Jeesus itki, mutta nauroiko hän? (Huumorista)

Mikä on kristinuskon suhde huumoriin? Huumori / nauru on Econ fantastisen romaanin ”Ruusun nimi” ytimessä. Paitsi että kyseinen kirja kannattaa ehdottomasti lukea, on kysymys huumorin suhteesta uskontoon ja vakaumukseen edelleen pohtimisen arvoinen. Mille saa huvittua ja nauraa ja mikä on kategorisesti kiellettyä eli huonoa makua, pilkkaa tai peräti maallisen lain tuomitsemaa ja rangaistuksen alaista tämänpuoleisessa?

Toisaalta: Millainen kuva jumaluudesta piirtyy huumorin näkökulmasta, siis nauraako Jumala tai huvittuu jostain ihan positiivisessa mielessä? Ensimmäisen uskonkappaleen näkökulmasta voisi ajatella, että ihmisen hyvä nauru heijastaa luojaansa, onhan ihminen Jumalan kuva. Nauraako Jumala / Jeesus taivaassaan, kun kuulee hyvän tsoukin vaikkapa itsestään? Vai onko jumaluus kaiken tietävänä jo ajatellut kaikki vitsien variaatiot, niin ettei Häntä paljon enää naurata…

Minä en tiedä vastauksia näihin, mutta olisi kiva kuulla pohdiskeluja aihepiiristä. Netti on täynnä jumalhuumoria, joista nk. ”Vahvauskoiset” (vai paremminkin ”Heikkouskoiset”?) epäilemättä loukkaantuvat. Mutta loukkaantuuko Jumala? Millainen tai milloin uskontovitsi on paha? ”Jumala ei salli itseään pilkattavan.” (Gal.) Tuossa kohdassa ei kuitenkaan puhuta huumorista.

Googlaamalla kuvahaun vaikkapa hakusanoilla ”Jesus everywhere” voi testata omia rajojaan.

14 kommenttia

  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Jumala ei itsekään usko itseensä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Lauri Frosti sanoo:

      Jos jumala lakkaisi uskomasta itseensä, niin hän kai tällöin lakkaisi olemasta olemassa 🤔 ja jos kaikkeus on riippuvuussuhteessa luojaansa, niin tällöin myös kaikkeus lakkaisi olemasta olemassa 😏 Noo, vizi vizi. Vai oliko…

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Juudaksen evankelioumissa Jeesus nauraa: Pentti Julkunen: ”Uuden Testamentin Jeesus on elävä ihminen. Hän syö, juo ja harrastaa hygieniaa. Juudaksen evankeliumiksi kutsuttu, vasta 2000-luvulla maailmalla julkaistu käsikirjoitus esittää uuden näkökohdan. Jeesus nauraa. Hän nauraa käsikirjoitusrepaleen jokaisessa kulminaatiopisteessä. Juudaksen evankeliumi esittelee uuden Jeesuksen ja uuden Juudaksen. Juudaksen evankeliumi on kirjoitettu noin vuonna 150. Ulkopuolisena tarkkailijana esiintyvästä kirjoittajasta ei tiedetä mitään. Evankeliumi on tuntemattoman kirjoittajansa alkusanojen mukaan ”salainen kirjoitus, jossa paljastetaan, mitä Jeesus puhui Juudas Iskariotin kanssa kahdeksan päivän ajan, kunnes oli kolme päivää siihen, kun hän vietti pääsiäistä”. Keskustelut keskittyvät ihmiskunnan tulevaisuuteen. Juudas ei ole uudessa evankeliumissa petturi vaan luotto-oppilas, Jeesuksen jengin ainoa sivistynyt ja tehtäviensä tasalla oleva mies….”

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Niin olihan Juudas ”sivistynyt mies ja tehtäviensä tasalla”, kun hän rahakukkaron hoitajana otti itselleen, mitä siihen oli pantu. Keräsi siis kolehdin itselleen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Kosti lle: Juudaksen evankeliumia koskevat kannanotot heijastavat sitä hämmennystä, mitä viimeaikaiset varhaiskristillisyyteen liittyvät tekstilöydöt ovat herättäneet fundamentalistis-kristillisissä piireissä. Fundamentalistiset kuten eivät monet liberaalitutkijatkaan ole myöskään ottaneet Juudaksen evankeliumia sellaisena kuin se vaihtoehtoisesti voisi olla: metaforis-astronomisena kertomuksena eläinratamme näennäisistä liikkeistä, missä evankeliumissa esiintyvä käsite Zoe viittaa Zodiackiin ja ’12 enkeliä’ (aionia = sykli) prekessiovuoden 12 sykliin. Juudan ’enkelit’ ovat siis tässä tulkinnassa aioneja kukin kestoltaan 2160 vuotta.

      Ut:ssa moititaan ajan oppineita gnosiksen a v a i m e n kätkemisestä. Tämä kreikan sana avain h e k l e i s viittannee astronomisiin laskelmiin kuten Juudaan evankeliuminkin perikooppi”Adamaksen valot ”; jonka eksegeetit häveliäästi ohittavat. Tässä Osiossa on eksplisiittisesti lukuisia aritmeettisin merkein ilmaistuja astronomisia arvoja. Adamaksen valojen laskelmat tuovat eteen prekessioliikkeen, mistä on kysymys myös Ut:sssa ilmenevässä luvussa 21600, joka vastaa sekä maapallon ympärysmittaa merimaileina että 21600: aa maapallon kulmaminuuttia. (2x30x360)

      Juudaksen evankeliumi tuottaa (käyttäen aina jotain luvuista 5, 11, 12, 22, 13, 72, 360) saman 21600 kahdesti mainitulla luvulla 72, joka vastaa maan vuosia kun prekessio etenee platonilaisen laskelman mukaan yhden asteen: 22 x 2 x 72 = 21600. Luku 22 on heprean kirjainten määrä ja vastaa evankeliumin alun 11 päivää ja 11 yötä. Se, että kyse on varmasti prekessiovuodesta 25920 todentuu siten, että luvut 72 ja 360 ovat Juudaalla vierekkäin ja 72 x 360 = 25920. Juudaalla piilee myös laskelma 360/5=72.

      Juudaksen 30 hopearahaa voi olla metafora niiden kuukukauden 30:päivästä, jotka 5:n vuoden välein uhrattiin ajalaskusta pois kun 13 käärmeenkantajan kuukausi jätettiin väliin. Käärmeekantaja eli 13 ’henki’ ’kuoli’. Tuolloin zodiackissa oli sekä 12 että 13 merkkiä/kuukautta Tuohon aikaan aikaan kalentereitten päivittäminen oli pappien tärkeänä tehtävä, koska siten turvattiin Jumalalle, sadon kylvämiselle ja korjaamiselle ja kansan muistoille pyhitettyjen merkkipäivien osuminen luonnon kiertokulun ja tähtitaivaan kanssa oikeisiin kohtiin. Tämä heijastuu kaikien kansojen pyhissä teksteissä ei vähiten Vanhassa ja Uudessa testamentissa sekä monen monissa apokryfievankeliumeissa kuten erityisen ja selvästi Juudaksen. Kun Juudas sitten heitti 3o hopearahaansa pois, vastasi se tilannetta, missä 136:n kuukauden jälkeen tietystä kalenterista (kelttien) vähennettiin 30 kuuvuorokautta. Kelttikalentri siis sekä vastaanotti että luovutti ’hopealantteja’. Kun Juudas teki ’itsemurhan’ se tarkoitti 13. hengen eli käärmeenkantaja-tähdistön vaipumista horisontin taakse ja pysymistä pois kalenterista taas 2,5 vuoden ajan, jonka jälken 13 interpolaatiokuukaisi jälleen siihen lisättäisiin. Kreikan verbi ’kavaltaa’ eli paradidomi merkitsee itseasiassa ’luovuttaa’, ’antaa eteenpäin’ ja sanaa käytettiin myös tiedon siirtämisestä eteenpäin. Astronomisessa diskurssissa Zoen merkkiä Härkää vastapäätä oleva Skorpioni (Juudas) työntää idästä ’noustessaan’ Härän ja Oinaan tähtimerkit horisontin taakse eli luovuttaa merkit ’Tuonelalle.’ Juudaksen evankelumissa mainitaan Juudaksen tähti ja asiasta voi päätellä sen olleen juuri Skorpioni: ”Jo sinun sarvesi on noussut ylös…sinun tähtesi osoittaa kirkkauden.” (Skorpionin pisto on tappava, ):

      ”Jo sinun sarvesi on noussut ylös, sinun vihasi on leppynyt, sinun tähtesi on osoittanut kirkkauden, ja sinun sydämesi on […].”

      Kirkas tähti on luultavimmin Skorpionin Antares.Scorpio –

      Solar Mythology and the Jesus Storyhttps://solarmythology.com › lessons Judas represents Scorpio the scorpion. Scorpio stings the sun condemning it to death, just as Judas kisses Jesus condemning him to death.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Seija Rantanen sanoo:

    Mielestäni Jaakko Heinämäki on kerännyt mukavasti Raamatun huumoria kirjaansa ”Pyhä nauru” (https://finna.fi/Record/oy.996941903906252).

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sari Weckroth sanoo:

    ”Millainen kuva jumaluudesta piirtyy huumorin näkökulmasta, siis nauraako Jumala tai huvittuu jostain ihan positiivisessa mielessä?”

    -Tästä tuli mieleen eräs elämäkertakirja. Naisesta, joka alkoholin täyttämien vuosien jälkeen tuli uskoon, ja kuuli kielilläpuhumisesta.

    Hän halusi ottaa asiasta selvää. Ja, syystä tai toisesta, meni kotonaan kylpyammeeseen, rukoili Jumalaa osoittamaan onko kielilläpuhuminen oikeaa, ja alkoi toistella ”abba dabba duu”.

    Nainen kuvasi kirjassa, miten hän tunsi koko olemuksellaan miten Jumala nauroi sydämensä pohjasta.

    Ei tuota oikeastaan ole niin kovin vaikea uskoa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sari Weckroth sanoo:

    Tuo blogissa oleva kuva on elokuvasta ”Dogma”.

    Sen saattoi kokea pilkallisenakin. Itse koin sen kannanottona uskoon ja uskontoon, joka oli täysin oikeutettu. Ja siinä Jumalasta annettiin hyvä ja kunnioitettava kuva, loppujen lopuksi.

    Elokuvan alussa oli intropätkä, jossa tekijät sanoivat uskovansa, että Jumalalla on huumorintajua. ”Vesinokkaeläimet todistavat sen” 😀

    Monikin seikka luomakunnassa kertoo Jumalan huumorintajusta. Mainitsin täällä joskus siitä miten mantereet ovat kuin suunnitellusti tietyn muotoisia. Eläinkunnan monimuotoisuus, syvänmerenkalojen ilmeet jne.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Johann Arndt totesi klassikkoteoksessaan Totisesta kristillisyydestä (=tosi kristillisyys), että Herramme kerrotaan montakin kertaa itkeneen, mutta ei koskaan nauraneen. Tämä taas kertoisi siitä, että nimenomaan tosi kristillisyyteen kuuluu tärkeänä tuntomerkkinä murhe omista synneistä ja asiaan kuuluva vakavuus, ei kepeys ja ilottelu. Tässä tehdään edelleen erottelu maailmallisen ja hengellisen ilon välillä.

    Myönnän olevani sen verran patakonservatiivi, että vierastan pyhillä asioilla leikittelyä. Vaikka itse olenkin haudanvakava varsinkin maahanpanijaisissa ja jossakin määrin erikoistunut mielivaltaisiin hengellisten sanojen uudelleentulkintaan.

    Arvostan sitä tekopyhyyteen kohdistuvaa ironiaa, jota on monissa Clint Eastwoodin filmeissä. Muun muassa ”Luotikujassa”, jossa uskonnolliset tienvarsikyltit luovat karmean kontrastin poliisimafian teoille.

    Ilmoita asiaton kommentti