Kotimaa Pro:n uusi kirkkoherraraati on vahvasti uskontodialogin kannalla. Kirkkoherrat näkevät uskontojen välisen vuoropuhelun nykyään erityisen tärkeäksi sekä ruohonjuuritasolla että uskonnollisten johtajien välillä.
Kirkkoherrat arvioivat, että varsinkin pienillä paikkakunnilla ihmisten suhdetta vieraisiin uskontoihin värittävät helposti luulot ja pelot. Tasa-arvoiset arjen kohtaamiset eriuskoisten kesken nähdään parhaaksi keinoksi ehkäistä ja hälventää viholliskuvia. Uskontodialogi auttaa esimerkiksi pakolaisia kotoutumaan.
Lue vapaasti:
Kirkkoherraraadin ajatuksia uskontodialogista
Usean raatilaisen vastauksissa painotettiin, että toimiva uskontodialogi edellyttää oman uskon selkeää tuntemusta ja rohkeaa tunnustamista. Jo alkukirkon julistustyö perustui uskontodialogiin. Kun oma uskonnollinen identiteetti on vahva, on helpompi kuunnella toisin uskovaa provosoitumatta.
Kuvassa uskontodialogiin valmistautuva suomalainen luterilainen 🙂
Lapsellista uhoa ja sodalla intoilua. Sitäpaitsi tämä hölmö ”Daavid” oli toisen ”Goljatin” eli Hitlerin juoksupoika.
Olistko Kairi ollut mieluimmin Stalinin juoksupoika? Suosittelen sinulle Rislakin suht. tuoretta kirja V o r k u t a, aukeaisvat silmäsi siihenkin suuntaan. Omani aukesivat jo 70-luvulla jolloin ennustin Teratterilehdessä NL-n hajoamisen vastustaessani puoluepoiliittista teatteria.
Tosiasiassa se oli NL itse joka ajoi Suomen Saksan rinnalle torjuessaan jyrkästi Mannerheimin voimakkaasti ajaman pohjoismaisen puolustusliiton. Mutta ihmisille kelpaavat mieluimmin monumutkaiset valheet kuin yksinkertaiset totuudet.
Mannerheim oli Hitlerin kaveri ja juoksupoika. Marski tykkäsi pasteerata sotilaiden uniformuissa. Häntä ei Suomen kohtalo juurikaan kiinnostanut. Lähti sodan päätyttyä Sveitsiin.
Seppo Heinola, ala kanssani Jeesuksen juoksupojaksi, niin pääset taivaaseen. Miltä kuulostaa?
Seppo ja Kari ovat fiktiivisiä henkilöitä aivan kuten Barack ja Vladimir. Vain Kristuksessa olemme totta, ja yhtä. Koittakaa nyt nähdä tämä ja lopettakaa kaikki kränääminen. Ryhtykää Jeesuksen juoksupojiksi jo tänään.
Kari, ammattisotilaiden on tapa esiintyä uniformuissa, joissa muuten Stalinkin mielellään esiintyi vaikka ei edes ollut sotilas…
Mannerheim kuului sodan aikana salaisen antifasistiseen järjestöön ja hän ei pitänyt Hitleristä sen paremmin kuin saksalaisita muutenkaan. Eikä sotilaan ammatistaan:
”Olisin mieluimmin kalanviljeliujä Abrickenissa kuin sotilas’ hän huokaa.
”Yleinen asevelvolisuus on ihmiskunnan suuri onnettomuus!” hän myös päättelee kokemuksistaan1 maailmansodassa.
Mannerheimin ei olisi ollut mikään pakko asua sotien aikana Suomessa eikä ottaa raskasta ylipäällikön vastuuta. Kuutta kieltä taitavana kospomoliittina hän olisi voinut elää missä tahansa maaimassa.
Mutta entäs ne seksikkäät ylipäällikön releet ja marsalkan sauva?
Tässä tarinassa kyllä ”Goljat” oli Hitlerin llittolainen mutta ”Daavid” sai turpaansa ja menetti toisen jalkansa.
Jos talvisodasta halutaan tehdä patsas, se täytyy tehdä niiden miesten (nimenomaan miesten) muistoksi, jotka kuolivat mieluummin kuin lähtivät karkuun. Poliittinen korreuktius sikseen.
Keksisit Kari jotain parempaa. Piispatkin muuten pitävät paitsi sauvoja myös päässään sangen arveluttavalla tavalla symbolista soikiota…Piispan täysi hengellinen sotisopa maksaa-niin arvaapa Kari paljonko?
Aiheesta on kirjoitettiin muistaakseni fiktiivinen romaanikin. Tuntematon sotilas. Viittaa kaveriin, jota ei ole. Mutta ympärillä käy aidossa historiallisessa miljöössä värikkäiden henkilöiden ja tapahtumien kavalkadi ja kauhea hässäkkä.
Jos Raamatun alaotsikoksi laitettaisiin Tuntematon Jumala (joksi Paavali Jeesusta muuten nimittääkin), aukeaisi idea ehkä paremmin. Fiktion ytimessä oleva päähenkilö on itse kokonaan fiktiivinen. Sillä mekin olemme itsellemme fiktio. Jumalan Pojan oli siksi pakko laskeutua tähän fiktioon itsekin vain fiktiivisenä osoittaakseen meille, että langennut ihminen on pelkkä fiktio. Vain Jumala on tosi. Väinö Linna oli jyvällä tästä ihmiskunnan suurimmasta totuudesta. Siksi hänen romaaninsa nimi on häkellyttävän nerokas.
Raamatun Messiaan odotettiin vahvistavan juutalaista identiteettiä. Tosin kävi. Siksi hän saa tarinassa rankasti turpaansa. Väinö Linnan tarinassa tuntematon (eli täysin fiktiivinen) päähenkilö sen sijaan todellakin yhdistää uhrillaan kansakunnan. Hän on Suomen odottama messias ja juuri sellainen, mikä pitikin. Siksi Tuntemattoman sotilaan tarinan kautta itsenäinen Suomi elää ikuisesti (vaikka oikeasti olemmekin enää pelkkä EU:n köyhtyvä pahainen provinssi).
Raamatun tarina osoittaa yli kansallisuus-, kulttuuri- ja uskontokuntien rajojen. Se osoittaa ihmiseen. Ihminen on häväistyssä, väärinymmärretyssä, ristiinnaulitussa ja lopulta Jumalan armosta ylösnousseessa Kristuksessa itse tuo Tuntematon Jumala.
Raamatun sanoma on, että ihmisellä on elämä vain ylösnousseessa Kristuksessa. Väinö Linnan romaanin sanoma on sama kuin nyt suunnitteilla olevan Daavid ja Goljat -patsaan. Se on ryssävihan kyllästämää kansalliskiihkoista sotapropagandaa. Kerronnan tekniikka on silti ytimeltään sama. Ytimessä mies, tuntematon sotilas, henkilö, jota ei asiallisesti ottaen ole. Siis kuka tahansa. Jokainen meistä. Mutta vain uhrin kautta. Luulenpa, että Linna plokkasi idean romaaninsa nimeen juuri Uudesta testamentista. Kyllä hänkin näitä mietti.
Kari Peitsamo :”Väinö Linnan romaanin sanoma on sama kuin nyt suunnitteilla olevan Daavid ja Goljat -patsaan. Se on ryssävihan kyllästämää kansalliskiihkoista sotapropagandaa.”
Suosittelen, että Suomessa järjestetään esim. itsenäisyyspäivän paraatien yhteyydessä Venäjän federaation mallin mukaisesti myös Kuolemattoman rykmentin marsseja, joissa nuoret kantavat marssirivistöissä talvi- ja jatkosodassa Suomen itsenäisyyttä puolustaneiden isoisiensä tai muiden läheistensä kuvia.
Samaa kansalliskiihkoilua. En ota osaa.
Väinö Linnan tuntematon sotilas jää tavalliseksi ihmiseksi. Hän uhrautuu vain tappamaan ja kuolemaan Suomen valtion puolesta. Mutta Kristus on uhri koko ihmiskunnan puolesta. Hän antaa meille sokeille näkömme takaisin, jotta emme enää ikinä surmaisi toisiamme. Sillä silmä on ruumiin lamppu. Ja kun silmäsi on yksi, on koko ruumiisi valaistu.
Näettekö te tämän?
Tuntematon sotilas kertoo jatkosodasta, ei talvisodasta.
Stalin ja Hitler olivat liittolaisia talvisodan alkaessa.
Whatever.
Saul näki ylösnousseen Kristuksen. Sinä päivänä hän kuoli. Hänestä tuli Paavali. Millainen ruumis hänellä sen jälkeen oli? Mikä järjetön kysymys. Kuolkaa ensin Kristuksessa, jo tänään, niin näette itse. Näin helppoa se on. Tätä Nikodemos ei nähnyt, vaikka oli Israelin opettaja. Mutta Paavali näki. Ja pelastui.
Linnan Tuntematon sotilas on yliarvostettu kirja. Tuntemani sotaveteraanit eivät olleet purnaajia tai jermuja, vaan yksinkertaisesti rohkeita ja kurinalaisia suomalaismiehiä. Kaikki kunnia rintamalotillekin, jotka tulivat mukaan vapaaehtoisina. Linnan ”lotta Kotilainen” on takalinjan onanistin kirjoittamaa roskaa.
Suomalaista sotilasta ja hänen saavutuksiaan ja uhrejaan voi kunnioittaa tekemättä hänestä yli-inhimillistä romanstisoitua ja kaunomaalattua runebergiläistä sankaria.
Linnan huikea kirja ei ole dokumetti vaan kaunokirjallinen realistinen (ei naturalistinen) teos,joissa todellisuus usein tiivistetään ja pelkistetään. Eikä Tuntemattomassakaan koko komppaniaa jermuiksi ja purnaajiksi kuvattu. Päähenkilöiksi tietenkin kaunokirjallisista syistä valtaan aina värikkäimmät persoonat, joille enin ja dramaattisimpia tapahtuu.
Itse olen näytellyt teatyteriesityksessä mm.sotamies Hauhiaa,joka ei ollut jermu eikä purnari vaan aivan tavallinen luonnollista pätemisentarvettaan tyydyttävä nuori, joka aivan turhaan kuoli.