Pasi,

Jokaisen sanan takana on Se Asia.

Matt.12:

36 Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä.
37 Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi.”

Tässä yhteydessä on kysymys Jumalan ainokaisesta Pojasta ja sitä kutsutaan kieliympäristössämme nimellä Jeesus.

Olen usein uskoontuloni jälkeen 70 vuoden aikana ollut tilanteessa, johon ei ollut ratkaisua, ulospääsyä. Olen mieleltäni terve, mutta 24 vuotiaana vaivuin selittämättömään synkkyyteen, masennukseen. Ei ollut kysymys ulkoisesta vastoinkäymisestä, vaan se oli hyökkäys syvyydestä. Toimitin velvollisuuteni päivittäin, mutta kolmen kuukauden ajan, päivittäin, vain istuin paikallani kuin sidottuna tuntikausia. Sitten aloin toistamaan vain sanaa ”Jeesus, Jeesus”. Koska toinen kieleni on italia, olisin voinnut sanoa saman italiaksikin. Ei olut kysymys sanasta vaan Sanasta, joka tuli avukseni. Ahdistus päättyi tähän Sanaan.

Alkuseurakunta piti Jeesusta niin suuressa arvossa, että hänen puheitaan ei haluttu eikä uskallettu vääristellä. Näin tämän asian täytyy olla. Harhaoppiset ja vastustajat kyllä ovat sepitelleet ja vääristelleet niitä. Pääasia on, että Jeesus-nimi tarkoittaa suomeksi sekä Pelastajaa että Vapahtajaa.

Suureen osaan maailman kielistä, mukaan lukien suomeen, nimi tulee latinalaisen muodon Iesus kautta, joka puolestaan on translitteraatio kreikkalaisesta nimestä Ἰησοῦς (Iēsoûs). Wikipedia. Tämä kreikkalainen nimi esiintyy siis Uuden Testamentin alkukielessä Novumissa. Uuden Testamentin alkukielessä sana Joosua esiintyy samalla nimellä.

Mika,

”.. hänen puheitaan ei haluttu eikä uskallettu vääristellä”

Juuri päinvastoin! Jo Pietari viittaa Paavalin kirjoitusten ja Kirjoitusten kieroon vääntämisiin. Tähän Paavali vastaa 2.Kor 1:
13 Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte/ pitää olla, ”tiedätte”, kr. epiginosko/ ja minä toivon teidän loppuun asti ymmärtävän/po. tietävän.

Alkuseurakunta huomioi alkuperäisen kieroon vääntämisen, mutta ”alkukirkko” 21 kirkolliskokouksineen lepää tulkitnojen, vääristelyjen päällä. Augustinus heti ”kunnostautui” sekalainen-seurakunta-opillaan”.

Suomen valtion ”teologinen tiedekunta” on kantanut kortensa kekoon, johdattelemalla kaiken alun, eli uskoontulon kasteeseen, mikä kyllä kirkon opetukseen sopii.

Minähän sanoin, että harhaoppiset ja vastustajat sepittelivät ja vääristelivät. Todelliset uskovaiset eivät sitä tehneet. En nyt ala täällä väittelemään kasteesta. Se on eräällä tavalla loputonta. En ole kuitenkaan koskaan väittänyt kaikkien kastettujen olevan uskovaisia ja pelastuvan. Eivät kuitenkaan kaikki helluntailaisetkaan ole elävässä uskossa. Joka seurakuntaan mahtuu teeskentelijöitä, ulkokultaisia, lain orjia ja lain hylkääjiä ym. Jotenkin tuntuu myös siltä, että osa niistä, jotka ovat tehneet ratkaisun, luottavat ja turvaavat enemmän siihen ratkaisuunsa kuin Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä! Minä olen löytänyt Jeesuksen tai paremminkin Jeesus löysi minut, kadonneen lampaan. Molemmat ovat totta.

Mika,

Jo alkuseurakunnassa, aivan sen alkumetreillä, Jerusalemissa paikallisesti, on kirjattuna Apostolien tekojen 5. luvussa Ananiaksen ja Safiiran suunniteltu vilppi. Heistä Raamattu käyttääkin ”eräs mies” määritelmää, ei Jeesuksen seuraaja, – opetuslapsi. Heille kävi niinkuin jo Psalmi 1:ssä kirjoitetaan, he eivät kestäneet vanhurskautettujen/vanhurskaitten seurakunnassa. Tämä kertomus Apt. 5. luvussa, oli todistus ulkopuolisille, ettei jumalattoman, paikka ei ole uskovien yhteisössä, oli ne tänään minkä tahansa nimikkeen alla.

Yleensä ei-uskova, ei pyri Jumalan Seurakuntaan. Seurakunnissa, joiden yhteyteen olen kuulunut, on nk. simpatizzanti’t (ital.), joiden perheestä tai muu perhe on kuulunut paikalliseen Seurakuntaan. Näitä on ollut minunkin lähipiirissäni, Suomessakin. Niissä kahdessa seurakunnassa, joihin olen kuulunut, Roomassa ja Contone-Ascona’ssa Sveitsissä, oli kokouksissa enemmän kuulijoita kuin Seurakunnassa oli kasteen kautta liitettyjä uskoontulleita.

Osa oli herätyksen tilassa ja osa oli aviopuolisoita, jotka hyväksyivät puolisonsa helluntaiseurakuntaan kuulumisen. Heti tuli mieleeni kolme tapausta, joiden vaimot omalla vaelluksellaan voittivat miehensä Kristukselle ja heistä tuli erittäin eläviä uskovia.

Sitten lähipiiriini tuli kaksi miestä, jotka olivat ihastuneet seurakuntamme tyttöön. He kumpikin olivat taitavia teeskentiljöitä ja ”selviytyivät” yhteydessämme n. 10 vuotta. Kun heidän hyödyntavoittelunsa tuli tyydytettyä he ottivat avioeron. Etenkin toisen tapauksen aviopuoliso koki avioeron niin suurena järkytyksenä, sen yllätyksellisyyden vuoksi, ettei hän nukkunut moneen päivään ja seuraamukset ovat alkaneet poistua vasta kymmenen vuoden kuluttua, jos koskaan. Nämä kaksi teeskentelijää eivät koskaan pyrkineet Seurakunnan jäsenyyteen, mutta häärivät mahdollisimman monessa mukana.

Siis näitä ”eräitä”, etenkin miehiä on aina ollut uskovien yhteisöissä ja heistä Raamattu on maininnut koko ajan ja kehoittanut pysyä erossa, sitten Vanhan Testamentin ajan.

Jokaisessa uskovien yhteydessä, ympäri maailmaa, on näitä teeskentelijöitä ja niitä, jotka luopuvat uskostaan, mikä on prosessi. Koska olen ollut 90-luvulta lähtien vastuuta kantavana vanhimpana, olen nimenomaan kokenut tehtäväkseni valheveljet, kuuluivat ne seurakuntaani tai ei, ja uskossaan kylmenneet. Viimeiksimainituissa on ollut aina niitä uskovia, joiden menneisyys on ollut homoudessa tai he vain ovat olleet vähä-testostiroonisia. Homous on voimakas koukku, vaikka heitä on vähän.
Tähän liittyvänä mainintana lisään henkilön, joka 60-luvulla tuli uskoon ja oli kirkas todistus maailmalle hänen homokuuluisuutensa vuoksi. Noin 4-5 vuoden kuluttua hän alkoi lankeilla ja nousta, ja viimein lähes tuhoutui perverssiin maailmaan. Kysyin häneltä kun hän oli alimmillaan, että kuinka oli uskonelämäsi todellista uskooontultuasi ja mitä tapahtui, kun lankeilu alkoi. Eli olitko todella vapaa homoudesta. Hän vastasi, että kun tulin uskoon ja vaelsin uskovien yhteydessä joka päivä oli voitokas. Kun aloin harrastamaan asioita, joissa Seurakunta ei ollut mukana, eikä suosinut, niin perverssiys nousi pintaan ja alkoi saada voittoja.

Kerron tämän, koska tuo yleisluontoinen mm. helluntalisista-kuvauksesi kuvaa lähinnä sakramentalistista hengellisyyttä, eli kirkossa elämää, sen eri tasoilla. Eli lapsia lukuunottamatta vain muutama prosentti on uskossa.

Täytyy muistaa, että täysin synnittömiä meistä ei tule tämän elämän aikana. Vasta taivaassa olemme täydellisiä.

KR 1933/-38
1Kun. 8:46 Jos he tekevät syntiä sinua vastaan – sillä ei ole ihmistä, joka ei syntiä tee –

Rinnakkaisviitteet (KR 1933/-38)
Sananl. 20:9 Kuka voi sanoa: ”Olen puhdistanut sydämeni, olen puhdas synnistäni”?
Saarn. 7:21 Sillä ei ole maan päällä ihmistä niin vanhurskasta, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä.
Room. 3:23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
1Joh. 1:8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
Jaak. 3:2 Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme.

Tietysti Kristuksessa olemme täysin synnittömiä ja puhtaita. Mutta vain Kristuksen tähden. Itsessämme olemme vielä syntisiä.

2.Korinttolaiskirje:
5:17 Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.
Johanneksen evankeliumi:
15:3 Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.

2.Aikakirja:
6:36 Jos he tekevät syntiä sinua vastaan – sillä ei ole ihmistä, joka ei syntiä tee –

Mika,

Kirjoitat:

”Täytyy muistaa, että täysin synnittömiä meistä ei tule tämän elämän aikana.”

Siksi meidän täytyy tämän elämän aikana tulla uskoon ja siksi Jeesus käski opetuslapsiaan saarnamaan parannusta, niinkuin teki Johannes Kastajakin. Parannussaarna on Isän veto, johon suostuvat Hän palkitsee pelastuksella, jonka Jeesus hankki jokaiselle. Tämä on siis uskoontulo, jolloin tapahtuu lahjavanhurskautus, täydelliseksitulo, —– Jumalan edessä. Liha ei pelastu eikä puhdistu, eikä sitä pidä hoitaa, vaikka Luther, Tommy Hellsten ja muut teologit siihen kehoittavat. Tämä perusasia,uskoontulo, opetetaan teologisessa tiedekunnassa juuri päinvastoin ja tämän nurinkurisuuden tulkitsee oikeaksi sakramentalinen pelastusoppi.

Copypastaamasi raamatunkohdat eivät tue Raamatun Ainoaa Sanomaa, tulla uskoon, metanoia.

Eli, ehdotan että kokeilisit vaihtaa julistusmenetelmääsi, eli kertoa Raamatun tärkeimmän sanoman, Jumalan pelastussuunitelman kertomista, eli miten se on sulautunut sinuun uskossa, vt. Hebr. 4:2. Näin tekivät Paavali Areiopagilla, Pietari Korneliuksen luona ja Filippus Gazan tiellä. Sitten he selittivät ne Sanan kohdat missä tämä kaiken alku on kirjoitettu Raamatussa.

”Copypastaamasi raamatunkohdat eivät tue Raamatun Ainoaa Sanomaa, tulla uskoon, metanoia.”

Blogistin nostamat kohdat kertovat ihmiskunnan synnistä. Synti todella näkyy tässä ajassa. Valitettavasti myös uskovien vaelluksessa ja rakkaudessa, joka ei ole vielä täydelliseksi tullut. Joka Mika Rantasen blogeja lukee, näkee, että kirjoitusten ja sitaattien ytimessä on usein voitto, jonka Kristus on omalla verellään hankkinut kaikille, jotka häneen turvaavat ja uskovat. Uskoontulo, metanoia on kilvoituksen alku. ”Alkua ei kruunata, mutta loppu kruunataan, opettavat Länsi-Suomen rukoilevaisten maallikkosaarnaajat seurapuheissa. Raamattu vahvistaa myös tämän saarnan.

Pasi

Nimien lauluminenkin muuttuu vuosisatojen aikana.
Esimerkiksi kreikan Stefanos muuttui latinassa Stefanus -nimeksi.
Täysin kaikkien kielilakien mukaan tuo nimi on latinan nykyslangiksi ranskaksi muuttunut Etienne -nimeksi. Muutos menee vaihe vaiheelta kaikkien kielenkäytön muutosten mukaisesti.
NÄENNÄISESTÄ ERILAISUUDESTA HUOLIMATTA NIMI ON LOOGISESTI
TÄYSIN
SAMA
NIMI.

Samanlainen puhtaasti kielellinen muutos on tapahtunut Mooseksen seuraajan ja Vapahtajamme nimessä.
Vanhin tunnettu muoto on jo saanut kreikkalaisen loppu-ässän Septuagintassa, missä sanan vanhimman tunnetun ensi tavun ääntämyksen EE -ÄÄNNE on vielä näkyy Jeesus -nimessä. Septuagintassa Mooseksen seuraajan nimi on
TASAN TARKKAAN SAMA KUIN UUDEN TESTAMENTIN alkukielessä kreikaksi.

On täysin heprean kielen äännelakien mukainen kehitys että e -äänne on muuttunut o -äänteeksi vuosien 600 – 1000 jKr. kuluessa tuo muutos löi itsensä läpi, kun masoreettien toimesta heprealaiseen tekstiin vähitellen alettiin merkitä myös vokaalien ääntämys eikä aikaisemman tavan mukaisesti vain konsonattitekstiä. Niinpä meillä on nykyisin heprealaisissa teksteissä on Joosua nimi tullut ilmaisemaan Mooseksen seuraajaa. Nykyvokalisaatio toki on KAKSI VUOSITUHATTA Mooseksen ajasta myöhemmin syntynyt. Voimme siis olettaa että tuona aikanakin nimi on läpikäynyt kielilakien mukaisia muutoksia, kuten Septuagintan kääntämisen ajoista masoreettien aikaan tultaessa olleen YHDEN TUHANNEN vuoden aikana toteamamme ee -äänteen vaihtuminen oo -äänteeksi.

Otetaanpa sitten vertailtavaksi toisenlaisen nimen muutoksesta esimerkki

Vanhan testamentin Elieser, hepreaksi אֱלִיעֶֽזֶר ja kreikaksi Ἐλιέζερ,
on Uudessa testamentissa muuttunut kreikkalaiseen muotoon Λάζαρος ja latinalaisessa Vulgatassa muotoon Lazarus, josta edelleen suomenkin kielessä käytössä oleva nimen muoto Lasarus.
Suomalaisessa ympäristössä nimi on kuitenkin kansan keskuudessa runsaan tuhannen vuoden aikana muovautunut muotoon Lalli, joka vieläkin esiintyy kansamme keskuudessa sukunimenä.

Tai otetaan lähempää Ranskan kuningas, jonka nimen aikoinaan oppikoulussa luin saksan kielen kautta tulleessa muodossa Ludwig, mutta sittemmin tajusin nimen ranskaksi kuuluvan muodossa Louis, kuten erään ystävänikin nimi.
Yhä edelleenkin vaikuttaa siltä, että tuo saksalainen muoto on yleisemmin käytössä armaassa kotomaassamme, esim. Ludvig XIV, Ludvig Jumalan antama, ranskaksi Louis Dieudonné.

Joten mielestäni on turhaa ruveta kinaamaan jonkun nimen muodoista,
niin että lukkiutuu vain sen johonkin yksittäiseen muotoon.
Onhan meillä käytössämme Pietarin lisäksi kanssaeläjiemme nimiä Petteri, Petri, Pekka, Pieti, Pietu, Peetu, Piete, Petar, Petrus, Peter, Péter, Peeter, Pierre, Pedro, Pietro, Pjotr, Piotr, Petro, Petr jne.

Aamen!

2.Mooseksen kirja:
20:11 Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.