Suomessa halutaan lähes systemaattisesti ajaa ulos kristinuskoa. Koko yhteiskunta kuitenkin viettää joulua, pääsiäistä ja juhanusta. Meillä on taipumus arvostella kaikkea, mutta siitä huolimatta nauttia hyödyistä joita saamme. Palkansaajat, työssäolijat saavat tupla palkkaa ollessaan pyhätöissä, toiset saavat tupla vapaat. Jeesuksen takia ne vapaat ja tuplat saadaan, joten olisiko liikaa pyydetty, että kiittäisimme näistä eduista myös häntä?
Toivotan ”jotenkin näin” enkä tiedä kuinka osaan asian sanoa:
Lykke og suksess till prest Olav Fykse Veit!
Tämä puutteellisen kielitaidon ”saattelema” toivotus muistellen Pohjois-Norjassa asuneita ja nyt jo tuonilmaisiin siirtyneitä perheemme ystäviä, jotka viime sodassa olivat mukana Norjan vastarintaliikkeessä ja omalla panoksellaan saivat aikaan mm. taistelulaiva Tirpitzin tuhoamisen.
Mahtanen epäillä, että erilaisia vapaapäiviä olisi olennaisesti eri määrä, vaikka meillä olisi toisenlainen uskonto tai ei uskontoa lainkaan. Toki päivät olisivat eri aikaan kuin nyt, mutta työmäärän määrää viime kädessä muu asia.
Olet ehkä oikeassa, mutta saatat olla väärässäkin. Ranskan vallankumouksen radikaaleimmassa vaiheessa jakobiinit korvasivat kristillisen ajanlaskun ”rationaalisella” kalenterilla, jossa vain joka kymmenes päivä oli vapaapäivä, kuukausi koostui aina täsmälleen kolmesta 10-päiväisestä viikosta. Ainakaan kaikkia kristillisuä vuotuispäiviä ei korvattu vastaavilla vallankumouksen juhlilla toisin kuin Neuvostoliitossa, jossa tosiassa pitäydyttiin ateistisesta valtiofilosofiasta huolimatta pääosin kristillisessä kalenterissa, 7-päiväisessä viikossa ja vakiintuneessa vuosilukujärjestelmässä, vain joulunvietto pyrittiin korvaamaan uudenvuodenjuhlilla.
”Jeesuksen takia ne vapaat ja tuplat saadaan, joten olisiko liikaa pyydetty, että kiittäisimme näistä eduista myös häntä?”
Oman edun takia ja palkkion toivossako sitä uskontoa harjoitetaankin? Ei taida se taivaspaikan haaveilukaan olla mitään muuta kuin oman edun tavoittelua. Semmoinen se on se ihmisen luonto.
Kouluesimerkki siitä, kuinka viesti luetaan väärin ja pahantahtoisesti.
Kyllä taitaa Turtiaisellakin tiukan paikan tullen oma nokka olla kaikkein lähinnä. Ihan turha sitä on kiistää.
Ja palkkion – sen iankaikkisen elämän – toivossahan sitä uskotaan ja kiistellään siitäkin, mikä on se ainoa ja oikea helvetiltä pelastumiseen ja taivaan iankaikkisiin iloihin johtava tapa uskoa ja elää täällä maanpäällisessä vaelluksessa vai kuinka?
Puhtaasta oman edun tavoittelusta ja itsekkyydestähän siinä on kyse. Eipä maapallon tai sen ympäristön tilasta maailmanlopun jälkeen enää juuri kortta ristiin pistetä.
Kimmo,
kun sinä kerrot olevasi perillä siitä, miksi jotkut nimeltä mainitsemasikin kommentoijat uskovat kuten uskovat, niin kertoisitko ystävällisesti, miksi sinä uskot kuten uskot. Miten paljon sinun kristinuskon vastainen aatemaailmasi tuottaa hyötyä ja palkkiota sinulle itsellesi ja lähimmäisillesi?
Kysyn tätä, että keskustelu olisi tasapuolista eikä aina vaan toisen osapuolen syyttelyä.
Salme: ”Miten paljon sinun kristinuskon vastainen aatemaailmasi tuottaa hyötyä ja palkkiota sinulle itsellesi ja lähimmäisillesi?”
Kiitos kysymyksestäsi. Kirjoittelen tänne ihan pyyteettömästi ilman mitään palkkiota tai mitään hyötyä itselleni tai läheisilleni. Pelkästään aikani kuluksi. Hyödyksi voitaneen kuitenkin laskea mahdollisesti se, että yritän pitää suomenkielen taitoani vielä jonkinlaisessa kuosissa ja jo vanhat aivoni ajattelevina. Tämä on minulle siis eräänlaista aivojumppaa sudokujen ja kuvaristikoiden ohessa.
Aatemaailmani ei suinkaan ole kristinuskon vastainen. Olen oikeastaan vakaumukseltani agnostikko ja yhtä skeptinen kaikkia maailman uskontoja ja uskonnollisia kuppikuntia kohtaan. Etsin kai tietämättäni merkkejä jostain korkeammasta voimasta, mutta en usko kirkkoihin, rituaaleihin, sakramentteihin, rukouksiin, persoonallisiin jumaliin jne. Jos joku korkeampi voima on, on se sama kaikille ja sen aikaansaama vaikutus ihmisten elämään, niin ennen kuolemaa kuin sen jälkeenkin on täysin yhtäläinen, riippumatta siitä, mitä ihminen on tehnyt ja mihin on elämänsä aikana uskonut tai ollut uskomatta.
En ole vain havainnut tähän ikään mennessä minkään sorttisia merkkejä mistään mystisestä tai yliluonnollisesta voimasta, saati sitten persoonallisesta Jumalasta. Alkaa olla jo pikkuhiljaa kiire jos joku aikoo saada minut moisia merkkejä näkemään, vielä ennen viikatemiehen vierailua. Sen jälkeen – niin uskon – palaan samanlaiseen olotilaan kuin kohdallani oli vallalla ennen syntymääni.
Kimmo,
kiitos vastauksestasi.
Mielestäni kukaan ei ainakaan täällä yritä käännyttää sinua mihinkään suuntaan. Me vain kerromme mihin ja miten me uskomme.
Myöskään minä tai kukaan muukaan ei saa tästä kommentoinnista mitään palkkiota, kuten et sinäkään saa. Joten omasta edusta ei ole kyse.
Minä annan sinun vapaasti uskoa kuten uskot. Evankeliumin olet kuullut varmaan satoja kertoja. Jos et koe sitä vastaanottamisen arvoiseksi niin se on sinun asiasi.
Salme:”Mielestäni kukaan ei ainakaan täällä yritä käännyttää sinua mihinkään suuntaan.”
Ei yritä, ei, enkä ole niin missään vaiheessa väittänyt tai olettanutkaan. Ja tuskinpa onnistuisikaan, vaikka yrittäisi.
Ihan puhtaasti palkkion tavoittelua se jumaliin uskominen kuitenkin minun mielestäni on. Onhan siinä kirkon oppien mukaan panoksena ja palkintona oma iankaikkinen elämä, jos uskoo evankeliumin sanomaan.
Mikä muu syy ihmisillä voisi olla Jumalaan/jumaliin uskomiselleen, kuin pelastuminen helvetistä ja iankaikkinen elämä taivaan riemuissa? Siis oma etu kuoleman jälkeisessä olotilassa.
”Mikä muu syy ihmisillä voisi olla Jumalaan/jumaliin uskomiselleen, kuin pelastuminen helvetistä ja iankaikkinen elämä taivaan riemuissa?” Kimmo
Varmasti on totta, että jokainen ihminen rakastaa myös itseään niin paljon, että haluaa pelastua ja päästä taivaan riemuun kuolemansa jälkeen. Kristitty rakastaa myös muita ihmisiä ja haluaa, että hekin pääsevät nauttimaan samasta ilosta.
Mutta toisaalta, Raamatussa kerrotaan, että kerran (sillä tämä tellus on kerran häviävä) Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan ja pelastuneet elävät siellä. Oletan, että siellä ei vaan lepäillä vaan ollaan jonkinlaisessa tekemisen touhussa. Se on vielä ”väliverhon” tuolla puolen hämäränpeitossa olevaa tulevaa elämää, jota on jännittävää odottaa. Kristityn Elämä on jännittävää jo tässä ajassa.
”Kristityn Elämä on jännittävää jo tässä ajassa.”
Pettymys voi vain olla suuri, kun viikatemies on visiitillään käynyt. Jaa, mutta eihän siitä pettymyksestäkään enää tiedottomuudessaan mitään tiedä.
Minä pidän olemattomuutta täysin onnellisena olotilana – ei ahdista, eikä kolota mistään – enkä kaipaa minkään sorttista ikiriemua missään. Kyllä siihen ikuiseen, päättymättömään iankaikkisuuteenkin luulisi kyllästyvän. Ei sitä jaksa iankaiken harppuakaan plimputella.
Kristinuskon myöstä me olemme saaneet paljon, paljon muutakin, ei muuta kuin historian kirjat käteen, niin alkaa asiat selviämään. Nyt joku ottaa varmasti esiin uskonnollisten kuninkaiden valtataistelut ja ristiretket, mutta sanoisinpa, että näin piti kaiketi tapahtua, että asiat aikanaan saivat sen muutoksen, että nykyisen kaltainen maailma pääsi syntymään.
Kaikkinensa Kristinusko on tuonut rauhaa kaikkialla missä se on päässyt ihmisten sydämiin. Uskontoa taas on käytetty valtaa pitävien taholta surutta omien tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta silloin ei puhuta enää Evankeliumista ja Jumalan sanoman eteenpäin viemisestä. Nämä pitäisi kyllä osata erottaa, jos on historiaa yhtään lukenut.
Suomi on kuin tuhlaajapoika, joka tuhlaa juuri paraikaa Isältään saamaa perintöä…
Neljän vuodenajan kulminaatiopäiviä + on juhlittu jo ammoisista ajoista ns. pakanoitten toimesta,joilta kristityt nämä päivät adoptoivat ja omivat.
Jumalan säätämä työviikko on 6 päiväinen ja ilman vuosilomia, mutta työväenliike on hankkinut vuosilomat ja ylimääräisen viikkovapaan,jonka kaikki viimeistään vuositasauksena saavat.
Pitäsikö palata Jumalan säätämään työviikkoon ja luopua vuosilomista?
Lyhyt mutta ytimekäs blogi, mikä sisältää aiheellisia kysymyksiä.
Mites on Salme, pitäisikö palata raamatullisiin työaikoihin? Vai nautitko mieluimmin k a i k i s t a työväenliikken Sinullekin hankkimista lepopäivistä ja lomista?
Tiedä tuosta työväenliikkeestä. Kristinuskostahan sekin on nämä vapaapaäivät keksinyt. Muutenhan työväenliike olisi töissä kaikkina kirkollisina juhlapäivinä. Voisiko muotoilla niin, että työväenliike hyödyntää kristillisiä päiviä vapaapäivinä. Tietysti se on hyvä asia työntekijän kannalta. Ei minulla ole mitään vapaapäiviä vastaan, sillä niistähän saavat nauttia kaikki.
seppo heinola :” Vai nautitko mieluimmin k a i k i s t a työväenliikken Sinullekin hankkimista lepopäivistä ja lomista?”
Nauttikaa te vaan. Me pienyrittäjäthän emme koskaan ole saaneet niistä nauttia.
Tuula osuu asian ytimeen. Pienyrittäjän vaimona olen kokenut kuinka nuo työväen vapaapäivät täyttyvät työllä.
Juu Salme, toki orjatkin saivat ajatuksen vapaudesta johtuen orjuudesta…Työväenliike sai oikeutetut vaatimuksensa työajan inhimilistämisestä ja lomista johtuen raamatullisten lähes rajoittamattomien työaikojen aiheutamista rasituksista ja sairauksista ja ennenaikaista kuolemista. Työaikojen lyhentämistä ja lomia vastustivat konservatiivit ja usein mm pappisssääty.
Kimmo Wallentin: ”Ihan puhtaasti palkkion tavoittelua se jumaliin uskominen kuitenkin minun mielestäni on. Onhan siinä kirkon oppien mukaan panoksena ja palkintona oma iankaikkinen elämä, jos uskoo evankeliumin sanomaan. ”
Tämä palkkio-ajatus perustuu kirkon opin ja elämän todellisuuden täydelliseen väärinymmärrykseen.
(Luterilainen) Kirkko opettaa, että evankeliumiin uskominen ei ole ihmisen oma teko. Siis – kuten Kimmo Wallentinkin on omalla kohdallaan huomannut – ihminen ei voi uskoa evankeliumiin omalla ratkaisullaan tai päätöksellään, vaikka haluaisi. Ihminen voi aktiivisesti vain vastustaa evankeliumia.
Jumalan Pyhä Henki herättää ihmisessä uskon ”milloin ja missä tahtoo, evankeliumin sanan kautta”, kuten tohtori Luther katekismuksessaan opettaa.
Jos siis evankeliumiin uskominen on Jumala teko – suoranainen ihme evankeliumia vastustavassa ja Jumalaa vihaavassa ihmisessä – kuinka ihmeessä sellaisen uskon saamisen lopputulos, eli ikuinen elämä, voisi olla palkkio jostakin..?
Vähiten minä olen syypää siihen, että Jumalan Henki on tehnyt minussa työtään ja herättänyt minussa uskon – minä kun olen vain yrittänyt sitä aktiivisesti vastustaa myöhäisteinivuosiini asti. Sitten en enää voinut.
Miksi uskoin? Palkkionko (iankaikkisen elämän) vuoksi? No, en varsinkaan siksi, kun en mielestäni sellaista mihinkään tarvinnut.
Ratkaisevin asia – puhun nyt siis vain omasta puolestani – oli Jeesuksen persoona ja hänen rakkautensa, jonka evankeliumissa kohtasin. Sitä en vain voinut vastustaa, vaikka yritin. Rakkaus kuitenkin voitti.
Kun sitten huomasin, että Jeesuksen persoona oli minut valloittanut ja hänen rakkautensa minut hurmannut, tajusin vasta paljon myöhemmin, että tämä Jeesuksen seuraamisen tiehän johtaakin ikuiseen elämään.
No, ei minulla tietenkään enää siinä vaiheessa ollut mitään sitä vastaan. Mutta että olisin alun perin ryhtynyt uskomaan johonkin sellaiseen, jota aktiivisesti vastustin, palkkion toivossa.. sellainen on täysin mieletön ajatus.
Kyllä tohtori Luther tiesi.
Pakkohan sinun Turtiainen on puhua noin, kun saat leipäsi kirkon palveluksessa.
Puhut evankeliumia vastustavista ja Jumalaa vihaavista ihmisistä. Eihän tässä ainakaan minun kohdallani mistään vastustamisesta tai vihaamisesta ole kysymys. Sillä, ettei usko jonkin asian tai olennon olemassa oloon ei ole mitään tekemistä vastustamisen tai vihaamisen kanssa. Se, ettei usko, perustuu taas siihen ihan yksinkertaiseen tosiasiaan, että mikään yliluonnollinen henkiolento ei ole ainakaan minuun vielä tähän päivään mennessä (ennen pitkää tulee 70 v lasiin) tehnyt minussa työtä uskoni herättämiseksi tai ottanut yhteyttä millään muullakaan tavalla.
Aikoinani nuorena kloppina, rippikoulun käytyäni yritin jopa etsiä ja kolkutellakin, mutta enpä löytänyt, eikä tullut kukaan avaamaan, joten annoin koko homman olla. Minkäs minä sille voin, etten usko? Jos väittäisin itselleni uskovani johonkin jumaliin tai muihin henkiolentoihin, olisi se pelkästään älyllistä epärehellisyyttä itseäni kohtaan.
Kimmo, ei sitä koskaan voi tietää. Kolkutus on voitu kuulla ja ovi aukeaa aivan yllättäen. Monelle on niin käynyt elämän ehtoolla.
Minä en saa leipääni kirkon palveluksessa – taidan olla monessakin seurakunnassa persona non grata – mutta olen silti pitkälti samaa mieltä Jouni T:n kanssa .Taisi olla Blaise Pascal, joka totesi, että kristinuskossa ei ainakaan menetä mitään – jos se on totta, saa elämänsä jälkeen autuuden, ja jos ei, raukeaa vain tyhjiin eikä jää harmittelemaan sitä, että tuli elonsa aikana veikattua väärää hevosta…
Sitä, mitä tuo elämänikäinen autuus sitten on, en lähde arvailemaan. Ihan samoin ajattelen kuin Kimmokin,että jos Jumala on yhtään armahtavainen,niin ei siellä enää soittamaan joudu… kai Kaikkivaltias on nähnyt ja kuullut mun opiskeluaikojen pakolliset pianotunnit ja sen jälkeen pidetyt musiikintunnit.
Pointtini on kuitenkin, että kristinuskon (mahdollinen) hyvyys on minulle ensisijaisesti tämän näkyvän maailman paremmaksi tekemistä eikä pilven päälle harpun pimputteluun pääsyn odottelua.
Tanni: ”Pointtini on kuitenkin, että kristinuskon (mahdollinen) hyvyys on minulle ensisijaisesti tämän näkyvän maailman paremmaksi tekemistä”
Maailman paremmaksi tekeminen on tietysti hieno ja oikeanlainen tavoite kelle tahansa, oli sitten uskovainen tai jumalaton. Ja jos se onnistuu sinulle parhaiten kristinuskon kautta, niin eipä siinä mitään. Hyvä niin. En vaan oikein ymmärrä mihin sen paremman maailman saavuttamiseksi minkään sorttista uskontoa tarvitaan?
Arvelen, että sisimmässään useimmat uskovaiset pitävät itseään ihmiskunnan paremman puoliskon edustajina. Pitäisikö uskovaisten sitten olla parempia kuin muut ihmiset? Olen sitä mieltä, että pitäisi koska mitä arvoa on uskonnolla, ellei se vaikuta ihmisen elämään maan päällä? Sanoihan Jeesuskin käsittääkseni Raamatun mukaan jotain sen suuntaista, että ”hedelmistään puu tunnetaan”. Kaipa kristityn elämän tulisi silloin tuottaa hyviä hedelmiä(?)
Jos uskovaiset eivät ole hiukkaakaan parempia kuin toiset, kuten asia näyttää minusta usein olevan, niin mitä se merkitsee? Mielestäni on kaksi mahdollisuutta: 1. Jumalaa ei ole tai deistinen Jumala ei vaikuta ihmisen elämään millään tavoin. 2. Jumala on, mutta kirkko ei ole Hänen kelvollinen edustajansa maan päällä. Jumalan hyvä vaikutus ihmisiin suuntautuu aivan muita kanavia pitkin ja näkyy ”jaloissa” pakanoissa yhtä hyvin kuin kirkon uskovaisissakin.
En olisi niinkään varma pelkästään kaikkien erilaisten kristittyjenkään kuppikuntien varsinaisista pyrkimyksistä näissä maailmanparannustalkoissa, vai mistä johtuu, että nekin tappelevat keskenään verisesti siitä, kenen opit, rituaalit ja teologiat ovat ainoita oikeita taivaan ikuiseen riemuun ja autuuteen johtavia teitä.
Eiköhän siinäkin vedota puhtaasti ihmisen oman edun tavoitteluun, kun julistetaan, että ”ainoastaan meidän tavallamme uskomalla ja oppejamme noudattamalla vältyt helvetin tulijärveltä ja pääset taivaan ihaniin ikikarkeloihin”?
Tuskinpa tunnettu ja täällä foorumillakin paljon palstatilaa saanut kirkon sisäinen herätysliikekään oppinsa siitä syystä ainoaksi taivaaseen johtavaksi ja helvetistä pelastavaksi julistaa, että sillä olisi paremmat mahdollisuudet tehdä hyvää maailmanparannuspuuhissa. Eiköhän siinäkin liene kysymys vetoamisesta ihmisen omaan etuun ja haluun tulla palkituksi iäisellä ilolla ja riemulla taivaallisissa yrttitarhoissa helvetillisten kidutusten sijaan, jos uskoo ja elää liikkeen sanelemalla tavalla.
”… ihminen ei voi uskoa evankeliumiin omalla ratkaisullaan tai päätöksellään.”
Tästä seura se looginen johtopäätös että kaikki Helvettiin joutuvat ihmiset joutuvat sinne Jumalan tahdosta, koska kaikille ei uskon lahjaa Jumala siis suo.
Olen ymmärtänyt niin, että ihminen ei voi milloin tahansa päättää, että alampa nyt uskoa. Jokaisella ihmisellä on elämässään useampia aikoja, joita kutsutaan ”etsikkoajoiksi”. Noina aikoina Jumala vetää ihmistä monin eri tavoin puoleensa ja kutsuu yhteyteensä. Mielestäni ihminen voi silloin alkaa seuraamaan kutsua ja Jeesusta tai hylätä kutsun.
Raamatussa on kohtia, jotka vahvistavat tätä.
”Valitkaa tänä päivänä ketä te tahdotte palvella..” suunnilleen noin VT:ssa.
”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen (Jeesuksen) nimeensä.” Joh.1.12
Jumala antaa voiman, kun ihminen ottaa kutsun ja Jeesuksen vastaan.
Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset pelastuvat ja tulevat tuntemaan totuuden. 1Tim.2.4
1Tim.2.4: ”Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset pelastuvat ja tulevat tuntemaan totuuden.”
Eikä kumminkaan kutsu kaikkia ja anna kaikille sitä uskon lahjaa??? Perin kummallista.
Rippikouluaikaa kai sanotaan ”etsikkoajaksi”, ainakin minun rippipappini sanoi. Silloin muinoin minäkin yritin 15 -vuotiaana kloppina uskoa kovasti ja etsiskellen kolkutella, mutta ei siinä minulle, eikä tietääkseni kellekään rippikoulukaverillekaan mitään uskoon heräämistä tai Jumalan löytämistä tapahtunut. Lopetin moiset kolkuttelut ja ajattelin, että suurta huijausta koko homma. Ei ole sen koomminkaan mitään kutsua yläkerran papparaiselta kuulunut ja tuskin enää kuuluukaan. Pelastuinpa sitten tai en.
Kimmo W, ihan kaikkeen kommentoimaasi en vastaa, mutta kysymys ”mihin sitä uskontoa tarvitaan” on niin herkullinen, etten voi olla puuttumatta, vaikka en vastausta tiedäkään. Ehkä uskonto käy tarpeettomaksi sitten, kun tuo vastaus löytyy. Sen tiedän, että joillekin on luontevampaa toimia uskon kuin vaikkapa puoluepolitiikan pelikentällä. Jotkut toimivat molemmissa. Toiset taas eivät kummassakaan, vaan koettavat elää hyvää elämää perheissään, työpaikoillaan, ystäviensä keskellä jne.
Toinen mielenkiintoinen pointti on nuo keskenään sotivat kristityt. Miksi on ihan ok jos ihmiset kuuluvat eri puolueisiin ja ovat keskenään eri mieltä vaikkapa sote-uudistuksesta, mutta ei se, että ihmiset ovat eri mieltä hengellisistä asioista?
Oma mielipiteeni on se, että on monta oikeaa kristinuskon tulkintaa, josko on monta väärääkin.
“ ’Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen (Jeesuksen) nimeensä.’ Joh.1.12 Jumala antaa voiman, kun ihminen ottaa kutsun ja Jeesuksen vastaan.”
Yllä on paha kehäpäätelmä. Kysehän on siitä, että kaikilla kun juuri ei ole sitä voimaa ottaa e n s i n Jeesus vastaan, jotta voisi s e n j ä l k e e n saada uskonlahjan ja voiman tulla Jumalan lapseksi.
”Oma mielipiteeni on se, että on monta oikeaa kristinuskon tulkintaa”
Jaa, että mitään eksklusiivista poissulkevuutta ei ole erilaisten kristillisten kuppikuntien keskuudessa havaittavissa, vai? Tai minkä sorttinen kaste, lapsi- vai aikuiskate on se ainoa oikea. Siitäkin tunnutaan olevan ihan kahta eri mieltä toisensa poissulkien. Eikö siis minkään sorttista skismaattisuutta ole olemassa?
On kaksi eri asiaa se, että on skismaattisuutta kuin se, että onko oikeaa. Esim. lapsi- vs.aikuiskaste – kysymys on sellainen. Pidän kumpaakin kastetta oikeana, vaikka olenkin luterilaisena lapsikasteen vankkumaton kannattaja ja pidän sitä teologisesti uskovien kastetta perustellumpana. Sen sijaan en pidä oikeana sitä, että lapsena kastettu joutuu uudelleen kastettavaksi, jos päättää vaihtaa seurakuntaa. Mielipide on omani, mutta perustuu laajalti ainakin luterilaisen kirkon dogmatiikassa hyväksyttyyn ajatusmalliin.
Ihmiset ovat erilaisia – toisia viehättää helluntailaisuuden riehakkuus, toisia ortodoksien kauneus, toisia roomalaiskatolisten vahva perinne. Ja sitten on meitä tylsiä luterilaisia.
Muuten vielä yksi kommentti: vain omaa kuppikuntaansa ainoana oikeana pitävä liikehdintä ei ole taatusti terve eikä vähimmässäkään määrin kristillisten arvojen mukainen. Kyllä terveenä lähtökohtana tulee pitää sitä, että vuorelle johtaa useampikin oikea polku. Samaan terveyteen kuuluu myös huomata se, että jotkut niistä johtavat vain syvemmälle laaksoon.
Elias: ” Kyllä terveenä lähtökohtana tulee pitää sitä, että vuorelle johtaa useampikin oikea polku.”
Olet varmaankin oikeassa, jos sinne vuorelle tai tässä tapauksessa taivaan iankaikkiseen riemuun nyt johtaa yleensä minkäänlaista polkua, mutta niin kuin toteat, se on sinun mielipiteesi. Kyllä näitä eksklusiivisten lahkojen ja kuppikuntien edustajiakin on pilvin pimein, jotka väittävät yhtä palavasti ja mielestään pätevin perustein, että ainoana terveenä lähtökohtana on pidettävä heidän muista poikkeavia oppejaan ja teologioitaan.
Kuka sen ratkaisee, kenen ”varma” tieto ja mielipide on se oikea, vai onko kenenkään? Homma selvinnee sitten kaikille viimeistään viikatemiehen visiitin jälkeen.
Taitavat olla niitä uskon asioita, joista minä en ymmärrä mitään.
Ehdottomasti ovat uskon asioita. On kuitenkin myös tietoa kristillisestä opista, Raamatusta jne., joka on kaikkien omaksuttavissa ja todennettavissa. Tällöin on kuitenkin tunnustettava rajat: emme voi tietää mitään iankaikkisesta elämästä, mutta voimme tietää, mitä kirkko/kirkot opettavat iankaikkisesta elämästä.