Viime vuosina olen kovasti tykästynyt Jobin kirjaan ja Psalmeihin. Molemmat varsin ainutlaatuisia kirjoja. En usko, että yhdessäkään toisessa Raamatun kirjassa puhutaan Jumalalle yhtä monipuolisesti kuin Psalmeissa: Psalmeissa Jumalaa kiitetään ja ylistetään, mutta myös kysytään, miksi Hän on hylännyt ihmisen, rukoillaan epätoivoisesti Häneltä apua ja pohditaan sitä, miten kaiken surunkin keskellä Jumalaan halutaan turvautua. Psalmit ovat mielestäni paitsi kaunista ja väkevää ylistystä, myös inhimillistä ja voimakasta tunteiden purkua Jumalalle suoraan.
Jobin kirjassa taas pureudutaan syvällisesti kysymykseen, miksi hyvä Jumala sallii maailmassa kärsimystä myös ”hyville” ihmisille, kun Job-niminen Jumalaan uskova mies saa kokea kaikenlaisia Jumalan sallimia onnettomuuksia. Job sanoo kirjassa useita kertoja, että on pettynyt Jumalaan ja haluaa Jumalalta selityksen (ei kuitenkaan kiroa Jumalaa, on eroa siinä purkaako Jumalaan pettymystä Häneen vai kiroaako suoraan).
Jobin purkaessa kovin sanoin pahaa oloaan Jobin ystävät yrittävät miettiä kaikenlaisia selityksiä Jumalan toiminnan puolesta ja ovat vakuuttuneita, että Jumala rankaisee Jobia tämän synneistä. Lopulta Jumala ilmestyy paikalle ja näyttää Jobille ja tämän ystäville miten paljon suurempi maailma on kuin kukaan ihminen voi ymmärtää, ja vain Jumala ymmärtää maailman kokonaisuuden. Aluksi Jumala puhuu Jobille ankarin sanoin, mutta sitten sanookin, että Job teki aivan oikein, kun purki Jumalalle omaa pahaa oloaan. Jumala arvosti sitä, että Job kertoi Hänelle omat tunteensa täysin rehellisesti ilman kaunistelua. Jobin kirja päättyy siihen, miten Jumala siunaa Jobia suuresti ja antaa Jobille valtavasti ihania asioita, ja Job saa elää lopun elämänsä onnellisena loppuun asti.
Psalmeissa siis Jumalaa lähestytään kiittäen, iloiten, kiukutellen, surren ja epätoivoisesti apua pyytäen. Jobin kirjassa taas pohditaan kärsimyksen ongelmaa: jos Jumala on hyvä, miksi hän sallii kärsimystä, jolle ei ihminen keksi mitään syytä. Mielestäni kummastakin kirjasta olisi hyvä puhua enemmän: huomaan tosi usein, että moni ihminen luulee Raamatun olevan yksipuolista, kuivaa Jumalan kehumista. Kun kerron joskus ihmisille Psalmeista ja Jobin kirjasta, moni on yllättynyt. Tällä en missään nimessä halua vähätellä muita Raamatun kirjoja vaan muistuttaa, että Raamattu on monipuolisempi kirja kuin siitä joskus puhutaan.
Onko sinun vaikea uskoa Jumalaan, koska et ymmärrä miksi et salli kärsimystä? Tai uskotko Jumalaan mutta mietit, miksi hän sallii kärsimystä? Jos vastasit jompaankumpaan tai molempiin myönteisesti, suosittelen lämpimästi lukemaan Psalmeja ja Jobin kirjaa. Lukiessasi niitä voit samalla itsekin puhua Jumalalle, että et ymmärrä miksi Hän sallii pahoja asioita tai miksi hän ei auta, kun sinä tai läheisesi tarvitsisitte apua. Tämä ei ole Jumalan kiroamista tai edes epäkunnioittavaa puhumista Hänelle, vaan päinvastoin rehellistä puhetta ja suhteessa olemista Häneen.
Kristinuskossa yleisesti ottaen uskotaan, että jokainen ihminen on tavalla tai toisella suhteessa Jumalaan. Ja kuten muita ihmisiä kohtaan tunnetaan vaihtelevasti iloa, surua, pettymystä ja muita tunteita, näin on myös suhteessa Jumalaan. Uskon koko sydämestäni, että Jumala arvostaa, jos kerrot Hänelle tunteesi rehellisesti ja kaunistelematta, ja kuten ihmissuhteissa yleensä kannustetaan puhumaan mykkäkoulun pitämisen sijaan, näin on myös Jumalan suhteen. Oma kokemukseni on, että jos Jumalaan on pettynyt ja Hänelle ei puhu sitten esimerkiksi rukouksessa, se ei auta omaa oloa. Sen sijaan Jumalalle puhuminen on ainakin minua lähes aina auttanut.
Jobin kirja muistuttaa myös siitä, että ihmisen ei ole hyvä liian paljon miettiä väkisin erilaisia selityksiä sille, miksi Jumala sallii kärsimystä. Sen tietää vain Jumala. Kuitenkin Kolmiyhteinen Jumala (Isä, Poika eli Jeesus ja Pyhä Henki) on luvannut olla meidän ihmisten kanssa kaikki päivät maailman loppuun asti, ja kärsimyksenkin keskellä Jumala on kanssamme. Kun voimme hyvin, Hän iloitsee kanssamme. Kun voimme huonosti, Hän suree kanssamme. Kun kärsimme, Hän jakaa kärsimyksen kanssamme. Tämä ei silti tarkoita, että ei saisi miettiä syitä kärsimykseen. Kuitenkin yleensä on hyvä välttää liian varmoja päätelmiä, vaan sen sijaan kysyä vaikkapa Jumalalta itseltään suoraan. Aina hän ei vastaa kysymyksiimme, mutta joskus vastaakin. Ja vaikka ei vastaisi, usein tavalla toisella Hän antaa merkin siitä että Hän kyllä tukee ja auttaa meitä ja läheisiämme.
Jobin kirjan onnellinen loppu, missä Job elää lopun elämänsä onnellisesti loppuun asti, on myös muistutus toivosta jo tässä maan päällä eläessämme: välillä Jumala sallii kärsimystä, mutta usein Hän antaa myös meille paljon ihania asioita elämiimme ja vaikeiden aikojen jälkeen voi koittaa onnellisemmat ajat meille. Kristinuskon yksi tärkeä teema onkin, että koskaan ei ole kärsimystä ilman toivoa.
Yhteenvetona sanon, että suhde Jumalaan ei tarkoita vain Hänen ylistämistään (vaikka sekin on erittäin tärkeä ja kaunis osa suhdetta), vaan ylipäätään kaikenlaisten tunteiden kertomista Hänelle. Ja juuri tätä Jumala meiltä toivoo: kokonaisvaltaista suhdetta Häneen missä myös pettymystä ja surua ei peitellä vaan nekin avoimesti kerrotaan. Jos epäilet tätä väitettä, katsohan mitä Psalmeissa ja Jobin kirjassa lukee.
Siunausta sinulle! 😊
Ps. Tässä vielä kaksi keskenään varsin erilaista Psalmia. Suosittelen lukemaan Psalmeja mahdollisuuksien mukaan ääneen, ne usein puhuttelevat silloin syvällisemmin.
Psalmi 44: Miksi annoit onnettomuuden kohdata meitä?
Laulunjohtajalle. Korahilaisten virsi. Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinään, muinaisina aikoina. Omalla kädelläsi sinä kukistit vieraat kansat ja istutit isämme tähän maahan, sinä murskasit kansat ja päästit isämme vapauteen.
He eivät vallanneet maata omalla miekallaan, ei heidän oma voimansa vienyt heitä voittoon, vaan sinun oikea kätesi, sinun voimasi ja kirkkautesi, sillä sinä rakastit heitä.
Sinä olet kuninkaani ja Jumalani, sinun vallassasi on Jaakobin pelastus. Sinun avullasi me lyömme viholliset, sinun nimesi voimalla me poljemme vastustajat maahan. Minä en luota jouseeni, eikä miekka meitä pelasta, mutta sinä pelastat meidät ja saatat vihamiehemme häpeään.
Jumala on meidän ylpeytemme, iäti me kiitämme hänen nimeään. (sela) Kuitenkin sinä olet hylännyt meidät ja tuottanut meille tappion ja häpeän. Sinä et lähtenyt liikkeelle meidän sotajoukkomme mukana. Sinä pakotit meidät perääntymään vihollisen edestä, vihamiehet ryöstivät meiltä kaiken.
Sinä jätit meidät alttiiksi kuin teuraslampaat, sinä hajotit meidät kansojen sekaan. Sinä myit kansasi pilkkahinnalla, et saanut voittoa kaupastasi. Sinä jätit meidät naapureitten häväistäviksi, ympärillä asuvien pilkan ja ivan kohteeksi.
Meistä on tullut kansojen pilkkalaulu, kaikki pudistavat päätään ja ilkkuvat meitä. Minä kärsin häväistystä joka päivä, häpeän puna peittää kasvoni, kun joudun kuulemaan, miten viholliset kostonhimossaan herjaavat ja pilkkaavat meitä.
Kaikki tämä on meitä kohdannut, vaikka emme ole unohtaneet sinua emmekä rikkoneet liittoasi. Sydämemme ei ole luopunut sinusta, jalkamme ei ole poikennut sinun polultasi. Silti sinä olet murskannut meidät, niin kuin murskasit syvyyden hirviön.
Sinä peitit meidät pimeydellä. Jos olisimme unohtaneet sinut, Jumalamme, ja kohottaneet kätemme vieraan jumalan puoleen, sinä, Jumala, kyllä tietäisit sen, sillä sinä tunnet sydämen salaisuudet. Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa, meitä kohdellaan teuraslampaina. Herää, Herra! Miksi nukut? Nouse, älä iäksi hylkää! Miksi olet kääntänyt pois katseesi, unohtanut hätämme ja ahdinkomme? Voimani raukeaa, otsani painuu maan tomuun. Nouse auttamaan meitä, lunasta meidät armosi tähden!
Psalmi 23: Herra on minun paimeneni
Daavidin psalmi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.
Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.
Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.
Väinö
Kiitos Psalmien ja Jobin kirjan ajatusten esittämisestä.
Psalmeista olen sekä kirjoittanut että saarnannut useissa yhteyksissä. Olen toisinaan verrannut niiden ilmauksia muinaisen pohjois-kanaanilaisen runouden tuotteisiin Ugaritin teksteissä. Psalmien sanoma on todellakin monipuolinen Täällä Kotimaan lukijablogeissakin olen yhden kirkkovuoden sarjan käynyt läpi.
Jobin kirja on myös aivan ihastuttavan upeaa runoutta alkukielellä hepreaksi. Toisinaan sen lennokas teksti yltyy sellaiseen kielenkäyttöön, että sanat tuntuvat lentävän kiehtovina ryppäinä, joiden säihke täyttää ilmapiirin jopa niin, että käännettäessä lauseet tuntuvat jäävän keskeneräisiksi.
Henkilökohtaisessa hartaudessani surun keskellä olen enemmän käyttänyt Valitusvirsien lukemisesta. Niinpä ensimmäisen sarjan kuopuksemme Miikan ja ensimmäisen vaimoni Marian haudalla käydessäni yhteen aikaan luin hautakiven ääressä Valitusvirret läpi, joka käynnillä kertaalleen, alkukielellä hepreaksi.