Mitä kirkossa nyt tarvitaan?
Uutta ajattelua, uusia avauksia, sen miettimistä, voisiko hommat tehdä toisinkin.
Kyllä, juuri noin. Mutta rajauksen siihen panisin: Yritetään välttää tarpeettomia vastakkainasetteluja, toisin ajattelevien vähättelyä ja riidan haastamista.
Toki kärjistämällä moni asia tulee selvemmäksi, muitta kun reippaasti kärjistää, se aina joihinkin sattuu.
Olisi piristävää nähdä välillä vaikkapa innovaatioita. Meillä on alettu tehdä näin ja näin, mitenkäs teillä?
On selvä, että Espoon lähiössä ja Hyrynsalmen perukoilla saatetaan tarvita erilaisia oivalluksia, mutta varmasti yhteisen hyvän jakamisesta olisi monelle hyötyä.
Kun seurakuntalaiset itse saavat olla mukana miettimässä ja heidän ajatuksensa otetaan vakavasti, voi syntyä vaikka mitä. Ei se seurakuntalainen aina odota valmiiksi pureskeltua ohjelmapakettia, vaan ehkä pienimuotoisempaa, mutta jotenkin omempaa.
Seurakunnassa X oli oivallettu, että vapaaehtoistyö on tulevaisuutta. Uusi työntekijä piti kylällä tilaisuuden, jossa kertoi vapaaehtoistyötä organisoivansa ja että hänelle voi ilmoittautua koulutukseen. Hänen ihmetyksekseen tulos jäi laihaksi.
Vasta kauan myöhemmin hänelle selvisi, että sillä kylällä ihmiset pitivät jo monin tavoin toisistaan huolta eivätkä toivoneet käytännön tekojaan kirjattaviksi mihinkään tilastoon.
(Tällä ei sitten ollut tarkoitus suututtaa ketään eikä tehdä vääriä vastakkainasetteluja.)
En muista olitko Marja-Sisko jo silloin töissä Kuopion hiippakunnassa, mutta meillä Valtimolla – olisko ollut viitisen vuotta sitten – herätti kriittistä keskustelua, kun hiippakunta määräsi järjestettäväksi tällaisen maallikkokurssin, jonka päätteeksi piispa tulisi itse siunaamaan maallikoksi. Ilmoitin työntekijäkokouksessa, että jos jossain siunataan tyhmäksi, niin ilmoittaudun heti siunattavaksi. En ymmärtänyt nimittäin tuota maallikoksi siunaamista. Eihän luterilaisessa teologiassa pappeus ole sakramentti, vaan pohjimmiltaan maallinen virka. Lyö myös yleisen pappeuden ajatusta kovasti korville se, että toiset oikein koulutetaan ja vihitään ei-papeiksi.
Tuli vaan mieleen tuosta sun X-seurakunnan uudesta työntekijästä.
”piispa tulisi itse siunaamaan maallikoksi”
Tarkoitatko, että piispan tarkoitus oli siunata seurakuntalaisia maallikoiksi? En ole aiemmin kuullut, että maallikoksi siunataan. Kylläkin, että kaikki vapaaehtoistöihin seurakunnassa lupautuvat maallikot siunataan esim. syksyllä yhtaikaa jossain messussa toimiinsa. Mutta kyllähän ihmiset voivat auttaa toisiaan ilman piispan siunaamistakin. Tietysti vaikkapa ehtoolisjakoluvan saaneet on hyvä siunata siihen tehtävään, eikä se siunaaminen toisaalta pahaa tee kenellekään.
Näin se asia – siis maallikoksi siunaaminen – ainakin meille silloin selitettiin. Olen samaa mieltä, ettei siunausta ole koskaan liian kanssa. Ehtoollisavustajaksi tai muuksi vastuunkantajaksikaan mua ei ole siunattu, eikä koskaan kirkon tehtävään, vaikka useammassa olenkin ollut… nyt sentään lupasi kirkkoherra, että saan pitää jäähyväissaarnan unikeonpäivänä. Mitenkähän lienee tuonkin osannut valita? 😉
Elias, jospa kirkkoherra ajatteli, että sinä olet hyvä herättelemään unikeot unestaan?
Vieläköhän virsikirjasta löytyisi se ”Herätkää oi hitaat sielut juuri” ja saisikohan sen saarnavirreksi? 😉
Elias, 150. Saarnaaja saapi valita virret.
Itse asiassa hienompi herätysaiheinen virsi olisi se ”Herätkää, niin huuto kaikaa”… mutta se taitaa olla teemaltaan enempi tuomiosunnuntain heräämistä kuin meidän aamu-unisten aamuongelmia… 😉
Maallikoksi eli kristityksi on kutsu ja siunaus saatu jo pyhässä kasteessa. Ei sitä tarvitse ´piispan enää ”antaa”.