Jos leivän tuki murtuu?

Ruokaa saa kaupan hyllyltä tai sitten Wolt-kuski polkee sen perille kotiovelle. Yleinen käsitys ruokaturvasta on huoleton, koska takana on yli puolen vuosisadan jakso yltäkylläisyyttä ilman nälkää. Edellisen kerran on ollut puutetta ruoasta viime sotien aikana ja säännöstelyä jatkettiin joidenkin tuotteiden osalta 1950-luvulle saakka.

Mennyt kehitys ei ole tae tulevasta. Näin varoitetaan sijoittajia, jotka investoivat johonkin sijoitusinstrumenttiin. Sama pätee muuhunkin elämään. Hyvä ei välttämättä jatku, kun muutokset koettelevat elämää. Kulkutautien piti olla voitettu kanta, kunnes covid-pandemia pani maailman polvilleen. Vielä voi tulla uusia kulkutauteja.

Koettelemukset voivat tulla myös uusilta, yllättäviltä suunnilta ja koetella päivittäisen elämän perusasioita, kuten veden, sähkön ja polttoaineiden jakelua, julkista liikennettä ja rahaliikennettä sekä kauppaa. Maan kestokykyä koetteleva vihamielinen taho voi aiheuttaa nämä häiriöt tietoverkkojen kautta. Kyseisenlaisiin kyberuhkiin varaudutaan.

Luonnonmullistuksiin voi olla vaikeaa varautua, kuten tulviin, sateisiin, myrskytuuliin, tuhohyönteisiin, tai vielä vaikeampaa avaruussäteilyyn, maanjäristyksiin ja tulivuoren purkauksiin. Ilmastonmuutos on merkittävin uhka, johon ihminen voi vaikuttaa. Se on tehtävä tämän vuosikymmenen aikana, kuten IPCC toteaa viime viikolla julkaistussa raportissaan.
_ _ _
Joskus tuntuu siltä, että silmät suljetaan tulevaisuuden kehitykseltä. Oikukkaat säät tekevät maatalouden vaikeaksi monilla alueilla. Siksi ei voida laskea pelkästään ruoan tuonnin varaan. Ruoan, kuten viljan, lihan ja maidon, juuresten ja vihannesten, sokerin ja kasvisöljyn tuottaminen sekä kalojen pyynti ja kasvatus kotimaassa ovat henkivakuutus tulevaisuutta varten.

Ilmeisesti tämä ei ole täysin selvää kaikille: tuottajat ovat sen verran etäällä etelän kasvukeskuksista, että ruoan alkuperä kaukana kauppojen seinien ulkopuolella unohtuu. Poissa silmistä, poissa sydämestä.

Vihreiden puheenjohtaja Ohisalo patisteli maataloutta suurempiin ilmastotekoihin: ”Moni sektori on tehnyt jo paljon ilmaston muutoksen torjumiseksi. Moni yksityishenkilö on tehnyt paljon, mutta maatalous on sellainen sektori, jossa päästöjä ei ole oikein vielä pystytty vähentämään viime vuosina.” Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Heikki Lehtonen kertoo syyn tähän ja
sanoo yhteiskunnan epäonnistuneen karkeasti ilmastotekojen ostamisessa viljelijöiltä. Hänen mukaansa yksikään elinkeinonharjoittaja ei pysty tekemään radikaaleja muutoksia toiminnassaan, jos siitä aiheutuu merkittäviä tulojen menetyksiä. Siksi pallo on maatalouspolitiikalla ja tukijärjestelmillä. (HS 15.8. Marko Junkkari).

Maatalous on jo kiinnittänyt huomiota päästöihin esimerkiksi tehostamalla karjanjalostuksella tuotantoa ja parantamalla keinolannoitteiden hyötysuhdetta / tuotettu viljakilo sekä sitomalla hiiltä nurmiviljelyllä. Biokaasulaitoksia on eri puolilla maaseutua hyödyntämässä lantaa ja muuta eloperäistä materiaalia. Tankkasin kesällä kaasuautomme Jepualla Jeppo-Biogas -laitoksen pihalla. Oli vaikuttava paikka. Iso kenttä ylivuotisia pyöröpaaleja odotti pääsyä kaasureaktoriin. Suuret kaasukuvut keräävät kaasun talteen. Siellä tankkaamani auton käyttövoima oli peräisin siis ainakin viljan oljesta ja heinästä.

Maatalous ei ole ainoa, johon katseet kohdistuvat. Suuret terästehtaat päästävät paljon hiilidioksidia, samoin betoniteollisuus. Liikenteen ja lämmityksen päästöihin on tartuttu ja osoitettu keinot siirtyä päästöttömyyteen. Saman tulee olla edessä tämän vuosikymmenen aikana muillakin aloilla. Myös Helsingin on vaihdettava kivihiili uusiutuvaan energiaan. Keskusteluissa ilmastosyyllisistä malka on helposti omassa silmässä. Eikö sitä ole lähdettävä ensin poistamaan ennen kuin kaivellaan rikkoja muiden silmistä?

Maanviljelijöiden ja karjankasvattajien kuormaa syytökset eivät helpota, samalla kun tuotannon kannattavuus Suomessa on yhä haastavampaa. Monet harkitsevat lopettamista. Edessä voivat olla ajat, joista minullakin on havaintoja Neuvostoliitosta tai Virosta ennen 1990-luvun alkua: pitkät jonot ruokakauppojen edessä, kun kauppaan oli tullut jotain tavallisille ihmisille harvoin tarjolla olevaa tavaraa: nakkeja, silakoita, juustoa, kanankoipia. Riittävä määrä maatiloja ja kotimaista tuotantoa kannattaa säilyttää, ettei leivän tuki murru.
_ _ _
Vanhassa testamentissa (1938 käännös) viitataan muutamassa kohdassa leivän tuen murtumiseen yhtenä koettelemuksena ruton ja miekan lisäksi (3 Moos 26:26; Ps 105:16; Hes 4:16). Harvalla nykyisellä suomalaisella on omatoimisia keinoja hankkia ruokaa. Siksi ruoan puute merkitsisi katastrofia, jota on vaikea kuvitella.

Jo kolmena päivänä saamatta jäänyt ateria voi suistaa monen elämän ja yhteisön raiteiltaan. Näin voi käydä erilaisissa yhteiskunnan häiriötilanteissa. Netissä on viranomaisten ja järjestöjen laatima sivusto 72tuntia.fi, jossa on varautumissuositus kotitalouksille kolmen päivän ajaksi selviämiseen.

Mutta entä jos poikkeusaika on tätä pidempi: kolme viikkoa, kolme kuukautta tai kolme vuotta? Se vaatii poikkeuksellista venymistä ja kriisinsietokykyä. Näitä aikoja on koettu Suomen historiassa, mutta toivottavasti ei enää tulevaisuudessa, koska selviytymistaidot ovat nykyisiltä sukupolvilta heikentyneet. Usko ja luottamus Jumalaan ovat osa henkistä kriisinsietokykyä: ”Joka uskoo, ei horju.” (Jes 28:16).

21 kommenttia

  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Niin, myös Ulla Appelsin kommentoi IS:ssa 13.8 koskien maataloutta otsikolla: ”Ministeri Ohisalo, entä jos meille tulee nälkä?” Vielä kesämökin ikkunasta näkyy viljellyt pellot. Kun valtakunnan päättäjät etsivät syyllisiä, niin ”mitä me sitten syömme, jos he eivät enää jaksa, ” Appelsin päättää kolumninsa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Ruotsissa ei makseta kansallista tukea viljelijöille, ainoastaan EU:n tuet. Suomessa EU:n tukien (noin 1,5 miljardia) päälle maksetaan vielä saman verran (noin) kansallista tukea. Miten Ruotsi pärjää ?

    Ohisalo oli oikeassa, sen vahvisti myös Luke. Ihmiset (varsinkinkin miehet) voisivat tehdä ilmastoteon ja vähentää lihansyöntiä.

    Kyllä nykuajan lapset tietävät, mistä ruoka tulee. Se opetetaan jo päiväkodissa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Ruotsin ilmasto on Suomea lämpimämpi. Malmö on noin 500 km etelämpänä kuin Helsinki. Myös viljelysmaissa on eroja. Kvartäärigeologia on muovannut monista Suomen alueista soisia ja kivisiä. Olen samaa mieltä, että lihan syöntiä pitäisi vähentää. Sen sijaan en usko, että kaikilla lapsilla olisi selvä käsitys ruoan alkuperästä, ellei heillä ole kokemusta maaseudun elämästä, missä lapset ovat syöneet oman kanalan munia, kukkojen lihaa, itse kasvatettuja perunoita porkkanoita, sipuleita, tomaatteja (jne) ja osallistuneet niiden kasvattamiseen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Mistä johtui että Osuuspankit selvisivät niin hyvin pakkikriisistä?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Omien lähilapsien piiristä olen kyllä saanut sen käsityksen, että he varsin hyvin tietävät, mistä ruoka tulee. Päiväkodit ja koulut ovat tässäkin suhteessa hoitaneet valistustehtävänsä mallikelpoisesti.

      Jos menet kysymään joltakin tavalliselta n. 5-10 – vuotiaalta lapselta, mistä ruoka tulee, niin varmaan yksikään ei vastaa, että Woltista.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Seija Rantanen sanoo:

    Charlotta toikin tuossa esille Suomen massiiviset kansalliset maataloustukiaiset massiivisten EU-tukiaisten päälle. EU:ssahan katsotaan Suomen – Varsinais-Suomea lukuunottamatta – kuuluvan vaikeasti viljeltävien alueiden piiriin. Joten korvaukset ovat EU:n kassasta miljardiluokkaa.

    Näitä EU:n investointeja Suomen maatalouteen ja talouteen ei näytä täällä kukaan ylistävän. Näyttää suorastaan siltä, että moni ei tiedä näistä tuista. Ensisijassa ajatellaan, että Suomi maksaa laiskojen, mitääntekemättömien eteläeurooppalaisten elämää, ja se revitään suomalaisten kovaa työtä tekevien maanviljelijöiden selkänahasta.

    Totuus on kyllä aika toisenlainen. Rakkaat ystäväni, kreikkalainen ja espanjalainen, molemmat pienten maalaiskylien poikia, voisivat kertoa karua tarinaa, miten kovaa on elämä, kun kuivuus vie sadon vuosi toisensa jälkeen.

    Samaan aikaan omat lähisukulaiseni, maanviljelijöiden pojat, kiertävät Mersuillaan tiluksiensa ympäri. Raskaan työn tekevät joko virolaiset, ukrainalaiset, venäläiset tai thaimaalaiset. Sukulaispojat istuvat kirjoituspöydän ääreen ja täyttävät muutaman asiapaperin EU:n maatalousvirastoon ja rahat kilahtavat tilille.

    Joskus ihmettelen, ovatko nämä jotkut Ulla Appelsiinit tai Kostit koskaan käyneet edes lähelläkään nykyaikaista suomalaista maatilaa. Ettei vain olisi syntynyt joku myyttinen kuva vanhojen Suomifilmien malliin, ikuisesti elopeltoaan niittävistä maanviljelijöistä?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Niin, Etelä-Italiassa, Calabrian maakunnassa näyttää olevan erikoinen tapa taistella jäsenkatoa vastaan. Alueelle muuttaville tarjotaan 28000€ kolmen vuoden aikana niille, jotka muuttavat alueelle. Kiinnostusta näyttää olevan muillakin alueilla tähän ”kokeiluun”. En tosin ihmettele asiaa, että kiinnostusta näyttää olevan. Mistä Italian valtio nämä rahat jakaa, on toinen kysymys? Lieneekö kysymys Eu:n elvytysrahastosta? Malli voisi kelvata myös Suomen taantuville kylille.

    Entäpä nykyaikaiset maatilat. Tuossa niitä näyttää olevan kaksi kilometrin säteellä. Molemmissa 2 henkilöä, jotka niitä hoitavat. Lähistöllä on myös niitä, joiden on ollut pakko lopettaa, kun ei kannata viljellä, eikä jaksa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Kosti: Tuosta sinun kirjoituksestasi koskien Calabrian maakuntaa saattaa saada väärän käsityksen. Kyseessä on siis alueen start-up rahasto nuorille yrittäjille. Ei siis EU-rahasto. Tästä saat lisätietoa: https://www.timeout.com/news/italy-calabria-region-relocation-bursary-071321 .

      En kiellä, etteikö Suomen maaseudulla saata vielä jokunen pientilallinenkin sinnitellä, mutta kyllä modernit maatilat minusta muistuttavat enemmän tuotantolaitoksia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Mitä Calabriaan tulee, niin tällaistakin sinne kuuluu. https://yle.fi/uutiset/3-11896421 Anton Monti myös valaisee Calabrian tilannetta tulevassa uudessa kirjassaan.

      Mitä tulee Suomen maaseutuun, niin tuolla järven toisella puolella on suhteellisen uusi ja automatisoitu tuontantolaitos, jonka ainoalta työntekijältä loppui jaksaminen ja ruoan tuotanto loppui tilalta. Entä jos meidän tulee nälkä?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Niin, en nyt oikein ymmärtänyt, miten mafian toiminta liittyy tähän.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Niin, Italian ollessa kyseessä, kun jossain rahaa jaetaan, niin tämä ”välikäsi” ottaa oman osansa, oli sitten kyseessä maatalous jne.., tai ruokapaikka Roomassa, josta itselläni on ollut… ei niin mukava kokemus.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Ahaa, mulla on itselläni ollut ei niin mukavia kokemuksia Suomessakin, mutten silti tuomitse kaikkia suomalaisia.

      Järjestäytynyttä rikollisuutta löytyy kyllä lähempääkin, ei tarvitse Italiaan matkustaa.

      Kenttäpiispa Särkiö halusi avata keskustelun suomalaisesta maataloudesta, en siis rupea käymään mitään eipäs-juupas -keskustelua järjestäytyneen rikollisuuden toiminnasta eri Euroopan maissa.

      En tiedä, mitä mieltä olet EU:n maksamista maataloustuista. Minä olen sitä mieltä, että maatalous olisi voitu EU:ssa jättää kansallisten tukien varaan, ei siis ollenkaan sisällyttää talousyhteisön tekemiin toimintoihin. Mutta jokainen voi tietysti heittää päässään mielikuvitusleikin, missä jamassa Suomen maatalous olisi nyt, ilman tuota vuosittaista EU:lta saatavaa n. 1,5 miljardia euroa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Totuus on vaan se, että ilman Brysselin mittavia tukitoimia Kreikka italia ja Espanja olisivat olleet konkurssikypsiä jo kauan sitten. Ranskasta en ole aivan varma.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Totuus on sekin, että nykyisellään Suomessa ei olisi maataloutta ilman EU:n ja suomalaisten veronmaksajien rahoittamia, valtion kassasta tulevia massiivisia tukitoimia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Totuus on tämäkin.https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000008192036.html

      Jan Hurrin artikkeli sopii varsin hyvin tähän Eu-kuvioon ja myös Kotimaan sivustolle. ”Rahaa sataa lopulta taivaasta.” Vaan kuinka kauan, ennenkuin romahdus tapahtuu?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Särkiö sanoo:

    Eilinen brittiläinen dokumentti Teema-kanavalla Irlannin nälänhädästä 1840-luvulla oli pysäyttävää katsottavaa. Suomen nälkävuodet 1860-luvulla olivat osa nälänhätien sarjaa Euroopassa ilmaston viilentyessä ja satojen tuhoutuessa. Nykyisin ja tulevaisuudessa sadot voivat tuhoutua kuumuuteen ja kuivuuteen subtrooppisilla alueilla Alppien eteläpuolella. Silloin viljelyn mahdollisuus ja velvollisuus siirtyvät pohjoisemmaksi, missä sateita on riittävästi.

    Oma lukunsa ovat viljelyolojen muutokset muilla mantereilla. Päivän Hesari uutisoi Yhdysvaltojen suurimman Mead-tekojärven uhkaavasta kuivumisesta Coloradossa, mikä tietää veden säännöstelyä viljelijöille.

    Kukaan ei ole immuuni ruokaturvan mahdolliselle heikentymiselle. Siksi tätä kysymystä ei kannata tarkastella ideologisena tai identiteettikysymyksenä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Ei tosiaan kannatakaan.

      On vaikea edes kuvitella, että on olemassa ideologia, joka kieltää koko ilmastonmuutoksen ja sen vaikutuksen kaikkeen siihen, millaiseksi elämämme tällä pallollamme lähivuosikymmeninä muotoutuu.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Kuivuus tulee etelästä, niin Ruotsiinkin. Se ei yksin selitä Ruotsin tilannetta. Mehän maksamme ruoan kahteen kertaan, ensin tukiaisina, sitten kaupassa

    Kesäpaikan lähellä on kaalinviljelijä. Työläiset olivat Virosta. Muutaman viime vuoden aikana kaalintaimet on kyllä istutettu, mutta sitten jätetty oman onnensa nojaan, kastelua ei muutamana kesänä enää ole harrastettu, vaikka alueella on kastelualtaat ja niissä vettä. Tänä kesänä kuivuus vei siis koko sadon. Työntekijöitä ei näkynyt kevään jälkeen. Mutta ei hätää, tukiaiset tulevat, teki tai oli tekemättä. Ihmettelen, että mikään viranomainen ei tee tarkastuksia. Alueen ihmisissä tämä herättää katkeruutta, varsinkin jos korona vei omat työt. Tilalle olisi saatu työvoimaa. Ihmettelen tällaista tuhlausta. Ensin joku kasvattaa taimet, mutta toinen antaa niiden kuolla.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Ei pidä unohtaa myöskään ruoan jakelijoita. Kauppa on keskittynyt lähinnä kahteen toimijaan. Kesko takoo ennätystuloksia. Suurimpien paikkojen City-Market kauppiaat ovat miljönäärejä. Kauppa ottaa liian suuren siivun maataloustuotteista. Toisaalta maahan tuodaan ulkomaista ruokaa. Ovatko kaikki ne säilykepurkit, joita on metreittäin kaupoissa, tarpeellisia ? Hävikkiä syntyy paljon.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Särkiö sanoo:

    Charlotta nostaa esiin kaksi tärkeää teemaa. Maataloustuet eivät saisi johtaa tilanteeseen, jossa viljelyä laiminlyödään, koska tuet saadaan ilmankin. Miten saadaan tukipolitiikkaan sisällytettyä myös kannustaavuus. Sadon saamisen pitäisi aina olla tavoitteena.

    Toiseksi Charlotta kiinnittää huomiota ruokahävikkiin ja kauppojen saamaan voitto-osuuteen ruokaketjussa. Hävikin vähentäminen on nostettu esiin, mutta siinä on varmasti vielä tehtävää. Samoin on huolehdittava siitä, että ruokaketjun eri toimijat saavat oikeudenmukaisen siivun osuudestaan alkutuottajia unohtamatta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Särkiö

    Kenttäpiispa ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.