Sanonta kuvaa hyvin näitä keskusteluja. Käytämme sitä työkalua, jota osaamme ja näemme ongelmat sen läpi.
Äskettäin kunnioitettu kirkkoherra Jouni väitti, ettei oppini ole kirkon opetuksen mukaista. Onneksi oli tuo avioliittoleiri tuossa välissä. Joten ehdin kunnolla pähkäilemään väitettä. Ekana se otti päähän ihan rankasti. Olenhan vankka kirkon – ja M.L:n kannattaja. Ensi kertaa minut on raakattu koko kirkon ulkopuoliseksi kummajaiseksi. Sitten oivalsin; toinen puhui pellosta ja toinen pellon aidasta. Onhan näilläkin jotain yhteyttä keskenään. Kuitenkin pientä erimielisyyttä voi syntyä, jos aitaa ja peltoa yritetään pitää vertailukelpoisina.
Vastaava ero on opilla ja kristityn elämällä. Omat puheenvuoroni käytin siitä mitä on elämä. Kirkkoherra Jouni taasen alkoi puhua kristillisestä opista. On luonnollista, että Jouni on perehtynyt oppiin. Joten se on hänellä vasarana kädessä. Minun tekstini taasen täynnä nauloja. Niitä hän sitten alkoi innolla koputtelemaan opin vasaralla.
Palvellessani aviolliittoleirillä opin kerran jotain hyvin olennaista kristityn elämästä. Leirillä on useita tosi mielenkiintoisia luentoja. Jonkun saattaa ehtiä palvelutehtävien lomassa kuuntelemaan.
Niinpä eräs luento kiinnosti eritysiesti. Istuin mukavasti takana ja luento oli juuri alkamassa. Juuri silloin sain sanan, että toimistossa kaivataan.
Selvisi, että joku ei päässyt huoneeseensa. Avaimet oli jäänyt sisään. Huoneessa oli tietysti auton avaimet. Niinpä ei päässyt tulemaan luennolle. Minun oli siis lähdettävä tuonne, lähes seitsemän kilometrin päähän avaamaan ovea. Päätin siinä ajaessani, etten ilmaise harmistustani lainkaan. Palvelen vain iloisesti. Aivan kuin mitään harmistumista ei olisi.
Perillä sitten selvisi, ettei siellä enää apua tarvittu. Asia oli selvinnyt kymmenen sekuntia sen jälkeen, kun olin lähtenyt ajamaan. Kännykkä ei vain sattunut olemaan mukana. Mitäkö opin?
Opin se etten ole palvelemassa ensisijaisesti ihmisiä vaan Jumalaa.
Tuo näköala antaa koko elämälle aivan uuden motivaation. Palvelutyössäni olen jatkuvasti suuressa velassa avioparitoiminnalle, jonka ansiosta oma avioliitto toimii hienosti, ja vielä enemmän Herralle, joka on antanut meille kaiken.
Velkaani olin maksamassa taas leirillä. Saldo ei kuitenkaan pienentynyt lainkaan. Päin vastoin.
Velkaa tuli taas lisää, koska itse sai paljon. Niinpä kristittynä olemme jatkuvasti velassa kaikille.
Parastamme yritämme. Silti mitään palkkaa, tai ansiota palvelusta ei kannata edes odottaa.
Olemmehan velvollisia tekemään kaikkea hyvää kaikille. Mitä kiitosta velvollisuuden hoitamisesta voisi kuvitella. Emme selviä edes vähimmästä kunnialla. Joten jäämme kurjiksi maan matosiksi, kaiken yrityksen ja ponnistelun jälkeenkin. Ikinä emme täytä mittaa. Parempaa jälkeä silti aina syntyy.
Oppia tähän ei kannata sotkea.
Miksi minun pitäisi langeta kanssasi samaan kuoppaan? Ryhtyisinkö selittämään sellaista, mitä ei teksissä lue? Siinä ei puhuta mitään tästä aiheesta. Kuulijoita ei oltu kastettu. Joten tottakai he tarvitsivat kasteen.
Miksi kastettu pitäisi kastaa udelleen. Sitä vain en voi käsittää. Voitko sinäkään Ari sitä tehdä?
Ari
Kaikki ratkaisevat kastekysymyksen päätelmäsi seuraavat kuuliaisesti Balthasar Hubmaierin, n1485 – 10.3.1528, vuosina 1525-1527 kirjoittamia kirjoja. Ilman omaa harkintaasi luet kaikissa hänen vääristelemissään raamatuntulkinnoissa hänen opetuksiaan. Toki seuraat siinäkin kohtalontovereitasi, että selkeästä perinteen riippuvuudesta huolimatta kiellät riippuvuutesi tuosta perinteestä.
Niinpä vaikka kuinka silmilläsi luet että Ap.t. 2:38-39 puhutaan siitä että kasteen ihanat lupaukset syntien anteeksiannosta ja Pyhän Hengen lahjasta kuuluvat myös lapsille, niin Hubmeierin väännösten mukaisesti kiellät tuon selkeän Jumalan sanan lupauksen.
Suosittelen siis että luet ja luet ja vaikkapa paperille kirjoittelet toitat tuota yhtä sanaa ”lapsillenne”, siihen asti kunnes Raamatun ihana totuus pääsee avautumaan sielullesi ja mielesi alkaa kiittämään Jumalan armoa, joka on niin rajaton että se koskee jokaista ihmistä iästä ja omista kyvyistä riippumatta.
Huomaa että Jumalan lupaus lapsille tulee kasteen kautta, kuten Pietari helluntaisaarnassaan sanoo.
Lasten kaste on Pietarin suuri ja ihana sanoma helluntaisaarnassa. Tuosta armon sanasta elää koko maailmanlaajuinen kristikunta.
Matias, käsite lapsi ei välttämättä tarkoita sylilapsia. Olen 72 ja olen vanhempieni lapsi edelleen.
Toinen juttu on sitten se että alkukristillisyydessä uskon ensi-askeleita ottavia vielä ’maitoa juovia’ kristittyjä kutsuttiin lapsiksi eli pieniksi; näin tekivät myös essealaiset. Sauluskin muutti siksi nimensä Pauluksekli pieneksi.
Matias Roto kirjoitat minulle seuraavan:
””Kaikki ratkaisevat kastekysymyksen päätelmäsi seuraavat kuuliaisesti Balthasar Hubmaierin, n1485 – 10.3.1528, vuosina 1525-1527 kirjoittamia kirjoja. Ilman omaa harkintaasi luet kaikissa hänen vääristelemissään raamatuntulkinnoissa hänen opetuksiaan. Toki seuraat siinäkin kohtalontovereitasi, että selkeästä perinteen riippuvuudesta huolimatta kiellät riippuvuutesi tuosta perinteestä. ””
Entä KUN tuohon muuttaa Balthasar Hubmaierin tilalle Martin Lutherin ja osoittaa saman sinulle, niin kuinkas käy, voitko sanoa niinkuin minä etten ole IKINÄ lukenut ko kaverin tekstejä?
Toistelet ilman mitään omantunnon tuskaa Pietarin helluntai saarnaa vääristellen sitä oman oppisi mukaan rakastaen tätä valhetta, siis ohitat selkeästi suomen kielen opit sisällyttäen siihen jotain mitä siinä ei ole.
Otetaampa nyt sitten helpompi kohta eli mainitset Johannes Kastajan kasteen, kuinka siihen suhtaudut kun Johannes kastoi vain ne jotka tunnustivat syntinsä?
1 Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Juudean erämaassa
2 ja sanoi: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle”.
3 Sillä hän on se, josta profeetta Esaias puhuu sanoen: ”Huutavan ääni kuuluu erämaassa: ’Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi’.”
4 Ja Johanneksella oli puku kamelinkarvoista ja vyötäisillään nahkavyö; ja hänen ruokanaan oli heinäsirkat ja metsähunaja.
5 Silloin vaelsi hänen tykönsä Jerusalem ja koko Juudea ja kaikki Jordanin ympäristö,
6 ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä.(Matt.3)
Ydin kysymys käsittääkseni on siinä; saammeko syntimme anteeksi, sen tähden että käymme kasteella ja teemme parannuksen. Vaiko siksi, että Jeesus Kristus on kuollut puolestamme ristillä. Omasta kuuliaisuudesta ja parannuksesta kun voi herkästi tulla sydämen lohdutus ja turva.
Ydin kysymys on kuitenkin kenen Sanaa kuuntelee ja seuraa, siis ihmisenkö vai Jumalan.
Koko evankeliumi on selkeä todistus Jumalan kutsusta Jeesuksen kautta Taivasten valtakuntaan, siis VAIN JA AINOASTAAN Jeesuksen Sanan kautta.
Jeesus selkeästi Sanoo ketä Hän kutsuu ja mihin:
Luuk. 5:32
En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen.”
Siis Jos kuvittelee olevansa JO vanhurskas (Jumalalle kelpaava) lapsikasteen ansiosta niin kuinka tuon sovittaa Jeesuksen Sanoihin?
Loppujen lopuksi käy seuraavasti ja se on Totuus:
47 Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman.
48 Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.
49 Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman.
50 Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Sentähden, minkä minä puhun, sen minä puhun niin, kuin Isä on minulle sanonut.”(Joh.12)
Uskon saaneeni kasteen lapsena. Onhan minulla siitä päivämäärästäkin varma tieto. Yhtä varmasti uskon sen tapahtuneen, kuin senkin mitä ristillä puolestani tapahtui.
En minä sen kasteen tähden ole vanhurskas, vaan tietysti sen mihin minut kasteessa kiedottiin. Eli vapahtajani vanhurskauteen.
Sanopa Ari missä näkyy sinun tekemäsi parannus. Oletko nyt niitä, joilla ei enää tee syntiä. Olen tavannut sellaisenkin kasteen uusijan, joka väitti ettei ole vuosiin tehnyt yhtään syntiä.
Pekka Pesonen, missä kohden Raamatussa Sanotaan seuratkaa Aria JOS hän on synnitön, ei sanota missään vaan seuratkaa Jeesusta JA HÄN oli synnitön
Nyt sitten todistat olleesi JO kasteesta asti ”vanhurskas”, siis sinun vanhempasi vanhurskauttivat sinut KUN kastattivat, näinkö se menee, siis ilman parannusta tulit vanhurskaaksi, ohi Jeesuksen Sanojen?
Entä kuinka on laita lapsien joita ei vanhemmat anna kastaa? Onko nyt sitten Jumala hylännyt nämä lapset?
Tässä onkin se SUUUURI VALHE että ihminen voisi omat lapsensa ”pelastaa” kastattamalla heidät.
Kyllä Ari Pasanen on erittäin hyvin perustellen vahvoilla. Alkuristillistenkaste oli lisäksi kolmivaiheinen upotuskaste, jossa kastetavan tuli tuntea hukkumisen ja pelastumisen
tunne. Ei sitä alussa erittäin todennäköisesti sylivauvoille tehty.
Ari ja Seppo
Vanhan kirkon kaikki asiaa käsittelevät tekstit puhuvat kokonaisten perheiden kastamisesta. Tuon aikaisessa taloudesa oli montakin sukupolvea vauvasta vaariin.
1 Näkokohta
Pietarin puheen lapsi sana on substantiivi sellaisesta verbistä joka merkitsee synnyttämistä. Kyseessä on siis sellainen tuote mikä tulee äidistä ulos synnytyksessä.
Tikto —> teknon.
2. Toinen näkökohta
Vanhin asiaa koskeva kirkolliskokous keskusteli kahdesta vaihtoehdosta.
Pitääkö lapsi kastaa heti syntymän jälkeen. Tämä oli se vanha perinne.
Vai voiko vauvan kasteen siirtää kahdeksanteen päivään eli seuraavan viikon samalle viikonpäivälle.
3 Kolmas näkökohta
Vanhimmat kasteikää koskevat historialliset tekstit puhuvat pikkulasten kastamisesta. Näin esimerkiksi kirkkoisä Origenes kertoo että pienten vauvojen kaste on peräisin jo apostoleilta asti.
4 Neljäs näkökohta
Juutalaisessa kääntymyskasteessa jo paljon ennen Jeesuksen aikaa kaste tehtiin aina kokonaiselle perheelle. Jos yksikin perheen jäsen aiottiin jättää kasteen ulkopuolelle niin yhtäkään ihmistä ei tuolloin kastettu. Ei voitu ajatella tapausta missä pakana eli epäjumalanpalvelija asuisi samassa kodissa. Kasteessa otettiin kaikki perheen jäsenet iästä riippumatta kääntymykseen eli parannuksen tekoon pyhän kasteen välityksellä. Kasteessa epäjumalanpalveluksen saasta ja iljetys pestiin pois ja näin ihminen siirtyi ”vastasyntyneeksi” eli ”uudestisyntyneeksi” Jumalan lapseksi. Kristillinen kaste on tämän kasteen suora jatkumo. Pakana otetaan elävän Jumalan kansaan eli kirkkoon, saatanan kakarasta tulee Jumalan lapsi ja epäjumalanpalveluksen iljetyksen saastuttamasta tulee Jumalan palvelija.
Voin tänäänkin sanoa että menen perheeni kanssa vaikkapa elokuviin tarkottamatta kotiin lapsenlikan kanssa jätettyä vauvaa. Sama oli mahdolista tietysti tuolloinkin.
Matias Roto, onko noi lähelläkään Raamatusta otettua eli yrität todistaa valheitasi toisilla valheilla, että sillai.