Joko olet allekirjoittanut kansalaisaloitteen?
Ai minkä kansalaisaloitteen? No tämän. Sen kotisivut ovat tässä ja siitä kertova (pari kuukautta vanha ja siksi allekirjoitusten määrän osalta päivittämätön) Hesari-juttu tässä. Eli pointti on se, ettei kenenkään tarvitsisi tappaa ammattinsa puolesta vastoin tahtoaan. Ja hommalla alkaa olla kiire, alle kuukausi aikaa.
On se ihme, jos nimet eivät täyty: Suomessa pitäisi olla pelkästään lestadiolaisia ja evankelisia niin paljon, että aloite saataisiin läpi. Puhumattakaan meistä muista.
Ytimekkäät blogikirjoituksetkin ovat välillä jees, vai mitä? Ei mene kovin paljon aikaa niiden lukemiseen. Ja silti voi vaikka pelastaa sieluja. Action!
74 kommenttia
Salme Kaikusalo huomauttaa ihan oikeasta asiasta. Tässä aloitteessa ei ole kysymys siitä, että pyrittäisiin vaikuttamaan aborttien määrään jollain tavalla. Kysymys on siitä, että hoitohenkilökunnalle halutaan oikeus kieltäytyä sen toteuttamisesta.
Siksi en allekirjoita aloitetta. Olen sitä mieltä, että työ pitäisi hyväksyä kaikkine (varjo)puolineenkin. Tietyn ammatin harjoittaminen ei ole velvollisuus. Jos olisi, tilanne olisi toinen. Jos ei hyväksy abortteja eikä halua osallistua niihin millään lailla, on varmasti viisasta olla hakeutumatta sellaiseen ammattiin, jossa tämä ristiriita tulee väistämättä vastaan.
Tämä siis ottamatta millään tavalla kantaa aborttiin itsessään.
Salme hyvä, erilaisissa ammateissa on tietenkin erilaisia oikeuksia ja velvollisuuksia. Esimerkiksi poliisilla on oikeus kantaa ja käyttää asetta. Se, että journalisteilla on oikeus kieltäytyä tehtävistä eettisiin syihin perustuen, ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikkien ammattikuntien edustajilla pitäisi olla sama oikeus. Niinkuin ei olekaan. Itse asiassa ylivoimaisesti suurimmalla osalla ei ole. Eikä pidäkään olla.
Asia on hyvin vakava. Hoitoalan ammattilaiset on todella koulutettu ihmistä auttamaan, hoitamaan ja hänen elämäänsa suojelemaan. Lapsi on oma yksilönsä jo hedelmöittymishetkestä. Ja kun katsotaan mitalin toista puolta, niin monet abortin läpikäyneet naiset oirehtivat keski-iässä sisäisessä syyllisyyden tunnossa, jonka syytä he eivät aina heti tunnista. Sielunhoidossa asia saattaa nousta pintaan ja he saavat rauhan vain Jeesuksen sovintoveren puhdistaessa heidät kaikesta synnistä.
Otteita koskettavista kertomuksista omatunto.fi -sivustolta:
”Kun katson pieniä sikiöitä, näen ihmisen. Yli 12-viikkoisesta näkee jo sukupuolenkin. Jos raskausviikkoja on lähemmäs 20, saattaa napanuora sykkiä hetken tai sikiö liikauttaa raajojaan kaarimaljassa ennen kuolemistaan. Sitten sikiö paketoidaan ja laitetaan eloperäisten jätteiden joukkoon roskiin.”
”Erään kerran minulle oli jaettu potilaaksi nainen, jolla oli lähes 23 raskausviikkoa täynnä. Koin erittäin vaikeaksi annostella keskeytyslääkkeet potilaan emättimeen, koska tunsin, että käytännössä olen päättämässä vauvan elämän. Näin kuitenkin tein ja vielä oman vuoroni aikana sikiö syntyi, kaikkien kauhuksi elävänä. Hän päästi ensihuutonsa ilmoille, heilutteli käsiään ja yritti vimmatusti tehdä hengitysliikkeitä. Pyysin apua lastenlääkäriltä, joka oli viereisessä huoneessa ja kysyin, mitä teemme. Hän totesi, että emme voi tehdä mitään, koska kyseessä on myöhäinen raskaudenkeskeytys. Samalla hän lisäsi, että on eettisesti todella arveluttavaa keskeyttää tällaisia myöhäisiä raskauksia, kun samanaikaisesti raskausviikoiltaan saman ikäisiä sikiöitä elvytetään ja jää henkiinkin ennenaikaisissa synnytyksissä.
Odotimme sitten, että vauvan elonmerkit hiipuisivat ja niin tapahtuikin noin kymmenen minuutin kuluttua. Perhe oli todella järkyttynyt ja niin olin minäkin. Kävin työpaikkapsykologin kanssa juttelemassa kaksi kertaa ja hän totesi, että minulla on posttraumaattinen stressireaktio. Hän totesi, että koska oman vakaumukseni ja eettisen näkemykseni mukaan abortit ovat surmaamista, on erittäin vaarallista pakottaa minut työntekijänä sellaisiin työtehtäviin. Työntekijän henkinen terveys vaarantuu, jos joutuu toimimaan syvää vakaumustaan vastaan. Tämän tapauksen jälkeen en ole enää pystynyt toimimaan kätilön työssä, sillä en aio enää koskaan osallistua keskeytyksiin. Olen nykyään vaihtanut alaa.”
Itse jätin tuon sinänsä hyvän aloitteen allekirjoittamatta, koska siinä vaaditaan myös lääkärille oikeutta kieltäytyä kirjoittamasta lausuntoa (eli toteamasta faktoja). Sinänsä abortti voidaan tehdä nykyään niin kätevästi, jopa ilman lääkäriä, että kenenkään mahdollisuus aborttiin ei kärsi, vaikka lääkäreillä olisi oikeus kieltäytyä itse toimenpiteestä. Jos tuo oikeus kieltäytyä kirjoittamasta lausuntoa tulisi voimaan, se johtaisi abortin hakijat mahdottomaan ja nöyryyttävään tilanteeseen. Monelleko lääkärille pitäisi jonottaa kuukauden verran ennen kuin löytäisi lääkärin, joka voisi todeta asioiden olevan niin kuin ne ovat. Siksi vastustan aloitetta tuossa muodossa, mutta kannatan lääkärien oikeutta kieltäytyä itse toimenpiteestä omantunnonsyihin vedoten.
Niin, tässä nyt päädytään hyvin suurelta osin keskustelemaan siitä, onko abortti ylipäätään oikein. Ottamatta siihen kantaa, voidaan todeta, että hyvä tapa vähentää abortteja on positiivinen valistus ja ehkäisyn yleinen hyväksyntä.
Mutta kun tässä ei ole kyse siitä tässä lakialoitteessa, vaan kuten Salmekin tosiaan totesi, kyse on siitä, saako hoitohenkilöstö oikeuden kieltäytyä sille tällä hetkellä velvollisuutena kuuluvasta työstä. Tämä olisi pidettävä visusti erillään abortin yleisestä moraalisesta oikeutuksesta, sillä tässä on kyse eri ihmisryhmästä. Aborttilainsäädännöllä ylipäätään halutaan vaikuttaa raskaana olevien äitien oikeuksiin ja velvollisuuksiin (sekä ottaa kantaa siihen, millaiset oikeudet sikiöllä on), tässä lakialoitteessa taas on kyse hoitohenkilöstön oikeuksista ja velvollisuuksista. Ne ovat eri asioita.
Ymmärrän oikein hyvin sen, että on hoitohenkilökuntaa, joiden mielestä abortti ylipäätään on väärin. Ymmärrän myös sen, että vaikka yleisellä tasolla hyväksyisi aborttilainsäädännön nykyisellään, voi itse tehtävä olla silti emotionaalisesti vaikea. Näistä asioista ei liene minkäänlaisia erimielisyyksiä.
On kuitenkin niin, että ammatteihin kuuluu erilaisia oikeuksia ja velvollisuuksia. MOneen ammattiin kuuluu myös jonkinlainen eettinen ohje, vala tms. (esimerkkinä vaikkapa sotilasvala, pappislupaus, journalistin eettiset ohjeet tai hippokrateen vala). Näiden valojen sisältö ei kuitenkaan ole ihmisen itsensä määriteltävissä silloin kun toimii ammatissa. Pappeja valvoo tuomiokapituli, journalisteja JSN, ja niin edelleen. Näillä tahoilla on viime käden oikeus päättää siitä, mitä ammattikunnan oikeuksiin ja velvollisuuksiin kuuluu. Tällä hetkellä hoitohenkilökunnan velvollisuuksiin kuuluu abortissa avustaminen silloin, kun abortin ehdot täyttyvät. Esimerkiksi raskausviikot on säädelty hyvin täsmällisesti. Tällöin ei juridisesti eikä yleisen ammattietiikan mukaan ole kyse murhasta, vaikka joku niin haluaisikin ajatella, vaan raskauden keskeytyksestä. Se voidaan suorittaa paikoissa, joilla on siihen edellytykset. Nämä paikat on ennalta määrätty. Jos ei halua työskennellä sellaisissa yhteisöissä/sairaaloissa/laitoksissa, löytyy hoitoalalta paljon sellaisia tehtäviä, joissa tämä moraalinen valinta ei tule eteen. Kyse ei ole siitä, ettei voisi lainkaan työskennellä hoitoalalla (lääkärinä, sairaanhoitajana, terveydenhoitajana tms.) vaan siitä, ettei hakeudu tiettyihin yksiköihin. Minusta se ei ole kohtuutonta, eikä silloin voida sanoa kyseessä olevan pakottamisen tai sellaisen velvollisuuden jota ei voi välttää.
Jos siis vastustaa aborttia ylipäätään, voi pyrkiä vaikuttamaan aborttilainsäädäntöön tai yleiseen moraalikäsitykseen. Käsittääkseni tällaisia pyrkimyksiä onkin, ja asiassa lobataan poliittisestikin koko ajan. Ja jos lääkärin tai kätilön työ olisi asevelvollisuuden kaltainen koko väestöä koskeva velvoite, olisi voitava tehdä erilaisia ratkaisuja (kuten asevelvollisuuden osalta siviilipalvelus, aseeton palvelus tms.). Ammatti katsotaan kuitenkin henkilökohtaiseksi valinnaksi, oli siihen sitten kutsumus tai ei (kutsumuksen määrittäminen lainsäädäntöön olisikin hyvin vaikeaa).
Näillä perustein katson, etten voi allekirjoittaa kyseistä lakialoitetta. Ymmärrän niitä, jotka allekirjoittavat, samalla kun olen sitä mieltä, että he ovat väärässä. Puhetta pyöveleistä tai kertomuksia 20. raskausviikon jälkeen abortoiduista sikiöistä (usein näihin liitetään väite sosiaalisista syistä, joka on Suomessa absurdia) pidän yksiselitteisen vääränä.
Ja keskustelua aborttilainsäädännöstä tai sen oikeutuksesta yleisesti en näe liittyväksi tähän aloitteeseen.
Ongelmana alalle hakuetuvien kannalta on se, että etukäteen ei voi aina työpaikkaan hakiessaan päätellä, mitä tuleman pitää. Vaikka työnantaja lupaisi, että abortteja ei tehdä ko. yksikössä, niitten teoreettinen mahdollisuus on aina kätilön, gynekologin ja naistentautien puolella työskentelevien sairaanhoitajien työnkuvassa.
Yhdysvalloissa on toisin. Siellä raskaudenkeskeytykset tehdään pääsääntöisesti niihin erikoistuneilla klinikoilla (esim. Planned Parenthood tms.), joten niihin töihin hakeutuvat ne lääkärit ja sairaanhoitajat, joiden omatunto ja etiikka sietää liukuhihnamaiset abortit. Kukaan ei vastoin tahtoaan joudu kyseiseen ’jaloon virkaan’, mikä on reilua, vaan henkilö on tehnyt selkeän arvovalinnan Tällaista työtä tekevät lääkärit & sairaanhoitajat muuten eivät välttämättä nauti kollegojensa arvostusta – elämän lopettamisella on syystä makaaberi maine. Rahaa sensijaan työllä ansaitsee loistavasti, se onkin yleisin kannustin – abortti onkin Yhdysvalloissa kannattava bisnes. Olen nähnyt entisten aborttiklinikan työntekijöiden kertovan, miten hämmentyneessä tilassa olevan naisen hätää osattiin tehokkaasti hyödyntää markkinointitarkoituksissa – abortti piti saada näyttämään ainoalta, varteenotettavalta ja oikealta vaihtoehdolta. 🙁 Useiden entisten klinikkatyöntekijöiden todistus kertoo siitä, miten omatunto saattaa alkaa kolkuttaa ja kannattavan työn voi jättää. Moni näistä entisistä pyöveleistä toimii nykyään uusissa tehtävissä, elämän puolesta puhujina, valottamassa aborttibisneksen synkkää todellisuutta.
On täysin kestämätön tilanne, että julkisessa tehtävässä toimiva henkilö saisi kieltäytyä siihen kuuluvista tehtävistä. Kuka tahansa voi kehittää vakaumuksen, joka estää häntä suorittamasta virkaan kuuluvia tehtäviä. Jos virkaan kuuluvat tehtävät ovat vakaumuksen vastaisia, silloin tietysti erotaan virasta.
Miten sellainen lääkäri, joka ei ole koskaan tehnyt aborttia tai avustanut sellaisessa, osaisi sen yhtäkkiä tehdä, jos tulee eteen tilanne, että äidin henki on vaarassa? Ei tietenkään mitenkään.
Jonkun verran on olemassa oikeustapauksia, että abortista kieltäytyvä lääkäri on irtisanottu virastaan. Näin tietenkin pitää ollakin. Ei mikään sairaala voi niin toimia, että lääkäriltä tai hoitajalta kysytään, josko tämä taikka tuo toimenpide on vakaumuksesi vastainen.
Uuskieli, jota lakialoitteen vastustajat tässäkin käyttävät tuo mieleen 1900-luvun totalitääriset järjestelmät, joissa teloittajia vahvistettiin niin semanttisesti kuin narkoottisesti. Yritettiin vakuuttua, ettei juutalainen ole ihminen, ettei kansanvihollinen ole ihminen – siis kuten; että sikiö ei ole ihminen!
Ja looginen seuraava askel jo odottaa maaliskuussa 2012 julkaistun uutisen mukaan:
Asiantuntijoiden mukaan vastasyntyneen surmaaminen ei eroa abortista Journal of Medical Ethics -lehdessä julkaistun artikkelin mukaan vastasyntyneet eivät ole vielä ”oikeita ihmisiä” eikä heillä ole ”moraalista oikeutta elämään”. http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2012030215275735_ul.shtml
Siis ”ajattelumallin” (typerä iphone tietää väärin mitä haluan kirjoittaa)
Ilmoita asiaton kommentti