Jeesus näyttäytyy Vanhassa testamentissa
Jeesus sanoi: " Aabraham, teidän isänne, riemuitsi siitä, että hän oli näkevä minun päiväni; ja hän näki sen ja iloitsi." (Joh. 8:56)
Minkä vuoksi Abraham kelpasi Jumalalle?
Mitä kohtia tiedämme Vanhasta testamentista, jossa Jeesus Kristus ilmestyy ja vaikuttaa ihmisten elämässä?
Miten monet henkilöt Vanhassa testamentissa näkivät (tai eivät nähneet) Jeesuksen päivät?
Jeesuksen Taivaaseen astuminen on kerrottu Vanhassa testamentissa, mutta missä kohdassa tarkalleen ottaen?
Miksi Jumala kätkeytyy Sanaansa?
Teurasuhriin ja ruokauhriin et sinä mielisty; minun korvani sinä avasit, polttouhria ja syntiuhria sinä et vaadi. Silloin minä sanoin: "Katso, minä tulen; kirjakääröön on kirjoitettu, mitä minun on tehtävä. Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni." (Ps. 40:7-9); mikä merkitys psalmeilla oli Jeesukselle ja miksi ne ovat meille tärkeitä rukouksia?
Miksi Israel on Jumalan valittu kansa, entä me?
Kaikki julkaistut blogini:
. . . . .
Seuraavat blogit:
Jerusalem (21.5.2015)
Iankaikkinen elämä (5.6.2015)
96 kommenttia
Juha Heinilä, kyllä minä uskon että kaikki oli evankeliumia, siis kyllä tuo korostaa totaalista vanhasta luopumista.
esität hyviä kysymyksiä, vihaanko kaikkea mitä tässä kohdassa luetellaan, nyt myönnän etten tätä kohtaa ymmärrä, siis mitä vihaaminen tarkoittaa.Uskon kuitenkin että se on Jumalan Sanaa ja evankeliumia.
Juha heinilä, se on evankeliumia kun kerran Jeesus sitä julistaa ja se on Luukaksen evankeliumissa, näin sen lapsenkaltaisesti ymmärrän, en lähde erottelemaan mitään pois kun kerran ne on laitettu evankeliumiin.
Onko viha ja rakkaus vastakohtia, hyvä kysymys, oletan kuitenkin että Jeesus tarkoittaa että Hänen seuraamisensa tulee olla totaalista eli sitä ei saa estää ”rakkaus” veljeen, äitiin ….. jos tulee valinta tilannne.
”Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni.” Tuossa on yksi harmillinen Raamatun käännös kukkanen, oikeammin tuossa Jeesus sanoo alkutekstiä mukaillen: ”Jos joku tulee minun tyköni ja rakastaa minua vähemmän kuin isäänsä ja äitiänsä…” jne. Ei voi olla minun opetuslapseni…
Jeesus siis asettaa itsensä seuraamisen ihmiselle niin tärkeäksi, ettei mitkään tämän maailman pilkat tai muut vastaavat ihmisten puuhastelut saa tulla sen edelle, Jeesus siis sanoo, ettei kukaan voi seurata Häntä, jollei ymmärrä tätä.
Tämän todistaa myös Henki, sillä kukaan, joka on kohdannut Herran, ei ole enää entisellään, vaan heidän elämässään on tapahtunut maailman silmissä jotain outoa. Ihminen, joka on kohdannut Vapahtajan, seuraa Häntä ja kuulee hänen äänensä, ei kukaan vihaa isäänsä ja äitiänsä, mutta Jeesus on tullut rakkaammaksi kaikkia.
Ristin kantamisesta, sen verran, että siinä ihminen, joka rakastaa Jeesusta enemmän kuin mitään muuta, ottaa Kristuksen ikeen ja pilkan kantaakseen, sillä maailma vihaa Jeesusta ja hänen opetuslapsiaan. Paavali sanookin ettei häpeä Evankeliumia. ”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: ”Vanhurskas on elävä uskosta”.
Onkin hyvä kysyä mielessään, miksi maailma vihaa ja pilkkaa Jeesusta ja kaikkia niitä, jotka rakastavat Jeesusta enemmän kuin mitään muuta. Tähän löytyy vastaus Raamatusta, mutta sen voi muotoilla myös kansan tajuisesti. Jeesusta ja hänen opetuslapsiaan vihataan ja pilkataan, koska he pitävät Jumalan sanaa Totuutena ja elävät sen mukaan.
Jumalan Voima on Evankeliumi, pelastukseksi niille, jotka uskovat. Muille se ei ole muuta kuin kirjakokoelma. Laki ei tee meitä vanhurskaaksi, eikä se voi meitä pelastaa, vaikka Jeesus lakia julistaakin, vaan sen tehtävänä on saattaa meidät näkemään kelvoton tilamme. Meille sanotaan: Rakasta Jumalaa yli kaiken, mutta me lähdemme omia asioitamme hoitamaan. Meille sanotaan: Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi, mutta me katsomme helposti ohi, kun näemme jonkun olevan pulassa ja ajattelemme, että ehkä joku muu auttaa, eikä minua tarvita. Laki ajaa meidät ahtaalle, kun sanoo, että jo pelkkä väärä ajatuskin on teko, josta meidät kerran laitetaan tilille.
Meille on tosiaan laitettu ehto: Jos rikot lakia yhdessä kohdin, niin olet rikkonut koko lain. Jos et täytä koko lakia, niin vanhurskautesi on tyhjän vertainen.
Evankeliumissa taas ei ole mitään ehtoja: Usko ainoastaan.
Tämä teksti osui aamulla silmiini.
”Ja hänen äitinsä ja veljensä tulivat, seisahtuivat ulkopuolelle ja lähettivät hänen luoksensa kutsumaan häntä. Ja kansanjoukko istui hänen ympärillään, ja he sanoivat hänelle: ”Katso, sinun äitisi ja veljesi tuolla ulkona kysyvät sinua”. Hän vastasi heille ja sanoi: ”Kuka on minun äitini, ja ketkä ovat minun veljeni?”
Ja katsellen ympärilleen niihin, jotka istuivat hänen ympärillään, hän sanoi: ”Katso, minun äitini ja veljeni! Sillä joka tekee Jumalan tahdon, se on minun veljeni ja sisareni ja äitini.” Mark.3
”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.” Matt.7
”Niin he sanoivat hänelle: ”Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?” Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt”. Joh.6
”Ja tämä on hänen käskynsä (tahtonsa), että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut.1.Joh.3
Jumalan tahto on, että me uskomme Häneen, jonka on meille lähettänyt Täydellisenä vanhurskautena, mitään muuta ei tarvita. Hänen kauttaan on kaikki, eikä ilman Häntä ole mitään. Kun uskomme, Häneen, niin Hänen Voimassaan on Pelastuksemme, Pyhityksemme, Kirkastumisemme, Elämä ja Ylösnousemus.
Lainaus Juhalta Arille: ”Ari, mikä sinusta edellisessä lainauksessasi on evankeliumia? Vihaatko omaa isääsi ja äitiäsi? Entä vaimo ja lapset, voitko sanoa, että vihaat heitä? Voitko sanoa, että vihaat veljiäsi ja sisariasi? Vihaatko omaa elämääsi ja miten se näkyy? Miten ymmärrät ristin kantamisen? Miten olet luopunut kaikesta, mitä sinulla on, vai onko jotain josta et ole luopunut?”
Minun mielestäni sinä, Juha, et oikein ymmärrä tätä Raamatun sanomaa, etkä siksi voi johdattaa toisiakaan siihen.
Isästä ja äidistä luopuminen ja vihaaminen on samanlaista selkeyttä, kuin Joh.12:25, jonka sanoma on paradoksi jumalattomalle, eli mitä rakastaa (oma elämä) niin sen menettää, mutta kun sitä vihaa (omaa elämää), voittaa omakseen iankaikkisen elämän.
Väärän vihaamisen on monta kehotusta Raamatusta. Joskus väärää edustaa tähän ajallisuuteen sidottu oikea.
On kysymys Sanan uskossa sulautumisesta. Jos se ei uskossa sulaudu, niin ristiriidat tulevat esille ja kompakysymyksiä riittää, koska ei ihmismieli ymmärrä miksi oman elämän rakastaminen voi tuhota iankaikkisen elämän.
” Mitä Jeesuksen seuraaminen maksaa ” ?
Joh.12: 25 Sanotaan: ”Joka rakastaa elämäänsä kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän”. Kun tätä jaetta miettii niin jäljelle jää vain kaksi vaihtoehtoa: elämän kadottaminen, tai ikuinen elämä.
Elämän kadottamiseen kuulu irtautuminen entisestä elämäntavasta, jättää verkkonsa ja seurata Jeesusta opetuslasten tavalla. Luovuttava omista ajatuksistaan, jopa omaisistaan ystävistä, jos niistä tulee este seurata Jeesusta.Luuk. 14:33 Jeesus muistuttaa: ” Tietäkää siis yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on ”.
Tässä Raamatun kohdassa kiristysruuvi on viritetty aivan kipupisteeseen asti. – Miten paljon me elämäämme haluamme itse ohjata, ja haluamme itse päättää valinnoistamme. Siitä huolimatta, vaikka kaikki mitä meillä on ja omistamme on lahjaa Jumalalta.
Kun me tätä kaikkea ajattelemme, niin kristitylle ei jää jäljelle lopulta, kuin vehnänjyvän tie. Vehnänjyvän on pitänyt pudota maahan ja viipyä pitkään pimeässä. Luovuttaa koko ravintonsa varasto. Sen on täytynyt kuolla ja hajota. Niin se on tuottanut uuden sadon.
Raamatun opetuksen mukaan meidänkin tulee kuolla , nimittäin se vanha luontomme, että Kristuksen evankeliumille tulisi tilaa, että uudelle orastavalle elämälle tulisi Jumalan antama kasvua ja valoa. Että uskomme heikko kasvusto saisi uuttaa voimaa ja virkistystä.
Martti Pylkkänen lausut seuraavaa:
”Elämän kadottamiseen kuulu irtautuminen entisestä elämäntavasta, jättää verkkonsa ja seurata Jeesusta opetuslasten tavalla. Luovuttava omista ajatuksistaan, jopa omaisistaan ystävistä, jos niistä tulee este seurata Jeesusta.Luuk. 14:33 Jeesus muistuttaa: ” Tietäkää siis yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on “.
Siis tuo on totta, MUTTA kuinka siihen liitetään lapsikaste, vai tapahtuuko ko asiat jo silloin?
@ Ari tämän blogin teema ei ole kaste, eikä lapsikaste. Sillä keskustelu tästä asiasta ei johda mihinkään, ja siitä tulee vain vääntö, joka ei johda mihinkään.
Mutta sanon kuitenkin sinun esittämän kommentin johdosta jotakin. 1. Emmekö voi Raamatun peruusteella sanoa, että jokainen on omassa varassaan täydellisesti synnin alla ja pelastuu yksin Jumalan armon ja laupeuden vuoksi, näin myös pienet lapsetkin.
2. Jumala on asettanut kasteen pelastuksen tieksi ja siksi se on autuudelle välttämätön, näin myöskin lapsille. Raamattu ei kiellä kastamasta lapsia. Jumala ei kuitenkaan ole sidottu niin, ettei hän voisi pelastaa kastamaton. Jumalan armo ei riipu ihmisistä. Eikö kaste ole se Jumalan armonväline, jossa syntisestä Aadamin jälkeläisestä tehdään Jumalan lapsia. Eikä puhuta uskovaisten kasteesta. Sillä on vain yksi usko ja yksi kaste.
Tässä yheydessä on sanottava , että kasteen halveksiminen on Jumalan kastekäskyn halveksimista ja vähättelemistä. Kaste Herran käskynä antaa meille, sen mitä taivaaseen päästääksemme tarvitsemme.
Martti Pylkkänen, et vastannut siihen mitä kysyin eli milloin tämä ”kaikesta luopuminen” tapahtuu?
Kirjoittaja
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.
Ismo Malinen, päätät kommenttisi seuraavasti:
”Mutta näin ei pääse koskaan käymään, jos Evankeliumiin sotketaan lakia ja ehtoja.
Joka sellaista julistaa olkoon kirottu sanoo Paavali.”
Kuinkahan oli Jeesuksen laita kun Hän julisti parannusta ja vieläpä käski seuraajiaan myös niin tekemään, julistiko Jeesus ”oikeaa” evankeliumia?
Jeesus Sanoi myös seuraavan:
26 ”Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni. 27 Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni. 28 Sillä jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia, nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi, 29 etteivät, kun hän on pannut perustuksen, mutta ei kykene saamaan rakennusta valmiiksi, kaikki, jotka sen näkevät, rupeaisi pilkkaamaan häntä 30 sanoen: ’Tuo mies ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt saamaan valmiiksi’? 31 Tahi jos joku kuningas tahtoo lähteä sotimaan toista kuningasta vastaan, eikö hän ensin istu ja pidä neuvoa, kykeneekö hän kymmenellä tuhannella kohtaamaan sitä, joka tulee häntä vastaan kahdellakymmenellä tuhannella? 32 Ja ellei kykene, niin hän, toisen vielä ollessa kaukana, lähettää hänen luoksensa lähettiläät hieromaan rauhaa. 33 Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni. (Luuk.14)
Oliko siinä ”ehtoja”?
Ilmoita asiaton kommentti