Januskasvoinen kirkko?
Lukijani.
Blogimetsään on putkahdellut kirjoituksia kuin sieniä. Kirkkohallitus ja oikeusistuin nostivat sateenkaaren värit taas keskustelun keskiöön. Jaan siksi kanssasi vaikutelmia, joita alustuspuheenvuorot ja niiden kommentit ovat minussa herättäneet. Piirrän neljä (mieli)kuvaa. Lähtekööt ajatukset virtaamaan niitä katsellessa.
Kirkon kahdet kasvot
Ensimmäinen kuva on uudenvuoden ja yleensäkin aikojen vaihteen roomalainen jumaluus, kahteen suuntaan katsova Janus. Suunnat ovat mennyt ja tuleva.
Onko kirkon tulevaisuus valoisampi, jos entisistä näkemyksistä pidetään tiukasti kiinni? Vai onko sittenkin parempi, jos lähdetään rohkeasti askeltamaan uutta tietä?
Januksen kaksoiskasvot ovat aikoinaan olleet myös kuparikolikossa. Tarkemmin sanoen siinä rahassa, jolla Matt. 10:29 mukaan oli ostettavissa kaksi varpusta, Jumalan silmäteriä nekin. Kääntöpuolelle oli kuvattu laiva!
Kirkkolaivamme kurssia ei voi arpoa heittämällä roomalaista kolikkoa, koska suunnasta päättämiseen tarvitaan määräenemmistö ja siihen ei yksi heitto riitä. Mutta Jumalan hyvä huoli jopa varpusesta voitaneen muistaa rintaman molemmin puolin.
Koskelan kierros korpien kautta
Toinen kuva on Tuntemattoman sotilaan sivuilta (luvut 14-15) vetäytymisvaiheen ajalta. Sarastie, pataljoonan komentaja, oli kaatunut. Kariluoto oli johtamiskykyisistä upseereista vanhin. Hän otti yhteyden Karjulaan, ylempään esimieheen. Tämä käski säilyttää silloiset asemat. Kariluoto välitti käskyn muille päälliköille sekä Koskelalle. Tämä ehdotti irrottautumista: "Korpivaellus on ainoa pelastus."
Mutta Kariluoto koetti täyttää annetun käskyn ja kaatui. Niin Koskela päätyi pataljoonan vanhimmaksi. Pian hän ilmoitti Karjulalle tuovansa pois miehistön, mutta ei kalustoa. Minkä myös teki. Mutta kaatui itse seuraavassa taistelussa.
Kaikki nimeltä mainitut upseerit edustivat omanlaistaan kuuliaisuutta esivallalle. Kolme heistä menetti henkensä ja Karjula haavoittui.
Onko sankaruuden hinta yhtä kallis - valitaanpa mikä tie hyvänsä - kun kirkko hakee selvää suuntaa suhteessaan avioliiton ja sukupuolisuuden rajoihin? Jatkuuko keskustelu asiasta samaiset 40 vuotta, minkä Israelin kansan korpivaellus kesti?
Nykypäivän korban
Kolmas kuva on Raamatusta. Jeesus muistutti lainopettajille ja fariseuksille, että Mooseksen laki opettaa vanhempien kunnioittamista. "Mutta te opetatte toisin. Jos joku sanoo isälleen tai äidilleen: 'Se mitä sinun piti minulta saada, on nyt korban'...te ette salli hänen enää tehdä mitään äitinsä tai isänsä hyväksi." (Mark. 7:11-12)
Jeesuksen johtopäätös oli, että perinnäissääntöjen seuraaminen ja opettaminen tekee tyhjäksi Jumalan sanan.
Se keskelle suuta viritetty kieli, jolla sateenkaariteemasta keskustellaan, näyttää monelle olevan kovin vaikeaselkoista. Miten siis riittävän moni voisi päättää, kenen opetusta uskoa?
Profeetallinen mielenmuutos
Neljäs kuva esittää kolmea naista, joilla oli vaikutus jonkin profeetan elämään. Hoosean vaimo oli uskoton, mutta profeetta avioitui uudelleen hänen kanssaan (Hoos. 3:1-2). Hesekielin vaimo kuoli yllättäen, mutta profeetta ei saanut julkisesti surra häntä (Hes. 24:15-18). Johannes Kastaja menetti päänsä, koska Herodias vehkeili teloituksen kostoksi arvostelusta, jota profeetta oli osoittanut hänen avioliittoaan kohtaan (Mark. 6:14-29).
Onko viisautta nähdä nykyisessä keskustelussa juonittelua, joka rinnastuu Herodiaan toimintaan? Vai profeetallista toisinajattelua, johon Jumala ohjasi Hoosean ja Hesekielin puhutellakseen valittunsa taas oikealle tielle?
Katse on vaikea vangita pysyvästi vain yhteen suuntaan. Oletan, että kuvia tulee maalattavaksi lisää - yhdessä. Silmämääränä kirkon tosi paras.
Sinun
Harmaa rovasti
17 kommenttia
Maistaatti ei ole ratkkaisu! Jokainen sateenkaari-ihminen tietää, että kirkollinen vihkiminen on enemmän kuin lakisopimus. Kirkollinen vihkiminen korvautuisi avioliiton siunaamisella ja siitä alkaa seuraava vääntö kuka ja ketä. Ja miksi?
Blogisti hakee saarnanjuurta varsin erikoisista esikuvista. Ne kaksi varpusta jotka kuparilantilla ostettiin , uhrattiin ja syötiin uhrilihana. Välimerenmaissa pikkulinnut ovat aina olleet herkkuruokaa. Eli mitä Jumalan suojelu varpusten kohdalla merkitsi?
Onko kirkon nykytilanne korpivaellusta johon on ajauduttu vihollisen (?) ylivoimaisuuden takia? Ei ole , vielä on vähissä ne jotka kuitenkin on uhrattu kuuliaisuuden puutteen takia. Mutta heitäkin on jo, mutta ei kirkon mainstreemin puolella.
Kolmanneksi : Jeesuksen johtopäätös oli ,että lain ja sääntöjensellainen kirjaimellinen seuraaminen jossa unohdetaan lain henki, voi johtaa epähumaaniseen tilanteeseen.
Jaha ja kuka ketkä ovat ne jotka ensiksi tanssivat tyydyttääkseen ruhtinaat jotta saisivat kostonsa? Mikäö on se pakkoavioliitto uskottoman kanssa joka voisi kirkastaa ja tulkita kirkon tilannetta? Onko kirkko tosiaankin jo niin pitkällä että se ei salli lähimmäisen menettämisen suremista?
Eli, Mitä ihmettä blogisti oikeastaan tahtoo sanoa?
Ja taistelun hälvettyä pystyyn jää vain Raamatun ilmoitus, joka tämän asian tiimoilta ole kovin moniselitteinen. Joko Raamattu täytyy jälleen kieltää sopimattomana kirjana tai sitten meidän täytyy mukautua sen ilmoitukseen.
Täytyy myös muistaa, että keskellämme käydään hengellistä taistelua ”erilleen heittäjää” vastaan, joka ei kavahda keinoja, se on kiero ja kavala.
Minusta pahin ongelma kuitenkin on se, että niin monet näkevät Jumalallakin kahdet kasvot. Vaikkapa VT:n vihaiset ja UT:n lempeät kasvot. Juuri tässä kaksikasvoisessa jumalakuvassa on lainalaaisuuden ydin ja syy. Ongelma ei ratkea “marginalisoimalla” Vanha Testamentti melkein kokonaan, niinkuin kirkossa on nyt tehty. Vasta kun näemme VT:n ja UT:n Jumalan samana rakastavana Isänä on kotiläksy tässä asiassa tehty.
Blogisti toteaa, että “katse on vaikea vangita pysyvästi vain yhteen suuntaan.”
Mielestäni allaolevat periaateet vaikuttavat varsin selviltä ohjeilta, mikäli niitä halutaan ev.lut.kirkossa vain noudattaa. Oikeastaan minun on turha noita selityksiä tuohon laittaa, koska ne tiedetään muutenkin. Tosin siitä näyttää vallitsevan iloinen erimielisyys, miten Jumalan Pyhää sanaa tulkitaan. Mikäli “sihti Jumalan suhteen on yhdentekevä”, niin lampaatkaan eivät tiedä mitä ajatella. Edelleen, mikäli kirkko tekee virallisen päätöksen jostakin asiasta, niin tottakai se on samalla kannanotto asian puolesta. Konteksti määrää diskurssin rajat.
Kirkkolaki
1 Luku 1 § Tunnustus
Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä.
Kirkkojärjestys
1 Luku 1 §
Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.
Kirjoittaja
Jouni Parviainen
Olen palvellut pääosan työurastani sotilaiden pappina. Eläkkeelle jäätyäni katselen blogissani maailmaa lyhyinä silmäyksinä (mottona "bona, bene, breviter", noin 2000 merkkiä). Teen sen milloin asiantuntemukseni pohjalta milloin pelkällä tunteella. Käytän jäsentelyn punaisena lankana teemaa Kirjeitä Harmaan rovastin hyllystä.
Varmasti haasteen paikka.
Helanderin malli asiaan ei käy kun yksittäinen pappi rukoilee ja siunaa koko kirkon puolesta.
Sekään ei käy kun vihittäisiin seurakunnan, sen tavan ja vihkivän papin mukaan, kun rukous ja siunaus voitaisiin osoittaa perinteisen aviomallin statukseen ja jättää asianosaiset asian ulkopuolelle, ja muuten asia on sama kuin ensimmäisessä kappaleessa.
Näin vapaaehtoisuus ei ymmärrä kirkkoa missä jokainen pappi toimii kirkkolain ja järjestyksen mukaan.
Ilmoita asiaton kommentti