Jeesus revolution elokuva
Kävin äsken katsomassa tuon elokuvan ja kyyneleet virtasivat poskillani sen alusta loppuun asti.
Oli se aika poikkeuksellista minulle. Joskus joku kyynel on silmäkulmasta poskelle lirahtanut, jotain kuvaa katsoessa. Nyt vettä tuli molemmat posket ihan märiksi ja vielä jatkuvasti. Ai mikäkö puhutteli niin voimakkaasti.
Se vain että minä tunnen totuuden, jota miljoonat ihmiset etsivät, mutta hakevat sitä sieltä mistä sitä ei löydy.
Ai mitäkö teen sen asian kanssa. No, siinähän se juttu onkin kun olen niin kuin minulla ei olisikaan tuota käsittämättömän suurta aarretta. Oli pakko ihan alkaa kirjoittamaan tätä teille, jotta saan itseni rauhoittumaan. Kirjoittamien auttaa rentoutumaan ja omia ajatuksia pääsee tässä rauhassa pohdiskelemaan. Jolloin voi jopa jotain jättää julkaisematta.
Huh. Miten olen tottunut tähän omaan kristillisyyteeni ja uskovaisuuteni. Tapaan jolla elän uskoani todeksi. Joudunkin nyt kysymään itseltäni elänkö ihan oikeasti siinä totuudessa, jonka tunnen henkilökohtaisesti. Olenko totta edes itselleni. Vai petänkö itseäni sillä että elän ihan hyvää ja mukavaa elämää? Ehkäpä se totuus jonka jo nuorena sain kohdata Jeesuksessa voisi näkyä minussa enemmän. Ehkä se voisi laittaa liikkeelle jotain, joka olisi sen arvoista, että minä tunnen Hänet, joka sanoo että Hän on totuus.
Elokuva kertoo hippiherätyksestä, joka lähti liikkeelle seurakunnasta, joka avasi ovensa. Olisiko minunkin syytä avata jokin ovi johonkin uuteen?
130 kommenttia
Selvästi Ismo ilmaisi ettei ymmärrä mistä oli kyse. Joten siitä päätellen hän ei tiennyt miksi Sami esitit asian noin. Joten Ismo ei voinut tietää mistä oikeasti oli kyse. Silloin ei ole mahdollista puhua samasta asiasta.
Teologia on mielenkiintoinen juttu… Se ei auta meitä kovinkaan paljon, jos se ei ohjaa meitä auttamaan lähimmäisiä ja suojelemaan heikkoja. Kristillisen uskon ytimessä on , että syntiin ja tuomion alle joutuneet ihmiset saavat Armon ja Kristillisen Vapauden. Vapauden suorittamisesta ja itsensä (lihan) parantamisesta.
On ymmärrettävä, ettei muita voi Armahtaa kuin sellaisia, jotka ovat tuomittuja. Kun Jeesus sanoo: ”Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.” Joh.3:18
Tuomion alle synnytään, meidät kaikki on myyty synnin alle orjuuteen, ei omasta tahdosta, vaan alistajan. Kun ihminen on synnin alle syntynyt, hän on Hengellisesti kuollut ja itsessään kuivettunut. Tämän tietoisuuden saa aikaan Jumalan laki, joka on kaikkialla ihmiskunnassa läsnä, jokainen tietää jo pienestä pitäen, miten ihmisen tulee toimia. Jumalan tahto ei ole salaisuus, meidän tulee rakastaa kaltaistamme. Kun ihminen tulee lain kautta tuntemaan syntinsä, niin ihminen oppii Isältä, kuten Jeesus sanoo: ”Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni.” Joh.6:45
Kun syntinen saa kuulla Evankeliumin, niin häntä ei tarvitse erikseen kehottaa juomaan, vaan hän juo halukkaasti. Tätä lähinnä tarkoitan, kun pidän ihmisen vapaata tahtoa sidottuna, ihminen ei pysty vapauttamaan itseään, jollei Jumalan Sana synnytä ihmisessä Luottamusta Jumalaan. Ihmisen täytyy USKOA, että vesi, joka on tarjolla on elävää ja puhdistaa ihmisen ja tekee uudeksi.
Tuota USKOA (luottamusta) ei voi syntyä ihmisessä itsekseen, vaan Evankeliumin julistus tekee sen. Näin siis Jumala yksin vaikuttaa ihmisessä uskon. Jumalan Sydän on auki Kristuksessa jokaisen tulla… Toiset tulevat heti, kun kuulevat, toiset kääntyvät hitaasti vuosien saatossa… toiset paatuvat maailman tuulissa, eivätkä ikinä käänny… Tämä on todellisuutta… Näin myös Raamattu pitää paikkansa.
Mysteeri on, miksei kaikki ihmiset tule vaikuttuneeksi Jumalan Pojan Evankeliumista.
Kirjoittaja
Pekka V. Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.
Taas kaksi oikeassa olevaa taisteli keskenään. Kumpikaan ei tainnut käsittää että molemmat oli oikeassa. Keskustelua käytiin vain kahdesta eri asiasta.
Ilmoita asiaton kommentti