Jeesuksen ylösnousemus antaa meille ylösnousemuksen kuolleista

Sadekauden vesi antaa elämän muutoin kuivaan maahan.  Kukat puhkeavat loistoonsa ja puutarhat luovat kauneutta ympärilleen.  Näin myös Jeesuksen ylösnousemus herättää muutoin kuolleman vallassa olleen ihmiskunnan uuden elämän osallisuuteen.  Taivaan ikipuutarha, uudistunut paratiisi on meille varten valmistettu ja tämän kaiken on Kristus tehnyt meidän puolestamme.

 

 

 

 

Jeesus on ylösnoussut. Tämä on pääsiäisen sanoma.  Hän elää ja tahtoo myös meidän elävän hänen kanssaan.

Pääsiäisviikko eli valkoinen viikko on menossa ja jokaisena päivänä saamme tutkistella Vapahtajamme suurta pelastustyötä meidänkin puolestamme.  Viikon jokaiselle päivälle on varattu omat tekstinsä.  Tässä blogissani käsittelen pääsiäisviikon torstain psalmin sanomaa.

 

TORSTAI 8.4.2021
Pääsiäisen jälkeinen torstai
Pääsiäisjakso, pääsiäisaika
Psalmi:   68:20–21

 

Ylistetty olkoon Herra päivästä päivään.
Meitä kantaa Jumala, meidän apumme.
  Jumala on meille pelastuksen Jumala.
  Herra, Herra pelastaa kuolemasta.

Kaikkina elämämme päivinä saamme kiittää Jumalaamme. Hän pitää meistä huolen jokaisena hetkenämme. Missä tahansa olemmekin tai liikummekaan, niin hänen turvalliset käsivartensa tukevat meitä ja taluttavat eteenpäin.

Jeesuksen ylösnousemus on murtanut kuoleman vallan. Ruumiin ylösnousemus ja iankaikkinen elämä odottaa meitä Kristuksen omiksi otettuja. Pyhässä kasteessa meidät on otettu Jumalan lapsiksi ja ikiaikojen Isän lapsina meillekin on tulevaisuus hänen kanssaan tallennettu taivaan iloon ja riemuun.

Kun pidämme tämän mielessämme, niin uskallamme kurottautua tulevaisuutta kohti. Tulevaisuus on Jumalan käsissä ja siksi kerran kun tämän maailmanajan kautemme päättyy niin meidän rakas Vapahtajamme on meitä vastassa avoimin sylin ja toivottaa tervetulleeksi ikikotiin taivaan saleihin yhdessä koko maailmanlaajuisen Jumalan kansan kanssa kiittämään ja ylistämään meidän rakasta Herraamme, joka kärsimisellään ja kuolemallaan voitti kuoleman ja ylösnousemuksellaan avasi meille kokonaan uuden aikakauden, pelastuksen, toivon ja rohkeuden kauden.

33 kommenttia

  • Matias Roto sanoo:

    Rauli

    “Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi”, oli minulla aikoinaan tapana kirjoittaa varusmieskautena päivystävänä upseerina ruokalan pöytäkirjaan.

    Tässä vastaan toisen kysymyksesi jälkimmäiseen raamatunkohtaan 1. Piet. 3 luvun yhteydessä.

    Onko tässä kyseessä tilanne, jota Pietarinkirje Raamatussa kuvailee “Kristus … kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä”(1.Piet3:18)

    Koko yhteyteen kuuluvat jakeet 18-22, jotka koko kirjeen sisällössä äskenkastettujen saamana kehotuspuheena esiintyy ikään kuin pienenä lainauksena sen ajan liturgisista kaavoista.

    Kysymäsi jakeen vastakkainasettelu on tämän maailmankauden elämään kuuluva katoavaisuus ja kuolema. Tähän elämän todellisuuteen viittaa tuo lihassa sanonta. Tällaisen kuoleman Jeesuskin kävi läpi ristin sovitustyötä tehdessään. Jotkut ovat pohtineet sitä olisiko kuolema kohdannut vain hänen inhimillistä puoltaan ja ylösnousemus hänen Jumalan olemustaan. Neitsyt Marian kohdussa sikiämisestä lähtien Jeesus kuitenkin on ollut ja yhä edelleenkin taivaan kirkkaudessakin on sekä Jumala että ihminen yhdessä persoonassa. Näin myös ihmiskunnan kuolevaisuus synnin vallan alla oli syynä hänen kuolemaansa. Hän kuoli kokonaisena persoonana ei vain joltain persoonallisuutensa osalta.

    Jumalan ikuisuudesta puolestaan seuraa se, että kuolema ei saanut häntä valtaansa, vaan kuolemallaan hän voitti kuoleman ja haudoissa oleville elämän antoi. Tämä ylösnousemuksen ja elämän näkökulma tulee esille tuossa hengessä -sanassa. Jumala on henki ja siksi myös Jeesuksen täydellinen voitto kuoleman vallasta merkitsi että ylösnousemus julistaa Jumalan, Kaikkivaltiaan, ainutlaatuista voiton sanomaa.

    Paljon keskustelua on herättänyt tuo seuraavan jakeen ilmaus, että Jeesus saarnasi vankeudessa oleville hengille.

    Juutalaisessa perinteessä on runsaastikin käsitelty 1. Moos. 6. luvun langenneita enkeleitä ja heidän kohtaloon syvyyteen kahlehdittuina. Erityisesti Henokin kirjassa on tästä kerrottu voimakkain ottein. Edes tämä Vanhan testamentin suurimpiin pyhiin kuuluva persoonallisuus ei saanut julistaa näille langenneille hengille armahdusta, vaan näiden tuomio oli lopullinen ja peruuttamaton. Tähän liittyen myös moni teologi varsinkin puhdasoppisuuden aikana onkin sanonut että Jeesus ristin voiton saatuaan meni näyttämään näille kahlehdituille miten maailmankausien ratkaisu on tapahtunut ja nyt nämä jo ennestäänkin Jumalaa vastustaneet henget saavat nähdä Jumalan täyden voiton koittaneen.

    Toiset puolestaan ovat ajatelleet että saarnata sanan kreikankielinen etymologia julistaa iloista sanomaa, voisi merkitä sitä, että Jeesus saattoi julistaa armoa jopa näille, joiden tuomio ylitti kaikki inhimilliset mittasuhteet.

    Kun nämä pohdiskelut pannaan 1. Pietarin kirjeen kokonaisuuteen, niin silloin tuo iloisen sanoman julistuksen evankeliointi voikin viitata eteenpäin. Näköala aukeaakin kaikkien maailman suurten mahtien voittamiseen evankeliumin puolelle. Maailman mahtavat olivat vielä tuolloin Pietarin kirjeen kirjoittamisen aikana pakanoita, vailla tulevaisuutta ja toivoa maailmassa, langenneessa tilassa, omassa itsessään kaikiste ulkonaisista voimistaan ja mahtiasemastaan huolimatta kadotuksen tilassa, ikuisen tuomion alaisia, jos he eivät saa kuulla evankeliumin pelastavaa sanomaa.

    Nyt Pietarin kirje sanookin että Jeesus joka kuoli, mutta myös nousi kuolleista, on julistanut pimeyden synkimpiinkin kolkkiin asti ulottuvaa uuden aikakauden koittoa. Pelastuksen sanoma ei siis tunne rajoja, vaan ulottuu myös maailman suurimmillekin valloille, jotka vielä ovat pelastuksen ulkopuolella.

    Tämä pelastuksen osallisuuteen pääsi sitten tarjotaan kirkon yhteydessä, joka on pelastuksen arkki, ja jonka pelastuksen yhteyteen nyt uudessa pelastustyön täyttymyksen tilanteesssa nyt, nyn, νῦν, päästään kasteen kautta. Tältä näkökulmalta katsoen koko tuon kastekehotuksen yhteyteen liitetty liturginen pätkä sisältää julistuksen koko maailman voittamisesta evankeliumin yhteyteen. Jeesuksen kuoleman ja tuonelaan astumisen ja ylösnousemisen sanoma kertoo että tämä voittosanoma kuulukoon kaikille maailman mahdelleilla, kansoille ja kaikille ihmiskunnan jäsenille, niin että kasteen antama pelastus saa liittää koko maailman Jumalan pelastuksen yhteyteen, pelastuksen laivaan, uuden liiton arkkiin.

    Tästä näköalasta katsoen noiden kysymiesi sanojen liha ja henki ilmaisema sanoma Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta koituukin koko ihmiskunnan eli kaiken lihan saamaksi kutsuksi ylösnousemuksen osallisuuteen eli Jumalan Hengen kutsuksi pelastuksen ja ikuisen elämän toivon osallisuuteen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Kiitos myös tästä vastauksestasi, joka ulottui hyvin laajalle. Kysymyksenihän koski oikeastaan vain tuota ilmaisua “kuoletettiin lihassa tehtiin eläväksi hengessä”(KR38)

      “Hän kuoli kokonaisena persoonana ei vain joltain persoonallisuutensa osalta”, vastaa oikein hyvin omaakin käsitystäni asiasta. Kyseessä ei ollut mikään “palottelusurma”, kun Jeesus “kuoletettiin lihassa”.

      Onko oikein mielestäsi sanoa tuo “kuoletettiin lihassa” ilmauksella “kuoli ihmisenä”? “Liha” ja “ihminen” ovat KR92 käännöksessä joskus synonyymejä.

      Viittaat Jumalan olemukseen vastatessasi “Tämä ylösnousemuksen ja elämän näkökulma tulee esille tuossa hengessä -sanassa. Jumala on henki ja siksi myös…”

      Onko oikein sinun mielestäsi sanoa tuo “tehtiin eläväksi hengessä” Korinttilaiskirjeen ilmausta käyttäen “viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki”?(1.Ko15:45) Tarkoittaa siis sitä, että kun Jeesus herätettiin kuolleista, hän ei enää ollut ihminen vaan henki. Se, että Jumala olisi herätetty kuolleista, siitä taidamme olla eri mieltä. Mielestäni tuossa Jeesuksen kuolleista herättämistapahtumassa Jumala kun on subjekti eikä objekti.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Rauli

      Huomaan että tässä oleva kysymyksesi on mennyt ohi. Nyt sen huomasin ja vastaan heti.

      Jeesus on taivaaseen astuessaan sekä Jumala että ihminen yhdessä persoonassa. Sama pätee myös hänen nykyistä asemaansa Isän oikealla puolella istuessaan. Nyttenkin hän on Jumala ja ihminen yhdessä persoonasssa. Sama todellisuus tulee olemaan myös hänen takaisin tulessaan kirkkaudessaan tuomitsemaan eläviä ja kuolleita sekä vielä silloinkin kun koko tämä maailmankausi on päättynyt ja meillä on ikuinen onni taivaan riemussa. Silloinkin hän on sekä Jumala että ihminen yhdessä persoonassa eli Ilmestyskirjan sanontaa käyttääksemme ja Jeesuksen sovintotyön ikuisuusnäköalaa korostaen voidaan sanoa: Jumalan Karitsa hän on eli juuri hän on Jumalana ja ihmisenä antanut henkensä kuolemaan meidän puolestamme mutta myös ylösnousemuksessa Jumalana ja ihmisenä voittanut kuoleman vallan ja tuonut esiin iankaikkisen elämän.

      Luther on muuten iloinnut tavattoman paljon tästä todellisuudesta että yksi ihminen on Jumalan valtaistuimella, Jeesus joka meitä rakastaa ja on antanut henkensä meidän puolestamme ja puolustaa meitä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Puutun vielä Kristuksen ylösnousemukseen, joka on tulevaisuutemme kannalta se meidän “elinehto”. Kiinnitän huomiota tuohon Korinttilaiskirjeen mainintaan “viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki” sinun kommenttisi huomioiden.

      Aikanaan Jeesus oli Isänsä tavoin henkiolento taivaassa. Sitten tapahtui UT2020:n mukaan seuraavaa: “Jeesus, joka hetkeksi pudotettiin enkeleitä alemmas, seppelöitiin kuoleman kärsimyksissä kirkkaudella ja kunnialla. Jumalan armosta Jeesus kuoli kaikkien puolesta.”(Hepr2:9) Kärsimyksille esitetään mielenkiintoinen peruste: “Jumala, kaiken luoja ja ylläpitäjä, tahtoi tuoda kaikki lapsensa kirkkauteen. Siksi hän antoi kärsimysten tehdä Jeesuksen täydelliseksi. “(10) Miten kärsimykset saattoivat jalostaa Jeesusta, jos hän olisi Kaikkivaltias Jumala? Eikö Jeesus olisi ollut täydellinen jo ilman kärsimyksiä?

      Maanpäällisen elämän jälkeen sitten kerrotaan astumisesta taivaaseen: “Puhdistettuaan kaiken synnistä hän istuutui korkeuksiin Majesteetin oikealle puolelle. Kun hänestä näin tuli paljon enkeleitä mahtavampi, on hänen perimänsä nimikin aivan toisenlainen kuin enkelien.”(Hepr1:3b,4)

      Eikö sinulle tule sellainen vaikutelma, että Jeesus oli ihmisenä vain täällä maan päällä? Taivaasta tuo samainen 1.Ko15. luku todistaa, “etteivät lihaa ja verta olevat ihmiset voi periä Jumalan valtakuntaa.”(50) Miten sinä perustelisit Raamatulla sen, että Jeesus on taivaassa edelleen “lihaa ja verta oleva ihminen”? Katolinen kirkko opettaa myös hänen äitinsä Marian menneen liharuumiissa taivaaseen, tämän olen näiltä palstoilta kuullut. Ajatteletko sinä myös Marian olevan ihmisenä taivaan valtakunnassa?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Rauli

      Kiitos kysymyksistäsi.

      Jeesuksen ylösnousemusruumis antaa selkeästi kuvan, mitä ylösnousemuksen jälkeinen kirkastettu ruumis on. Samaan aikaan jotain aivan uutta, koska voi olla samaan aikaan sekä Emmauksessa että Jerusalemissa, voi ilmestyä seinien läpi jne. ja samaan aikaan jotain täysin ruumiillista, niin että Jeesus söi opetuslastensa kanssa Tiberiaan järven rannalla ja antoi Tuomaan koskettaa käsissään olevia haavoja.

      Näin siis konkreettisesti havainnollistui, miten toimii Paavalin puhuma uusi ruumis ja minkälaisessa olemuksessa hän nyt istuu Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella.

      Näin myös Henok ja Elia ovat temmatut taivaaseen ilman että heidän on tarvinnut kokea samanlaista kuolemaa kuin toisten. Näin heidänkin taivaaseen siirtymisensä kuvaa koko ihmisen kokonaisessa ruumiissaan taivaaseen siirtymistä.

      Myös Jumalansynnyttäjä Maria on taivaassa toisten pyhien eli siis Jeesukseen uskovien kanssa uudistuneessa ruumiissa, kuten koko Jumalan kansan eli kirkon uskon mukaan meidän kaikkien osamme on ruumiin ylösnousemuksessa eli siis koko ihmisen ylösnousemuksessa. Tässä koko ihmisen ylösnousemuksessa on suuri ja ratkaiseva ero vanhan ajan kreikkalaiseen ajatteluun nähden. Siellähän ruumista pidettiin sielun vankilana toisin kuin kristinuskon sanomassa, kun uskomme tulevaisuutemme koko ihmisen ylösnousemuksena. Näin tuo sanonta “ruumiin ylösnousemus” tuo siis aivan oleellisen kannanoton aikansa kreikkalaista ajattelua vastaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Olen ymmärtänyt, ettei taivaaseen ole ennen Jeesusta mennyt kukaan. Eikö näin voisi päätellä esimerkiksi evankeliumin toteamuksesta “Taivaaseen ei ole noussut kukaan muu kuin hän, joka on sieltä laskeutunutkin: Ihmisen Poika”?(Joh3:13UT2020))

      Myös Paavalin kirjeissä painotetaan useasti Jeesuksen ykköstilaa ylösnousemusjärjestyksessä, näin kolossalaisille kirjoitettiin: “Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta olisi kaikessa ensimmäinen.”(Kol1:18)

      Hanokin ja Elian tulkitaan joskus menneen taivaaseen, ja uskaliaimmissa arvioissa jopa ilman kuolemista.

      Kuten tiedämme, Raamattu toistamistaan toistaa meidän jokaisen kerran kuolevan nykyisenä ajanjaksona, tulevaisuudessa asiat ovat sitten toisin. Olivatko Hanok ja Elia jotenkin poikkeavia muista Jumalan palvelijoista, en ole sellaista Raamatun sivuilta voinut oppia. Varsinkin tuo Elian meno “taivaaseen” tulisilla vaunuilla voidaan sitovasti osoittaa vain siirtymäksi toimimaan Juudan alueelle. Hän kun kirjoitti “taivaaseen” menonsa jälkeen kirjeen Joramille eikä kirjoituspaikka ollut taivas.((2Ai 21:12–15)

      Eikö Jeesuksen “ruumiillistuminen” ylösnousemuksensa jälkeen voisi olla rinnastettavissa muiden henkien kykyyn aineellistua? Eräskin heistä otti ihan painiottelun Jaakobin kanssa, toinen nautti maittavan aterian Abrahamin luona ja jotkut meinasivat joutua homoseksuaalien kohteeksi Sodomassa Lootin luona.

      Mitä ajattelet näistä ajatuksista sen tukena, ettei Jeesus enää taivaaseen poistuessaan ollut ihminen vaan “eläväksi tekevä henki”?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Rauli

    Seuravaksi otan esille muutaman ajatuksen toisen kysymyksesi ensimmäisestä raamatunkohdasta.

    Lisäksi Jeesuksen ylösnousemustapahtuma rinnastuu ensimmäiseen ihmiseen: “Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu”; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki.”(1.Ko15:45)

    Miten sinä ymmärrät sen, että Jeesuksesta “tuli eläväksitekevä henki”?

    Vastaus

    Paavalin yleislinja on asettaa vastakkain Aadamin asema ensimmäisenä ihmisenä ja ensimmäisen eli ajallisen ihmiskunnan alkuisänä ja meidän Vapahtajamme uuden ihmiskunnan alkuna eli uutena Aadamina.

    Hän tuo esille 1. Moos. 2:7 lauseen missä Jumala puhaltaa henkensä Aadamiin ja niin tästä tulee elävä sieli eli siis elävä ihminen. Ajallinen ihmiskunta oli saanut alkunsa. Tämä ihmiskunta oli siis sielullinen ihminen.

    Hepreaksi sielu on , נֶפֶשׁ , ne·p̄eš , joka esiintyy Vanhassa testamentissa 754 kertaa.

    https://biblehub.com/hebrew/5315.htm

    Uuden ihmiskunnan alku eli siis uusi Aadam on meidän Vapahtajamme Kristus. Hänen mukanaan synnin, kuoleman ja Perkeleen valta on murrettu. Tuossa yhteydessä Paavali puhuu erityisesti siitä, että syntiinlankeemuksen kirous eli kuolema on voitettu ja niin alkaa kokonaan uuden aikakauden eli ikuisen elämän toivon kausi.

    Tämä uusi kausi tarttuu Jumalan puhaltamaan elämään joka syvällisempänä toistui Kristuksen puhaltamaan Pyhän Hengen lahjaan: Ottakaa Pyhä Henki. Näin Kristuksen opetuslasten joukko, pyhä kristikunta, on Kristuksesta alkunsa saanut ihmiskunta, jonka yhteyteen kirkko Pyhän Hengen käytössä synnyttää ihmisiä elämään uudessa hengessä, Jumalan Hengen kutsumina ja vahvistamina aina perille pääsyyn asti.

    Henki on kreikaksi pneuma , πνεῦμα , jolla eri yhteyksissä esiintyy erittäin monia erilaisia merkityskenttiä ihmisen henkäyksestä alkaen aina Jumalan kolmannen persoonaa Pyhää Henkeä tarkoittaen.

    Lyhyesti sanoen Paavali tuossa kohdassa puhuu siitä, että meillä ihmisillä on Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen takia pääsy tästä ajallisesta ja katoavaisesta elämäntilanteestamme iankaikkiseen ja katoamattomaan elämään Jumalan antamassa uudessa taivaan ikuiseen elämään kuuluvassa uudessa ruumiissa, joka samaan aikaan on niin paljon jatkumoa nykyisestä ruumiistamme, että meidät tunnistaa tulevassakin taivaan onnelassa, mutta samaan aikaan jotakin niin paljon enemmän ja täydelisempää, että tämän maailman synti, kuolema ja muut krempat eivät enää pääse vähimmässäkään määrin meitä vaivaamaan.

    Paavalilla tässä kohdassa siis ero on vajavaisen ja katoavaisen ihmisen toisaalta sekä täydellisen ja iankaikkisen ruumiin toisaaltaq välillä. Uusi hengellinen ruumis on niin paljon enemmän.

    Niinpä onkin suuremmoista tunnustaa uskontunnustuksen sanoin, että uskomme “ruumiin ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän”.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Rauli

    Vielä muutama sana viimeisestä kysymyksestäsi

    Kysymykseni liittyy yhteen niistä, Lasarukseen.

    Tilanne oli tämä: “Martta, vainajan sisar, sanoi hänelle: ‘Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää’… Jeesus huusi kovalla äänellä: ‘Lasarus, tule ulos!’ Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä. Jeesus sanoi: “Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä.”(Joh11:39,44)

    3) Missä Lasarus oli nuo ”neljättä päivää”? Oliko Lasaruksen identiteettiin vaikuttavat muistijäljet palautettu hänen uuteen aivokoneistoonsa, joka oli rakennettu uudelleen viimeistä neuronia myöten? Tarvitsiko Lasaruksen kysyä: “Kuka minä olen? Vai kysyikö hän kenties “Mitä minulle oikein tapahtui?”

    Ihmisen biokemiallinen rakenne on mielenkiintoinen tutkimuksen alue. Biokemisteillä ja lääkäreillä riittää siinä työtä, koska tutkimus menee koko ajan eteenpäin jättiaskelin. DNA -tutkimus esimerkiksi on avannut aivan valtaisan määrän uusia näköaloja niin ihmiskunnan sukulaisuussuhteisiin kuin mitä erilaisimpien tautien leviämiseen ja syntyyn liittyvistä kysymyksistä.

    Myös kuolemaa on tutkittu. Avaahan syvempi tutkimustieto uusia keinoja terveyden löytämiseksi tilanteissa, joissa kuolema oli ennestään väistämättömänä seurauksena. Ystävä ja tuttavapiirissänikin on tällaisia jotka ovat säilyttäneet jopa työkykynsä sellaisissa tapauksissa joissa vielä muutamia vuosikymmeniä sitten olisi pitänyt järjestää hautajaiset jo aikoja sitten.

    Myös rikostutkimuksessa on ruumiissa tapahtuvien reaktioiden käynnistymisen ja niiden aikataulutuksen kehittyessä päästy aikaisempia parempiin rikostutkimusten tuloksiin. Aikaisemmin arvoituksiksi jääneet tapaukset ovat saaneet tarvittavia vihjeitä tutkittavan tapauksen kulusta.

    En kuitenkaan katso pysyväni kuvaamaan oikeastaan mitään noista kysymistäsi kuoleman mukanaan tuomista reaktioista noiden neljän päivän aikana, jonka Lasaruksen kerrotaan levänneen haudassa.

    Mielestäni ainoa mielekäs tapa kuvata Lasaruksen tilannetta kuolleista heräämisen yhteydessä on verrata sitä nukkuneen heräämiseen unestaan. Ihminen jatkaa siitä mitä nukahtaessaan on ajatellut, toki uusin ottein ja uudella voimalla.

    Kun Dario Fo vuonna 1997 sai Nobelin kirjallisuuden palkinnon niin ei pitkääkään aikaa sen jälkeen luin alkukielellä hänen teoksensa, jossa hän omaan tyyliinsä kuvaa Lasaruksen herättämistä ja sen aiheuttamaa reaktiota väkijoukossa. Se on vain kirjallinen tuote eikä selitä itse herättämisen kysymystä vaan on yleinen kuvaus siitä, miten väkijoukko reagoi, kun jotain yllättävää ja odottamatonta tapahtuu lähipiirissä.

    En liitä Lasaruksen herättämistä sellaiseen heräämiseen mikä tapahtuu vasta Kristuksen takaisin tullessa, vaan näillä tämän aikakauden sisällä tapahtuvilla heräämisillä on merkitystä vain näiden ihmisten ja heidän lähipiirinsä ihmisille sekä joidenkin tapahtumasta saamasta uskon vahvistuksesta.

    Jeesuksen julkiselle toiminnalle tuo tapaus oli suuri ja valtava todistus elämän voitosta ja kuoleman vallan murtumisesta. Moni uskoi Jeesukseen tämän tapauksen jälkeen. Väkijoukot alkoivat virrata hänen luokseen ja evankeliumi meni eteenpäin.

    Samalla se myös laukaisi muutamien Jeesukseen kateellisesti suhtautuneen käyttäytymiseen. Jotkut alkoivat miettiä, että Jeesus tulee liian vahvaksi ja siitä voi olla seurauksia heidänkin asemalleen. Niinpä he alkoivat miettiä Jeesuksen kuolemaan johtaneita ajatuskulkuja.

    Ortodoksisessa kirkossa ennen suurta viikkoa olevaa viikkoa kutsutaan Lasaruksen viikoksi ja silloin mennään läpi Lasaruksen kuoleman ja kuolleista heräämisen kertomus kohta kohdalta viikon aikana. Näin siitä tulee ekäänkuin esikuva sitä seuraavan suuren viikon kuvaukselle Jeesuksen viimeisistä vaiheista, kiinniotosta, kärsimyksestä, kuolemasta ja pääsiäisen ylösnousemuskesta.

    Tuo ortodoksien liturgisen vuoden sanoma sopii hyvin myös sittemmin Intian apostolin Tuomaan lausahdukseen, kun hän kuuli Lasaruksen kuolemasta. Hänen sanansa muodostuivat sanomaksi Jeesuksen seuraamisesta ristin kuoleman ja ylösnousemuksen pelastustapahtumaan, suureen sanomaan liittymisen kehotukseksi.

    Johanneksen evankeliumi: 11:16 Niin Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, sanoi toisille opetuslapsille: “Menkäämme mekin sinne, kuollaksemme hänen kanssansa.”

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Ymmärsinkö vastauksestasi sen olennaisen: Tunnistiko Lasarus identiteettinsä ja tunsiko myös ystävänsä Jeesuksen sekä siskonsa herättyään kuolleista? Eli koki sen, minkä Jeesus puki sanoiksi ”hän nukkuu”?

      Unesta herättyämme emme yleensä kysele, että olenko aito minä vai kopio hänestä, joka Illalla meni nukkumaan..

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Rauli Toivonen sanoo:

    Keskustelussa siitä, onko Jeesus taivaassa nykyään täydellinen ihminen, kannattaa huomioida hänen antamansa uhri täällä maan päällä. Viimeisellä ateriallaan hän korosti ilmaisuja ”minun ruumiini” ja ”minun vereni” liittyen siihen täydelliseen uhriin, jonka hän meidän kaikkien puolesta antoi.

    Tuosta Jeesuksen antamasta uhrista lukee Heprealaiskirjeessä seuraavaa: ”Toisin kuin muiden ylipappien hänen ei tarvitse joka päivä uhrata ensin omien syntiensä ja sitten kansan syntien sovittamiseksi. Hänhän hoiti asian kerralla uhratessaan itsensä.”(7:27) Kun muinoin ylipappi uhrasi jotakin, hän ei ottanut uhriaan itselleen takaisin kolmen päivän kuluttua. Eikö sinusta Matias tunnu oudolta ajatus, että Jeesuksen luopuminen ihmiselämästä kesti vain vajaat kolme vuorokautta? Sitten annettu uhri takaisin ja ihmisenä eläminen taas jatkui?

    Jos Jeesuksen elämä jatkui vain ja ainoastaan henkenä, siis henkipersoonana taivaassa, uhri eli ihmiselämä ruumiineen ja verineeen oli ihan oikeasti annettu puolestamme: Siitä oli luovuttu pysyvästi. Näin ajattelen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matias Roto
    Matias Roto

    Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kaupunginvaltuutettu ja tarkastuslautakunnan varapuheenjohtaja Somerolla. Lounais-Hämeen ammatillisen koulutuksen kuntayhtymän valtuutettu. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25