Herra on todella noussut ylös. Luuk. 24:34
Jeesuksen ylösnousemus todistaa, että se sovintouhri, minkä hän oli uhrannut kaikkien syntisten edestä, oli kelpaava ja täydellinen. Sillä kuten kuolema on synnin palkka, ja Jeesus oli ottanut tehtäväkseen nostaa tämän palkan meidän sijastamme, niin hän ei olisi koskaan päässyt kuoleman kidasta, ellei hän olisi viimeiseen ropoon asti maksanut velkaamme.
Lorens Kristoffer Retzius, Armoa armosta, s. 103, SLEY, 1966.
Kaiken perustana täytyy olla Jumalan sana. Jumalan sanasta kuitenkin seuraa se, että ihminen voi tunnustaa Jumalan suuret teot ja jättäytyä niiden varaan.
Joel Kerosuo, Oikeat alttarit ja saarnatuolit, Sakari Korpisen 80-vuotisjuhlakirja, s. 86, Julkaisija: Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta, 2026.
Herra Jeesus, tule keskellemme, että sinun taisteleva seurakuntasi saisi esimakua riemuitsevan seurakuntasi olosta ja ilosta. Anna ylimaallinen rauhasi sydämeemme. Puhdista meidät kaikesta lihan ja hengen saastasta palvellaksemme sinua pyhyydessä. Näytä meille, mikä elämässämme on tärkeätä, mikä vähäpätöistä. Tee suureksi meille valtakuntasi voittoon saattaminen. Kulje kanssamme. Vie meidät kuolemasta elämään. Tulkoon sinun valtakuntasi.
Jaakko Haavio, Taivaan avain, s. 218, WSOY, 1965.
PÄÄSIÄINEN
Herrani Kristus,
ylösnousemuksellasi
olet voittanut ja tallannut jalkoihisi
sen, mikä erottaa minut sinusta.
Miksi pelkäisin ja kauhistuisin,
miksi ei sydämeni
olisi rohkea
ja iloinen?
1. Kor. 15:55-57
Rukoilemme Lutherin kanssa tänään, s. 13, SLEY, 1980.
Ristin tapahtumia ei ole kirkossa koskaan mietitty Älä tapa käskyn valossa. Älä tapa on yksi 10 käskystä ja kuuluu Jumalan tärkeimpiin ohjeisiin ihmiskunnalle. Se koskee myös Jumalaa. Oikea ja Aito Jumala ei koskaan tapa ketään eikä vaadi kenenkään tappamista tai väkivaltaa, koska Jumala on Rakkaus.
Niinpä Älä tapa käsky asettaa Ristin tapahtumat uuteen valoon. Oikea Jumala ei vaadi oman Poikansa tappamista eikä myöskään tapa omaa Poikaansa. Armollinen Jumala rientää apuun ja pelastaa Poikansa ristiinnaulitsemiselta. Koraani kuvaa juuri näin Jeesuksen viimeisiä vaiheita. Älä tapa käskyn valossa Ristin tapahtumat ovat mahdottomia. Ainoa johtopäätös on, että kirkko on lisännyt Ristin tapahtumat myöhemmin Jeesuksen perimätietoon kannatuksen ja näkyvyyden lisäämiseksi. Varhaiskirkon jäsenet tiesivät, että ajatus kuoleman voittamisesta ja ikuinen elämä vetoaisivat antiikin mytologian ystävin. Samalla kirkko pääsi tekemään Jeesuksesta Jumalan.
Ristin tapahtumiin on aina liittynyt kiistanalaisia piirteitä, mutta nyt Älä tapa käskyn valossa ne eivät ole voineet olla Jumalan toimia. Vain vallanhimoinen ja hyvällä mielikuvituksella varustettu ihminen on voinut keksiä Ristin tapahtumat ja koettanut voittaa paljon mainetta ja kannatusta kirkolle. Todisteet puhuvat vahvasti Koraanin opetuksen puolesta ja siitä, että kirkko on todellakin turmellut Raamatun sanoman lainaamalla monia ideoita suoraan pakanauskonnoista ja antiikin mytologioista.
Pasi
Koska toistat samoja asioita kerta toisensa jälkeen voinen myös monistaa vastauksen aikaisemmin lausumiani esiin nostaen.
1)
Älä tapa käsky ei koske sotimista, eli siis väitteeseesi liittyen vielä suuremmasta taistelusta puhuen: Älä tapa käskyn toimialaan ei kuulu myöskään koko maailmankaikkeuden käsittävää taistelua Jumalan ja Jumalaa vastaan sotivaan Saatanaan.
Vanha testamentti käyttää sotimisesta eri asteen ilmaisua kuin kymmenen käskyn tappamisesta käytettävää. Sotimisessa kysymys on kokonaisen kansakunnan elämän pelastamisesta ja siksi tämä ero. Uhkaavan vaaran estäminen saattaa sotatilanteessa ulottua jopa vihollisen kuolemaan asti. Tuollaisessa tilanteessa pahan poistaminen sotimalla voi olla paras keino vielä suuremman vahingon torjumiseksi.
Tässä siis on suuri periaatteellinen ero.
Ajatuksesi että koko maailmankaikkeuden taistelussa pahan ja hyvän välillä voimme todeta, että Jeesuksen kuolema oli ainoa käytettävissä oleva keino koko maailman synnin sovittamiseksi ja kuoleman vallan voittamiseksi.
Kuten pääsiäisen laulussa sanotaan: ”Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi!”
Pasi
2)
Nostat esille kreikkalaisen mytologian. Tämä ei kuitenkaan tee oikeutta syvälle perinteen valtauoman virtaussuunnalle.
Perinteen kulkemisen kannalta koko uskonnollisen kulttuurin kehitys on kulkenut Vanhan testamentin kuvaamien aikakausien kautta Jeesuksen ajan juutalaisuuteen. Voidaanpa jopa kärjistäen sanoa, että Uusi testamentti on Kristus -uskosta käsin uudelleen kirjoitettua Vanhaa testamenttia.
Hellenistinen kulttuuri tuli kuvaan mukaan vasta huomattavasti myöhemmin. Kun juutalaisia oli asettunut eri puolille maailmaa. Lopulta jopa niin että Pyhälllä maalla asui vain noin viides- tai kuudesosa koko juutalaisesta väestöstä. Vanhan testamentin kääntäminen kreikaksi on tapahtunut noin pari kolme vuosisataa eKr. ja osa meidän kirkkomme Apokryfikirjoista vasta toisesta esikristillissestä vuosisadasta jopa Vapahtajamme elämän aikana tai mahdollisesti myöhemminkin.
Puhumasi kreikkalaiset tarinat ja myytit ovat siis aikahistoriaa ajatellen vaikuttaneet Uuden testamentin kuvaamaan sisältöön vasta kun evankeliumia on alettu julistaa kreikkalaisen kulttuurin alueelle.
Siinä yhteydessä vasta on tullut sanontojen nappaaminen kreikkalaisten kertomusten sanavarastosta, jotta ikivanha juutalainen aines tulisi ymmärretyksi vastaanottajien kielessä ja mielessä.
Mitä tulee ylösnousemuksen sanomaan niin kahden kulttuurin taitaja Paavali viittaa ylösnousemuksen todistajiin yksittäisistä ihmisistä yli 500 ihmisen joukkoon, joista osa vielä oli apostolin kirjoittaessa elossa. Hän ei siis puhu jostain muinaisten tarujen maailmoista vaan oman aikansa todeksi koetuista tapahtumista.
1.Korinttolaiskirje:
15:6 Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois.
Kristus Vanhassa Testamentissa
Tarkastelen seuraavassa esityksessä muutamia kohtia Vanhasta Testamentista, jotka liittyvät ja viittaavat Kristukseen ja ovat saaneet täyttymyksensä hänessä. Raamattuhan on ne kapalovaatteet, joihin Jeesus-lapsi on kääritty. Oppi-isämme Luther toteaakin: ”Kristus on kauttaaltansa Pyhään Raamattuun käärittynä aivan kuin ruumis vaatteeseen.” (Kirkkopostilla 2, s. 19, v:n -42 painos, Sley)
Uutta Testamenttia ei voi ymmärtää ilman Vanhaa Testamenttia ja Vanhasta Testamentista jää puuttumaan jotain aivan olennaista ilman Uutta Testamenttia. Lukevathan esim. juutalaiset ahkerasti Vanhaa Testamenttia, mutta eivät löydä sieltä Jeesus Nasaretilaista. Paavalin mukaan heidän silmillään onkin peite, joka vasta Kristuksessa otetaan pois. (2 Kor. 3:14─16) (Osittain muuten sama peite tuntuu olevan monien yliopistojen eksegeettien silmillä, kun he tutkivat Vanhaa Testamenttia.)
Paavali usein lähetysmatkoillaan käydessään juutalaisten synagoogissa opasti heitä kirjoitusten ymmärtämisessä: ”ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa, lähtien kirjoituksista, selitti ne ja osoitti, että Kristuksen piti kärsimän ja nouseman kuolleista ja sanoi: `Tämä Jeesus, jota minä teille julistan, on Kristus`” (Apt. 17:2,3 ks. myös Ap. t. 18:28)
Tässä on varmaan syytä muistaa, että alkuseurakunnassa pidettiin pyhinä kirjoituksina aluksi ainoastaan Vanhaa Testamenttia, jota sitten apostolit selittivät. Tietysti oli myös hyvässä muistissa apostolien ja opetuslasten elämä, puheet ja teot ja ennen kaikkea Jeesuksen opetukset, elämä, kuolema ja ylösnouseminen, joista myös saarnattiin.
Varhaisin ennustus Jeesuksen kärsimisestä ja kuolemasta on annettu Aadamille ja Eevalle paratiisissa. ”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän”. (1 Moos. 3:15) Golgatalla Jeesus kukisti perkeleen valtakunnan, voitti synnin, kuoleman ja helvetin. Tosin perkele voi kyllä vielä kiusata ihmisiä, mutta ihmiskunta on nyt Jeesuksen omaisuutta.
Sama sana ”siemen” esiintyy myös lupauksessa, joka annettiin Aabrahamille, uskon isälle. ”Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä.” (1 Moos. 22:18 ym.) Hebrean kielessä sana siemen on yksikössä.
Paavali opettaa: ”Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: ”ja siemenille”, ikään kuin monesta, vaan ikään kuin yhdestä: ”Ja sinun siemenellesi”, joka on Kristus” (Gal. 3:16). Golgatan armo ja siunaus on tullut siis kaikkien osaksi!
Vielä yksi kohta Mooseksen kirjoista. Mooses sanoo: ”Sinun keskuudestasi, veljiesi joukosta, Herra, sinun Jumalasi, herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni; häntä kuulkaa.” (5 Moos. 18:15) Mooses oli tavallaan myös `vapahtaja`, sillä hän vapautti Israelin kansan Egyptin orjuudesta.
Jeesus on ”totisesti maailman Vapahtaja” (Joh. 4:42), joka on vapauttanut verellään maailman, ja varsinkin uskovat, hengellisestä, tekojen ja suoritusten orjuudesta. Emme voi mitenkään ansaita Jumalan hyväksyntää, vaan Jeesus on ansainnut sen meille. Lisäksi vanhastaan Messiaalle on katsottu kuuluvan kolmenlainen virka, nimittäin profeetallinen, kuninkaallinen ja ylimmäispapillinen. Kuulkaamme siis mitä Jeesus meille puhuu ja ottakaamme se todesta!
Yksi apostolien tärkeimmistä tehtävistä oli olla Jeesuksen ”ylösnousemisen todistajia” (Ap. t. 1:22), olivathan he silminnäkijöitä. Psalmeissaan Daavid kirjoittaa: ”Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan (Biblia: ”helvetissä”) etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa” (Ps. 16:10). Apostolien tekojen toisessa luvussa Pietari toteaa tämän profetian toteutuneen Jeesuksen ylösnousemisessa (Ap. t. 2:31). Daavid ei voi puhua tässä itsestään, koska hän on yhä kuolleena, näki katoavaisuuden ja maatui.
Eräs kohta, joka ennustaa Jeesuksen ylösnousemista on profeetta Hoosealla. ”Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää (yhdessä Kristuksen kanssa, tämä sulku allekirjoittaneen lisäys) hänen edessänsä” (Hoos. 6:2). Seuraavassa lainaus Lutherilta: ”Kysymme nyt: Kuinka voimme sanoa Kristuksen ylösnousseen kolmantena päivänä vaikka hän lepäsi haudassa vain yhden päivän ja kaksi yötä. Juutalaisten laskemistavan mukaan saamme vain puolitoista päivää.
Kuinka voimme siis pysyä siinä, että uskomme kolme päivää? Tähän sanomme seuraavaa. Hän on kuolemaansa sisällyttänyt nämä kolme päivää, kustakin osan. Hän kuoli perjantaina kahden korvissa. Ensimmäisenä päivänä hän niin muodoin lepäsi noin kaksi tuntia, sitten hän lepäsi koko seuraavan päivän, varsinaisen sapatin, ja kolmantena päivänä, hän ylösnousi, käsittäen myöskin sen päivän” (Kirkkopostilla 2, s. 297, v:n -42 painos). Siis tässä osa päivää katsotaan kokonaiseksi päiväksi.
Ehkä sisältörikkain kohta Vanhassa Testamentissa on kuvaus Herran kärsivästä palvelijasta. ”Mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi ja hänen haavainsa kautta (hinnalla) me olemme paratut (eli parantuneet, sulut allekirjoittaneen lisäyksiä)” (Jes. 53:5).
Joku on kertonut, että kun Israelissa luettiin julkisesti läpi Jesajan kirjaa, tämä luku jätettiin pois. Se onkin niin selvää puhetta Jeesuksesta. Tässä jakeessa on keskeistä prepositio `meidän`, jonka tilalle voisi aivan hyvin laittaa sanan `minun` tai oman nimensä, silloin se tulee vielä henkilökohtaisemmaksi. Luther selittäessään tätä lukua sanoo: ”Tästä kohdasta apostolit ovat ammentaneet kaiken viisautensa”.
Apostolien teoissa luvussa kahdeksan kerrotaan kuinka Filippus sai juuri tämän luvun perusteella julistaa evankeliumia Jeesuksesta Kandaken hoviherralle. Kannattaisi varmaan lukea koko kertomus!
Jesajan kirjassa on monta muutakin ihanaa kohtaa, otan niistä vielä yhden. ”Puhukaa suloisesti Jerusalemille ja julistakaa sille, että sen vaivanaika on päättynyt, että sen velka on sovitettu (vanhemmat käännökset myös: maksettu ja rikos on annettu anteeksi) sillä se on saanut Herran kädestä kaksinkertaisesti kaikista synneistänsä” (Jes. 40:2).
Otan lopuksi vielä kolme Vanhan Testamentin ennustusta. Sakarjan kirjassa Jumala sanoo: ”Ja minä (Jumala) vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet (siis Golgatan ristillä, sulut allekirjoittaneen lisäyksiä)”. (Sak. 12:10) Toisessa kohdassa profeetta Sakarja ennustaa lyhyesti ja ytimekkäästi: ”ja otan pois tämän maan pahat teot yhtenä päivänä” (Sak. 3:9).
Lukematon on ollut juutalaisten uhraama eläinmäärä Israelin syntien sovittamiseksi. Mutta enää ei meidän tarvitse uhrata syntiemme edestä. Jeesus on se Jumalan Karitsa, joka on pois ottanut maailman synnin uhraamalla itsensä. (Ks. Joh. 1:29, Hebr. 9:22 ja 9:26)
Tämä uhri on kertakaikkinen ja riittävä, sitä ei tarvitse toistaa niin kuin vanhan liiton aikana täytyi. ”Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään” (Hebr. 10:14). ”Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan” (Hebr. 10:10).
Maailma on siis pyhä ja vanhurskas Jumalan silmissä. Näin on Jumalan suhteessa ihmiseen. Ihmisen suhteessa Jumalaan on puolestaan vanhurskas se, joka uskoo tähän sovitukseen.
Viimeisenä kohtana otan esiin Danielin kirjan. ”Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan” (Dan. 9:24).
Daniel vaikutti 500─luvulla eKr. Jos vuosiviikot (7×70) muutetaan vuosiksi, osuu ajankohta melko tarkasti Jeesuksen ristiinnaulitsemisen päiväksi v. 30 jKr. Ilmeisesti laskeminen pitää aloittaa Jerusalemin uudelleen rakentamisesta. Tarkassa laskemisessa esiintyy tiettyjä vaikeuksia, näin toteaa Olavi Peltola teoksessaan ”Opiskelemme Vanhaa Testamenttia, IV, Suuret Profeetat, s. 72, Ev. lut. Lähetysyhdistys Kylväjä, 1982”.
Kuitenkin jotkut ovat saaneet ajan sopimaan lähes päivän tarkkuudella. Eli mitä muutakaan tapahtumaa profeetta voisi tarkoittaa?
Tässä kirjoituksessa olen vain lyhyesti käynyt muutamia kohtia lävitse. Monta merkittävää kohtaa on jäänyt sivuun, niin rikas aarreaitta tämä alue on. Toivon kuitenkin näidenkin kohtien olevan siunaukseksi jollekin lukijalle.
Hienosti koottu, kiitos!
1.Mooseksen kirja:
49:11 Hän sitoo aasinsa viinipuuhun, viiniköynnökseen aasinsa varsan; hän huuhtoo vaatteensa viinissä; viittansa rypäleen veressä.
Tässä on kuvattu Jeesuksen ratsastaminen aasilla Jerusalemiin. Allegorisen eli vertauskuvallisen tulkinnan mukaan myös Kaanaan häät, jossa Jeesus muutti veden viiniksi, ja myös Golgatan veriset tapahtumat.
Sakarja:
9:9 Iloitse suuresti, tytär Siion, riemuitse, tytär Jerusalem, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja hän on, on nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla. Matt. 21:5, Joh. 12:15.
Mika
Kiitos hyvistä teksteistäsi
Lukeneisuutesi pääsee edukseen, kun jaat meille puhuttelevien tekstien kalliita helmiä
Kiitos Jumalalle.
Se kuitenkin, minkä usko omistaa, nimittäin Jeesus Kristus, on sama ja yhtä suuri: ristissä riippuvalla ryövärillä on uskonsa kautta samalla tavalla Jeesus Kristus ja sama osa hänessä kuin pyhällä Pietarilla, Paavalilla, Aabrahamilla ja Jumalan äidillä ja kaikilla pyhillä, vaikka hänellä ei olisikaan yhtä vahvaa uskoa. Lahjat saattavat olla erilaisia, mutta uskon omistama aarre on sama.
Martti Luther, Kirkkopostilla II, s. 10, SLEY, 1942.
RUKOUKSESTA
Jumala ei anna sen määrän mukaan tai sillä tavalla tai ajalla, kuin me rukouksessa hänelle määräämme; hän tahtoo olla vapaa eikä sidottu.
Martti Luther, Hengellinen aarreaitta, s. 219, Aurinko Kustannus ja Arkki-kirjat, 2016.
Tämä on varmasti monelle tuttu asia rukouksen kuulemisesta. Jumala voi vastata rukoukseen ”Kyllä”, ”Ei vielä” tai ”Ei”.
Jos esim. pieni lapsi pyytää isältä leipäveistä, isä ei tietenkään anna sitä hänelle.
Rukouksen tulisi tapahtua Jeesuksen nimessä.
Rukous on ihmisen tapa olla ja elää Jumalan kasvojen edessä. Se on yhtä luonnollinen ja välttämätön hengelliselle elämälle kuin hengitys ruumiille. Jumala näkee meidät joka hetki, ja me voimme puhua hänelle ja hän meille.
Katekismus, s. 102, Edita, Helsinki, 2000.
MITÄ JA MILLAISTA RUKOUS ON?
Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Fil. 4:6-7.
Rukous on ihmisen tapa olla ja elää Jumalan kasvojen edessä. Se on yhtä luonnollinen ja välttämätön hengelliselle elämälle kuin hengitys ruumiille. Jumala näkee meidät joka hetki, ja me voimme puhua hänelle ja hän meille. Uusin Katekismus.
Siinä ei kuitenkaan puhuta mitään siitä, että me voimme lähestyä Isää vain ystävämme ja veljemme Jeesuksen nimessä ja kautta. Rukous ei ole Kristus, jonka tähden pelastumme. Voi siis olla myös vääränlaista luottamista rukouksiin. On kuitenkin ja tietenkin suuri etuoikeus lähestyä rukouksessa Taivaallista Isäämme. Maallisessakin mielessä lapsi haluaa puhua isänsä kanssa. Maalliset isät tosin kuolevat, mutta Jumalaan voi pitää yhteyttä aina.
Muutamia lauseita Tunnustuskirjojen hakemistosta ja muualtakin Tunnustuskirjoista: Rukous perustuu Jumalan käskyyn ja hänen lupaukseensa. Sillä on kuulluksi tulemisen lupaus. ”Me emme anna rukouksiemme langeta sinun eteesi omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen; Herra, kuule, Herra, anna anteeksi.” (Dan. 9:18-19). Tarve ajaa siihen, samoin toisten hätä. Kunkin meistä pitäisi siis nuoruudesta alkaen totuttautua joka päivä rukouksessa esittämään kaikki omat tarpeensa, milloin ikinä vain jokin kohtaa, ja samoin niidenkin tarpeet, joiden keskuudessa elää, esimerkiksi saarnaajien, esivallan, naapurien ja palvelusväen.
”Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa.” (1. Tim. 2:1-6)
On siis syytä myös kiittää rukouksessa Jumalaa Jeesuksessa kaikkien ihmisten osaksi tulleesta armosta. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut eli kaikkia ihmisiä. Evankelisen liikkeen oppi-isä Fredrik Gabriel Hedberg (1811-1893) todistaa Jeesuksen pelastustyön merkityksestä Golgatan ristillä:
Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä. Joh. 3:36.
Jumalan ainoa Poika, Jeesus Kristus, tuli alas taivaasta etsimään meitä kadonneita syntisiä ja viemään meidät harhateiltä takaisin taivaallisen Isän luokse. Hän raivasi pois kaikki esteet Jumalan ja meidän väliltämme, (Jes. 40: 3, Mark. 1: 3) nimittäin synnin, Jumalan vihan ja kirouksen. Ne hän otti kannettavakseen ja sovitti meidät Isänsä kanssa, niin että me nyt hänen kauttaan olemme myös saaneet lapsenoikeuden.
Armoa armosta, s. 75-76, SLEY, 1966. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.