset Jumalan ja toivon jostain tuonpuoleisesta, niin se on ihan fine, mutta älä koskaan, missään olosuhteissa, lähde kuvittelemaan, että omat halusi ja toiveesi koskisi automaattisesti kaikkia muitakin. Sellainen maailmankatsomus on erittäin vaarallinen. Ja juuri siitä syystä uskonto on aiheuttanut mittaamattomasti pahaa.

  2. On ajallemme tyypillistä, että ylimmät oikeusoppineet joutuvat maassamme säätämään milloin mitäkin ihmisoikeuksiin liittyvää. Mutta sitä vartenhan meillä on valitusten vastaanottajia – koskipa asia sitten tietosuojaa, lapsien suojelua tai muuta. Demokratiaan kuuluu valittamisoikeus.

    Koulujen kulttuurillis-uskonnolliset juhlat ja päivänavauskäytänteet ovat saaneet nyt Opetushallitukselta täsmällisemmät ohjeistuksensa, ja hyvä niin. Koska asia liittyy sekä vakaumukseeni että leipätyöhöni, on tässä muutaman kommentin paikka.

    Ymmärrän entisenä luterilaisena, että virren veisuu on pohjimmiltaan rukouksen esittämistä. Vai onko minua informoitu väärin? Joka tapauksessa ongelmaa ei itselleni synny, jos en Suvivirren sinänsä kauniita sanoja laulamalla allekirjoita. Olen kuunnellut hiljaa melkoisen joukon kevätjuhlan alkulauluja ja joskus pohdiskellut: Kunpa useampi ottaisi selvää Raamatusta, millä tavoin ”Luojaansa kiittäisi”.

    Koskaan ei ole mieleeni tullut, että muiden pitäisi jättää juhlaohjelmasta pois jotakin sen vuoksi, että Minä en sen edustamaa Jumalan palvelemista kannata.

    Päivänavauksista minulla on syntynyt sellainen vankka käsitys, etteivät ne juurikaan ole uskonnollisia. Luterilaisen seurakunnan päivänavaajakin avaa Raamatun esityksessään varsin harvoin. Miten ovat muiden kokemukset asiasta? (Siis kokemukset, en tarkoita kuulopuheita tai tilannetta ”minun kouluaikanani”.) Onko ongelma tältä kohdalta niin suuri , että siitä on riittänyt juridiikan eksperteille pohtimista?

    Näen tässäkin arkielämän asiassa Mestarini jalanjälkien velvoituksen. Ne eivät johda niinkään valitusten ammattikäsittelijän luo vaan oman peilin ääreen: mitä teen kristittynä ja Raamatun valmentamana tässä tilanteessa? Juridiikalla on sittenkin vain vähän myönteisiä vaikutuksia maailmassa, joka on ”tämän maailmanruhtinaan” hallinnassa.(Joh14:30;1.Joh5:19)

    Jeesus ei sanonut, että valittajat perivät maan vaan, että sen tekevät ”hiljaiset”.(Mat5:5)

  3. Uskonnolliset tilaisuudet ja toimitukset (jumalanpalvelukset, aamuhartaudet, ohjatut ruokarukoukset) ovat siis eri asia kuin koulun yhteiset juhlat, kuten joulujuhla ja kevätjuhla.

    Koulut ja oppilaitokset voivat myös olla järjestämättä uskonnollisia tilaisuuksia. Uskonnonharjoituksen tai uskonnollisten toimitusten järjestäminen ei kuulu koulun lakisääteisiin tehtäviin. Opetussuunnitelman valtakunnallisissa perusteissa todetaan, että opetus on ”uskonnollisesti tunnustuksetonta ja poliittisesti sitoutumatonta”.

    Mikäli kaikki koulut eivät kuitenkaan nyt heti luovu uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisestä, huomio kiinnittyy koululaisjumalanpalveluksille ja uskonnollisille päivänavauksille vaihtoehtoisen ohjelman järjestämiseen ja tiedottamiseen. Tässä suhteessa Opetushallituksen uudet ohjeet ovat nyt selvästi aikaisempia paremmat:

    ”Koulujen on tilaisuuksien aikana mahdollisuuksien mukaan järjestettävä vaihtoehtoista ja mielekästä toimintaa (perustuslakivaliokunta 2/2014 vp). Vaihtoehtoisen toiminnan tulee olla, uskonnollista sisältöä lukuun ottamatta, luonteeltaan ja tavoitteiltaan mahdollisimman samankaltaista kuin siinä tilaisuudessa, jonka tilalla muuta toimintaa järjestetään. Koulun tulee huolehtia myös siitä, ettei uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumisesta tai osallistumatta jättämisestä aiheudu oppilaalle leimautumista tai muita haitallisia seuraamuksia.”
    ”Koulun on myös huolehdittava siitä, että tieto koulun uskonnollisista tilaisuuksista ja toimituksista sekä niille vaihtoehtoisesta toiminnasta sekä niiden sisällöstä saavuttaa huoltajat ja oppilaat riittävän ajoissa.”

    Tällaisten vaihtoehtoisten tilaisuuksien aiempaa parempi järjestäminen ja niistä tiedottaminen ovat selkeästi uusi ja vaativa toiminnallinen kehittämishaaste monille kouluille – sekä samalla ympäröivälle kansalaisyhteiskunnalle. Vaihtoehtoisen toiminnan ja ohjelman sisältöä tulee kuvata tiedotuksessa ajoissa konkreettisesti.

    Ilmaisu ”mahdollisuuksien mukaan” ei tarkoita lupaa negatiiviselle tai välinpitämättömälle ”järjestetään jos jaksetaan” -asenteelle, vaan ohjaa kaikkien mahdollisuuksien käyttämiseen. Mahdollisuuksia löytyy niin kouluyhteisön sisäpuolelta kuin ympäröivästä yhteiskunnasta.

    • Siksi, että eurooppalaisessa kulttuuripiirissä eläen ei orientoituminen omaan kulttuuriin ole mahdollista tuntematta kristillisen perinteen keskeisiä elementtejä. Globalisoituvassa maailmassa on tarpeen myös tietää perusasiat myös muista suurista maailmanuskonnoista sekä vastaavista katsomusjärjestelmistä (ateismi, agnostismi).Eihän esimerkiksi marxismin opetus historiantunnilla merktse tunnustautumista sosialismiin. Siis: kaikkia merkittäviä ihnhimillisen kultuurin ilmiöitä on voitava käsitellä kouluopetuksessa. Tämä tulee tapahtua kotien kasvatusoikeutta kunnioittaen, koulu ei saa käännyttää, vaikka tutustuttaakin erilaisiin katsomustapoihin. Käännytyssyytösten välttämiseksi opetettaan uskontoa uskontokuntakohtaisissa ryhmissä, ja uskonnottomille vastaavasti elämänkatsomustietoa.

    • Miten suvivirsi voi olla kristillisen perinteen lelementti, jos se ei ole uskontoa? Logiikkaa peliin, pyydän?

    • ”isompia valittajia ovat kyllä uskovaiset itse jotka älähtävät aina kun pakko uskontoa yritetään karsia.suorastaan koomista että väitetään etteivät em.asiat ole uskonnonharjoitusta.herää vain kysymys miksi uskovaiset sitten haluavat pitää niistä kynsin hampain kiinni,jos ne eivät ole uskontoa.”

      Tästä on puhuttu täällä moneenkin kertaan. Vastaan uskovaisena omasta puolestani.

      En vaadi Suvivirren säilyttämistä siksi, että kevätjuhlaan tulisi kuulua uskonnonharjoittamista kaikille. Minulla ei ole mitään syytä toivoa, haluta tai vaatia, että jokainen paikalla oleva rukoilee Suvivirren sanoin.

      Suvivirsi nimenomaan on uskontoa toisille, toisille ei, ja niin on oikein hyvä. Samoin kuin kukaan ei voi pakottaa minua pitämään sitä pelkkänä perinteenä, en voi enkä halua pakottaa ketään ilmaisemaan sillä omaa uskoaan.

      Syy miksi haluan että Suvivirsi säilyy kouluissa, on nimenomaan kulttuuriperinne, joka liittää sukupolvet yhteen. Sen katkaiseminen siksi, että tämä perinne on JOILLEKIN myös uskonnonharjoittamista, ei ole perusteltua.
      Itselleni ja niille jotka laulavat Suvivirren rukouksena, sen laulaminen ON uskonnonharjoitusta. Mutta kenenkään ei ole pakko laulaa sitä rukouksena.

      Pidän siis vääränä sitä, että kaunis, muistoja täynnä oleva perinne halutaan karsia vain siksi, että JOILLEKIN sillä on syvempääkin merkitystä kuin perinnearvo.

      On sellaisiakin lauluja, jotka heijastelevat aiemmin Suomessa vallinneita pakanauskontoja ja uskomuksia. En ole niitä kieltämässä, vaan ehdottomasti ne pitäisi säilyttää perinteen vuoksi. Samoin jos on (olisi) joku, joka vanhoihin uskomuksiin vielä uskoo, niin hän saa kaikessa rauhassa uskoa jos näitä jossain pidetään esillä.

      Miksi ajattelet, että uskovaiset haluaisivat tietyssä tilanteessa että kaikki käyttäytyvät kuin olisivat uskovaisia? Mitä arvelet uskovaisten siitä saavan? Jonkinlaisen voitontunteen?
      Uskonnollisuuteen pakottaminen ei ole mistään kotoisin.

      Mutta jokainen voi vapaasti päättää miten suhtautuu Suvivirteen. Laulaako sen rukouksena Jumalalle, tavan vuoksi tai laulaako ollenkaan. En näkisi tässä yhtään mitään ongelmaa. Ainakaan siinä, että on läsnä tällaisessa tilaisuudessa.

    • En näe järkeä sellaisessa tavoitteessa, että tulevat sukupolvet eivät olisi pääsääntöisesti edes kuulleet edes laulusta kesäpäivä Kangasalla.

      Jos sanotte, että eihän sellaista tässä tavoitella, niin kysyn, että missä tilanteessa näitä sanoja sitten saa laulaa?

      ”Oi taivahan Pyhä Herra, oi Isämme armias. Voi kuink on Sun maasi kaunis, kuink ihana taivahas…”

      Minusta, loogisuuden nimessä, te uskonnottomat voisitte päättää, että onko kristinusko Kalevalaan verrattava myytti ja satua vai eikö ole?
      Tällainen voimakas vastustaminen antaa kieltämättä sen kuvan, että ette pidäkään sitä täysin mielikuvituksen tuotteena, vaan kaikki kristinuskoperäisen aineiston esilläpitäminen on kannanotto sen totuudellisuuden puolesta.

      Vähän sama kuin Narnia-elokuvan arvostelussa vuonna 2006. Arvostelija valitti, että elokuvassa on ”suorastaan mautonta kristinuskon tuputtamista”

      Voi hyvänen aika, eri kulttuurien, uskomusten ja uskontojen mytologiaa on käytetty iät ja ajat fantasiatarinoiden inspiraatiolähteenä. Mutta kun aineksia otetaan kristinuskosta, se onkin ”uskonnon tuputtamista”.

      Aika mielellänne vertaatte Jumalaan uskomista myös joulupukkiin uskomiseen. Mutta joulupukista laulaminen ei ole ongelma…
      Onko nyt niin että varsinainen ongelma ei ole kristilliseperäiset sanat laulussa, vaan se että on olemassa ihmisiä, jotka vielä uskovat niihin?

      Eli, jos olisi niin, että kukaan ei enää uskoisi kristinuskon Jumalaan, vaan usko olisi samassa asemassa kuin metsänhaltioihin uskominen tänä päivänä, olisiko silloin ihan ok. laulaa Suvivirttä tai kesäpäivä Kangasalla?

      Eli laulu ei ole ongelma, vaan uskovaiset. Näinkö?

    • Toki jokaisen täytyy itse tykönänsä päättää milloin johonkin osallistuminen on kannanotto jonkin puolesta. Uskovainen joutuu miettimään tällaista koko ajan (arvelen, että paljon useammin kuin uskonnoton)

      Ihmetyttää vähän sekin, että miksi ei ole kelvannut rinnastukseksi tästä keskusteltaessa tilanne, että asuisin jossain toisessa maassa, toisen uskonnon kulttuuriperinnön keskellä, ja osallistuisin tilaisuuteen, jossa laulun sanat viittaavat paikalliseen uskontoperinteeseen.

      Läsnäolo ei olisi ongelma, vaikka en laulaisikaan, tekisi kumarruksia ym. Ratkaisu ei missään nimessä mielestäni olisi kaiken tällaisen perinteen karsiminen.

      Vaikka ei uskokaan minkäänlaiseen Jumalaan, eikö uskonnollisessa perinteessä, ja kaikessa sen inspiroimana luodussa taiteessa ole arvo sinänsä? Miksi se kaikki pitäisi hävittää?

  4. ”Voi järjestää” ei tarkoita velvoitetta järjestää.

    Ohjeessa olisi perusteltua ja tarpeellista todeta, että koulu voi myös olla järjestämättä uskonnollisia tilaisuuksia. Uskonnonharjoituksen tai uskonnollisten toimitusten järjestäminen ei kuulu koulun lakisääteisiin tehtäviin. Opetussuunnitelman valtakunnallisissa perusteissa todetaan selvästi, että opetus on ”uskonnollisesti tunnustuksetonta ja poliittisesti sitoutumatonta”.

    Lisäksi apulaisoikeuskansleri on päätöksessään maaliskuussa 2014 todennut, että ”kouluissa nykyisessä muodossaan järjestettävät uskonnolliset tilaisuudet ovat ongelmallisia julkisen vallan neutraalisuuden sekä yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuuden näkökulmasta” ja katsonut perustelluksi sen, ”että kouluissa ei lainkaan järjestettäisi opettajien tai muun koulun henkilökunnan taikka seurakunnan työntekijän johtamia tilaisuuksia, joissa on tietyn vakaumuksen mukaista sisältöä”.

    Myös Perustuslakivaliokunta on huhtikuussa 2014 todennut, että ”sellaiset uskonnon harjoittamiseksi katsottavat tilaisuudet (esim. sisällöltään uskonnolliset päivänavaukset ja ohjatut ruokarukoukset), joita mahdollisesti järjestetään osana koulun normaalia päivittäistä toimintaa, voivat sen sijaan muodostua etenkin julkisen vallan neutraalisuuden vaatimuksen ja indoktrinaatiokiellon näkökulmasta ongelmallisiksi”.

    Perustuslakivaliokunnan kannanotto ei mitätöi apulaisoikeuskanslerin em. päätöksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen EIT:n ratkaisuihin nojaavaa ihmisoikeusnäkökulmaa: ”EIT:n tulkintakäytännössä negatiiviseen uskonnonvapauteen on katsottu kuuluvan yksilön oikeus olla tuomatta esiin omaa vakaumustaan. EIT on muun muassa todennut, että EIS:n 9 artiklan vapaus tunnustaa tai olla tunnustamatta uskoa perusti yksilölle oikeuden siihen, ettei hänen tarvinnut paljastaa uskoaan tai uskonnollisia vakaumuksiaan eikä käyttäytyä sellaisella tavalla, että siitä voitiin päätellä, oliko hänellä sellaisia vakaumuksia. Siten artikla koski myös henkilöä, joka ei ollut uskossa ja tähän vapauteen puututtiin, jos valtio sai aikaan tilanteen, jossa henkilö joutui suoraan tai välillisesti paljastamaan sen, että hän ei ollut uskossa (Grzelak -tapaus 15.6.2010 ja esim. Sinan Isik v. Turkki -tuomio 2010, erit. kohdat 41–53).”

    Kun koululla on koululainsäädännön ja opetussuunnitelman mukaan hyvät perusteet olla järjestämättä tunnustuksellisia uskonnollisia tilaisuuksia, siitä olisi tarpeellista ja perusteltua mainita asiaa koskevissa ohjeissa.

  5. Vieraanvaraisuus avaa ovia. Kamerunissa oli erittäin tärkeää että otti vastaan talon tarjoamat antimet.

    Toisinaan tämä saattoi merkitä monia aterioita samana päivänä. Kuskusta ennen ensimmäistä messua, kuskusta sen jälkeen, toisella paikkakunnalla kuskusta ennen messua ja taas messun jälkeen, kolmannella paikkakunnalla kuskusta ennen messua ja jälleen sen jälkeen, kuten Sanaga -joen yläjuoksun kaupungeissa yhden vikonlopun vierailujen aikana.

    Yhteinen ateria Jeesuksen seurassa oli merkittävä myös Luukkaan evankeliuimin luvun 15 alussa. Koko luvun tapaukset liittyvät yhteisen aterian herättämiin kysymyksiin.

    • Yksi kauneimmista ateriayhteyttä korostavista raamatunlauseista on mielestäni Ilmestyskirjassa: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.” (Ilm. 3:20)

      Silloin, kun kirkkokansa vielä kävi ehtoollisella pöytäkunnittain ja jokaiselle niistä lausuttiin erikseen päästösanat, käytin mielelläni tuota lausetta.

      Olen lukenut, että tämä raamatunlause on myös ollut Afrikassa jonkun kääntäjän päänsärky. Kolkuttaminen kun on ollut varkaan tapa pyrkiä varmistamaan, että talo on tyhjä. Niinpä kolkuttaminen päätettiin kääntää huutelemiseksi, kuten ystävät toimivat. Lieneekö näin Kamerunissakin?

  6. Jouni Parviainen, ihmisiltäkö etsit todistusta uskostasi?

    Kun ihminen uudestisyntyy ja Jeesus parantaa paatuneen sydämen niin Pyhä Henki todistaa ihmisen uuden hengen kanssa yhteydestä Jumalaan, Jumalan lapseudesta, ei siinä tarvita yhtäkään ihmistä todistamaan ja varmistamaan, vaikka kaikki muut sanoisivat mitä tahansa niin Hengen todistus on ainoa pätevä.

    Muistan juuri uskoon tulleena kuinka ns ”vanhempi” uskova sanoi hermostuksissaan että minussa on toinen henki, en itse reakoinut siihen koska Jumalan henki antoi rauhan eikä moinen satuttanut eikä vaikuttanut minuun, myöhemmin kyllä ymmärsin asian olevan juuri kuin hän totesi, siis hänessä ei ollut Jumalan antamaa henkeä.

    Oikea Jumalan henki kuulee Jeesuksen äänen ja ymmärtää Hänen Sanansa LAPSENKALTAISESTI.

    • Vastaan lyhyesti näin:

      ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 4:6-7)

  7. Jouni Parviainen:”Kristityn tuntee lempeydestä ja ystävällisyydestä.

    Mutta ei hän voi olla sokea”

    Edellä olevaa voisi sovittaa omaan ”näköön” eli ”näkeekö” kuinka omat ”uskon-isät” ovatolleet ”lempeitä ja ystävällisiä” VAI väkivaltaisia? Siis kysyä olenko SOKEA?

    Jatketaan vielä lainaten blogistia:
    ”Kuka nyt uskoo oikein? Yksi testi on vieraanvaraisuus Lyydian tapaan. Toinen on tahto viettää yhdessä ehtoollista. Tai tulla siunatuksi siinä samassa pöydässä.”

    Siis Lyydian aikaan oli enemmän hengen vaarallista olla Jeesukseen uskova eli olla vieraanvarainen kristityille. Myöhemmin kun roomalaiskatolilaisuus tuli PAKKO uskonnoksi niin taisi kääntyä toisinpäin eli jos ei tunnustanut tätä ”oikeaa” uskoa niin taisi olla hankalaa, kuten myös suomessa luterilaisuuden alusta pitkälti vieläpä 1900 luvulle. Siis tämä vieraan varaisuus näitä ”uskoonpakottajia” kohtaan ei todellakaan kerro mistään oikeasta uskosta vaan sokeudesta.

    • Vieraanvaraisuus on kahdensuuntaista. Isäntä kutsuu itsevaltiaasti, kenet kutsuu. Ja kutsutuista taas vastaavat myöntävästi ne, jotka katsovat sen voivansa tehdä.

Kirjoittaja

Jouni Parviainen
Jouni Parviainen
Olen palvellut pääosan työurastani sotilaiden pappina. Eläkkeelle jäätyäni katselen blogissani maailmaa lyhyinä silmäyksinä (mottona "bona, bene, breviter", noin 2000 merkkiä). Teen sen milloin asiantuntemukseni pohjalta milloin pelkällä tunteella. Käytän jäsentelyn punaisena lankana teemaa Kirjeitä Harmaan rovastin hyllystä.