Jos kirkko olisi yritys

Giovannino Guareschin eräässä kirjassa isä Camillo saa apulaisekseen nuoren, innokkaan papin, joka haluaa uudistaa jumalanpalvelusta. Uudistushenkisyyden lopputuloksena on, että uudistajapappi onnistui karkottamaan nekin vanhanaikaiset seurakuntalaiset, jotka vielä kävivät kirkossa, mutta hän ei myöskään onnistunut tuomaan kirkkoon uusia seurakuntalaisia.

1960-luvulla Suomen luterilaiseen kirkkoon kuului yli 90 prosenttia suomalaisista. Edistys on edistynyt, ja nyt kirkkoon kuuluu kuutisenkymmentä prosenttia suomalaisista.

Mitä on tapahtunut?

Jos kirkko olisi yritys, pidettäisiin kriisipalavereita, turhia johtajia ja työntekijöitä erotettaisiin ja ahkerasti mietittäisiin mikä on mennyt pieleen ja missä firma on epäonnistunut, miten viestintää olisi tehostettava ja minkä ajatuspajan guruja palkattaisiin korjaamaan tilannetta.

Asiakaskattavuus on laskenut. Onko tuote vanhentunut vai onko se paketoitu väärin? Onko tuote liian kallis? Onko johtajiksi valittu vain herätysliikkeiden miehiä, jotka edustivat vain jäsenkunnan vähemmistöä?

Voisiko firman tuotantoa halpuuttaa siirtämällä se ulkomaille? Onko firman johto tehnyt virheitä tai onko firman johtoon, markkinointiin tai työntekijöiksi rekrytoitu vääränlaisia henkilöitä? Pitäisikö keksiä uusi tuote, jolla palattaisiin entiseen markkinaosuuteen?

Uudistusten vaikutus

Uudistuksista ei ole ollut pulaa. On tullut uusia raamatunkäännöksiä. On tehty uusia virsikirjoja ja korjattu vanhojen virsien sanoja uusilla. Jumalanpalvelusmusiikkia on uudistettu. Jumalanpalveluksen nimi on muutettu katoliseen tapaan messuksi. Jumalanpalvelukseen on tuotu ristisaattoja ja kokemuksellisia osioita.

Kansainvälisyys on tätä päivää. Kirkollista kansainvälisyyttä edustaa ekumenia. Luterilaiset piispat ovat käyneet Vatikaanissa tapaamassa paavia. Muinaisen luterilaisuuden aikoina piispa olisi tästä syystä menettänyt henkensä tai karkoitettu maasta.

No, edistys edistyy. Silti maailman uutisia seuraavat ihmiset kysyvät, että miksi näin on tehty? Kai siellä Roomassa on käyty nuhtelemassa paavia katolisen kirkon lapsiin kohdistuneesta hyväksikäyttökulttuurista, jossa lapsia on pahoinpidelty kaikilla muilla mantereilla paitsi Antarktiksella, siellä kun ei ole lapsia?

Onko tärkeää jatkuvuus vai tämän ajan muotiaatteet?

Olisiko kuitenkin niin, että uskonnossa on kyse jatkuvuudesta eikä niinkään muodollisista uudistuksista tai kulloisenkin nykyajan muotiaatteista?

Olisiko niin, että erinäiset uudistukset ovatkin tuottaneet vieraantumisen tunnetta eivätkä niinkään vetäneet uusia massoja kirkon piiriin?

Kirkko aloitti, politiikan paineessa ja Kekkosen syvän neuvostoajan vuosina oppineuvottelut Venäjän ortodoksikirkon kanssa. Siellä suomalaiset teologit neuvottelivat KGB:n edustajien kanssa uskonopin kysymyksistä.

Viime aikoina nämä neuvottelut - joita eestiläinen tutkija Riho Saard on kutsunut ihmeelliseksi rakkauden näytelmäksi - on haluttu esittää positiivisessa valossa, vaikka arkijärjellä ymmärrämme, ettei niissä mitään järkeä ollut. Päinvastoin, tätä kautta kirkkoon ja sen missioon levisi poliittinen "rauhanideologia".

Kirkkoon ujuttautui vieras - samalla myös moniin helläsydämisiin vetoava - poliittinen rauhanagenda, joka jakoi kirkkoväkeä, kun monet ymmärsivät, että todellisuudessa "rauha" tarkoitti hautausmaiden rauhaa, kuten professori Timo Vihavainen on rauhanideologiasta todennut, sekä sotaa länsimaista yhteiskuntaa vastaan.

Näin joka tapauksessa alkoi kehitys, jossa kirkon "tehtäväksi" tuli tehdä sitä ja tätä - poliittisesti ja yhteiskunnallisesti kirkon jäsenistöä jakavaa missiota - olipa se vaikka EU-jäsenyys- sen sijaan, että olisi vanhan isä Camillon tapaan enemminkin oltu kiinnostuneita Kristuksesta.

Luterilaisen kirkon olisi ollut tärkeämpää keskustella uskonnollisista oppikysymyksistä oman jäsenistönsä sekä tieteellisen tutkimuksen, kuin KGB:n kanssa.

Menetetty markkinaosuus

Onko vain niin, että kirkon 1960-luvun aikuisjäsenistö, se laajasti kirkkoon kuulunut väki, on kuollut? Siis se sota-aikojen aikuisväki, joka kansakunnan hengenhädässä uskoi Jumalaan. Uudet sukupolvet sitten uskoivat ja uskovat uusiin asioihin.

Väestön prosenttiosuus kirkon jäsenkunnasta on laskenut. Onko niin, että kun luterilainen kirkko ei ole yritys, analyysi tästä markkinaosuuden vähentymisestä on, että asiakkaat ovatkin väärässä ja tämä tappio olisikin vain asiakaskunnan vika?

Suomi ja maailma on koronassa kohdannut suurimman uhkansa toisen maailmansodan jälkeen - Venäjän Ukrainaan kohdistaman sotilasuhan ohella. Mitä kirkon pitäisi tässä tilanteessa sanoa ja tehdä?

Kovin ohuena kuuluu kirkon ääni; ei oteta kantaa oman maan kohtalonkysymyksiin, ei rokotuksiin, "maailmanrauhaan", rokotusjärjestyksiin, perustuslain vastaisiin rajoitusesityksiin, elvytyspakettiin eikä enää, kuten aiempien sukupolvien katastrofien aikaan, rukoilla julkisesti armoa ja apua Jumalalta.

Seurakuntalainen-lehdessä julkaistun sisäministeri Maria Ohisalon mielipiteen mukaan kirkon pitäisi nyt metsänomistajana kamppailla ilmastonmuutosta vastaan. Onko tämä kuitenkaan kirkon ydintehtävä, tai edes Suomen, vai niiden maiden, jotka massiivisesti saastuttavat maapalloamme?

32 kommenttia

  • Pekka Väisänen sanoo:

    Oleellinen tuli jo kirjoitetuksi mutta blogista maininta näistä Rooman vierailuista.

    Asia on kyllä hulppea mainintoineen olevamme muutaman askeleen päässä runsas vuosikymmen sitten, ja niin edelleen.

    Tosiasia on ettemme ole yhtään lähempänä vaikka yhteyspaperia nykyinen Piispammekin sinne toimitti muistaakseni Ehtoollisen communioon liittyen.

    Paremmaksi laittoi nyt eläköitynyt Oulun Piispa joka kertoi asian olleen niin vain luonnollinen että tuli mentyä ja nautittua.

    Mitenhän oli sakraalisen ripin kanssa, tuliko sekin hoidettua.

    Joku vuosi sitten sinne vietiin myös nuoria, muistaakseni, laulamaan. Eikö tässäkin mennä asialle mikä täytyy jäädä pois.

    Maallikolle katolinen ehtoollinen käy kun sen saa mutta Piispan pitäisi ymmärtää jotakin.

    Kukaan ei huomannut Piispaa moittia hurmoshenkisyydestä ja vaikka olisikin ei Kapituleissa asiaa kukaan olisi viitsinyt tai ymmärtänyt ottaa vakavaan käsittelyyn kirkko·oikeuksissa communion luonteeseen ja mahdollisuuteen eri kirkkokunnissa.

    Vatikaanin perään katsominen kertoo kirkkomme kyvyttömyydestä huolia itsestään katsoa seurakuntalaisiaan arvolla mikä Heille kuuluu.

    Itse aikanaan ehdotiin Rooman himoille sijaistoimintona korvaavaa käyntiä Turun tunnetulla makkarakopilla tunnetulla torilla ja lähteä jälkeen kirkon tiloihin ekumeniaa muistelemaan.

    Hyvä aihe edellisen tilalle tänäkin päivänä on missio edes nykyisissä kirkon jäsenissä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Komppaan Karia, Yrjöä ja Markkua. Olisiko tässä kysymys myös kirkon raamattukriisin yhdestä seurauksesta? Periaatteessahan puhtaan evankeliumin julistuksen ja oikean sakramenttien toimittamisen (ihmisten aitoa kohtaamista unohtamatta) pitäisi riittää. Mutta kun Raamattuun ei luoteta (en kannata fundamentalismia!), kaikki on vain tämänpuoleista etsimistä, epävarmuutta, kyselyä ja rinnalla kulkemista. Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, sinä ja koko perhekuntasi!

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Sjöblom: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, sinä ja koko perhekuntasi!”

      Ja maksa kiltisti kirkon jäsenmaksu (846€/vuosi) ja sitten pelastun (ja koko perhekuntani pelastuu). Mistä???

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Kimmo,

      ”Mistä???” Kysytkö tosissasi vai huviksesi? Sanoisin, että tästä maailmasta tulevaan maailmaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Eikä se ”jäsenmaksu” meitä pelasta tai kadota…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reino Suni sanoo:

      Tietääkseni pelastavaa kastetta ei pappi anna ilman kirkollisveron maksajaksi ryhtymistä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Roos: ” Sanoisin, että tästä maailmasta tulevaan maailmaan.”

      Miten voi pelastua jostain maailmasta johonkin toiseen maailmaan? Mitäs vikaa tässä maailmassa on? Eihän helvettiäkään kuulemma enää ole.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Roos: ”Eikä se “jäsenmaksu” meitä pelasta tai kadota…”

      Jos olisin kuulunut koko aikuisikäni kirkkoon, olisin jo sijoittanut kymmeniä tuhansia markkoja/euroja perin kyseenalaiseen firmaan, jonka myymä ja vasta kuolemani jälkeen lunastettavakseni luvattu tuote perustuu pelkkiin uskomuksiin ja jota en edes enää kuoltuani koe tarvitsevani.

      Eihän niistä ”pelastavista” rituaaleista pääse osalliseksi ellei kirkon jäsenmaksua maksa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Kukin taaplaa tyylillään, sanotaan. Sinun tyylisi on tällainen näissä asioissa.

      Mielestäni tässä maailmassa on aika paljonkin vikaa ja parempaa on luvattu. Rahalla sitä ei saa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Roos: ”Mielestäni tässä maailmassa on aika paljonkin vikaa ja parempaa on luvattu. ”

      Eikös se Jumala luomistyönsä lopukksi ollut tyytyväinen hommiinsa ja todennut, että kaikki oli varsin hyvää? Mitenkäs sinä nyt luojan luomuksia alat arvostella? Ja jos nyt väität, että ihminen tämän maailman on pilannut, niin täytyy vain kysyä, että eikös se ihminenkin ole luojan luoma otus ja näin ollen varsin onnistunut luomistyön tuotos? Ja jos ihminen on maailman pilannut, niin ei kkai se luojan luoma ihminen silloin voi kovin onnistunut luomus olla.

      Ei minulla ainakaan mitään valittamista tämän maailman suhteen koskaan ole ollut. Ihan rattoisa ja kaikin puolin onnistunut elämä (vaikkakin jo suurimmaksi osaksi takana päin) on tullut eletyksi ja ennenpitkää koittanee aika mennä nurmen alle nukkkumaan viimeisiä unia.

      Pitääkös sitä aina olla vaatimassa parempaa elämää ja taivaallista ihanuutta ja auvoa? Eikö voisi tyytyä siihen mitä on elämältä saanut ja kuolla pois ihan sovinnolla, lopullisesti, arvokkaasti ja ilman mitään hössötystä iankaikkisista taivaallisista riemuista?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Kirkollisverosta voi saada vapautuksen. Kirkkolaissa on myös erikseen kielletty maksun periminen kirkollisesta toimituksesta.

    Minä saattaisin omasta puolestani haluta erota yhteiskunnasta tai ainakin Suomen valtiosta. On se niin väärin, että pitää maksaa veroja ja rahoittaa niillä sellaista, mihin todellakaan ei halua varojaan käytettävän.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Sjöblom: ”Minä saattaisin omasta puolestani haluta erota yhteiskunnasta tai ainakin Suomen valtiosta.”

      Mikäs siinä. Helppo nakki, muuta ulkomaille.

      Minulla taas ei ole yhteiskunnallisten verojen maksamista vastaan mitään. Voisin tarvittaessa maksaa enemmänkin (esim. turvallisuudesta, koulutuksesta ja sairaanhoidosta). Mutta kymmenien tuhansien eurojen sijoitukset yritykkseen, joka kauppaa unelmia iankaikkisesta riemullisesta elämästä jossain muussa olomuodossa ja -tilassa, jonkin mielikuvituksellisen henkiolennon yhteydessä kuulostaa lähinnä huijaukselta, eikä ole ainakaan minun juttuni.

      Monin verroin viisaampana pidän noiden ”kirkonkkymmenysten” maksamista vuosittain Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastolle, kuten olen tehnyt jo pitkälti yli kolmen vuosikymmenen ajan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Onhan kirkko selvästikin myös taloudellinen yritys, se yrittää saada lisää jäseniä ja tätä kautta lisää verotuloja ja sitä kautta palkkaeliitilleen korkeampia palkkoja etuisuuksia ja eläkkeitä. Poikennee normaaliliike elämästä kuitenkin siinä, ettei sen johtajilla liene minkäänlaista tulosvastuuta eikä lopputuotetta voida näyttää ostajille.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Jos kirkko on yritys, jonka toiminnan tarkoitus on saada mahdollisimman paljon väkeä taivaaseen, niin tuon toimintatavoitteen saavuttaminen on ainakin suurelle yleisölle varsin epäselvä. En ainakaan minä ole nähnyt ainuttakkaan kirkon vuosikertomusta, jossa tuon tavoitteen toteutumisesta osisi hiiskuttu sanallakaan. Tuskin tulen koskaan näkemäänään.

      Taloudellisesti kirkollaa mennee kuitenkin ilmeisen hyvin kun on varaa maksaa kohtuuttomia palkkoja piispoille tuottamattomasta työstä ja rakentaa ökykirkkoja arkkitehtien mielikuvituksellisten visioiden mukaan turistikohteiksi, joissa seurakuntalaisista käy vain murto-osa kerran viikossa ja jotka muutaman vuoden kuluttua ovat korjauskunnossa home- ja kosteusvaurioiden vuoksi.

      Ilmoita asiaton kommentti