Jälkipelien aika

kiekko

Shotschin talviolumppialaisista on selvitty, vai onko? Jellonien lätkäpronssista humaltunut urheiluministeri on saanut selitellä taholle jos toisellekin, miksi kiekko meni pitkäksi.  Väsy kävi käpälään kesken juhlien. Ministeri pääsi aamuyön tunteina kultatuoliin, vaikka se olisi kuulunut kisojen arvokkaimmalle pelaajalle Teemu Selänteelle, jonka läksiäisiä varsinaisesti juhlittiin.

Kaukalossa Suomi kyykytti molempia suurvaltoja, USA:ta ja Venäjää, oikein komiasti. Pseudoefedriinillä terästettyä Ruotsin joukkuetta emme onnistuneet päihittämään. Onneksi Kanada teki sen.

Suksillakin suihkittiin. Vääristä suksienvoiteluaineista ei noussut nyt juurikaan  älämölöä, vääristä aineista kuitenkin.  Kilpailujen tervehenkisyydestä muistetaan aina muistuttaa, mutta kumma kun kärkisijoilla vuodesta toiseen tuntuvat heiluvan eri tavalla kipeät urheilijat. Astmaatikoilla ja flunssaisilla näyttäisi olevan suurin tarve näyttää, että kyllä he pärjäävät klesoinakin ja ovat vieläpä ihan pirteitäkin.

Norjalaisten mielestä Suomi on koko maailman häpeäpilkku toisia piikittelevine puheineen ja toisten ladulle hyppivine hiihtäjineen,  kun taas suomalaiset suivaantuivat urheiluministerinsä sokeasta pisteestä. Pisteenä i:n päälle venäläiset väittivät, että Suomi haluaa revanssia talvisota-hengessä. Sanasota on jo syttynyt. Kohta varmaan raahataan rautaa rajoille. Kenen kanssa pieni urhea Suomi voisi liittoutua? Vatikaaninko?

Taisi Koiviston Manu olla oikeassa siinä, että kansallisuudet kannattaisi kansainvälisissä kisoissa häivyttää, ettei niistä tarttis tapella. Kun kukin skabaaja edustaisi vain lääkefirmoja, niin urheilijain nimilläkään ei olisi enää niin väliä.  Selostus voisi mennä näin:”Astmalääkkeet X ja Y tulevat rinta rinnan loppusuoralle, kun taas yskänlääke Z alkaa jäädä joukosta…!”

Miksi Suomen ev.lut. Kiekko on muuten ollut niin hiljaa näistä vaaran merkeistä, jotka enteilevät Kolmannen maailman sotaa, nuo maat kun on täysin hyllytetty talvikisoista? On vain ajan kysymys, milloin Afrikka herää moiseen apartheidiin. Tähän asti heille ei ole näihin talvilajeihin tarjoutunut mitään kättä pitempää, mutta jos ilmastonmuutos vie lumet pois kaikkialta maapallolta, niin tilanne tasoittuu harjoitteluolosuhteitten suhteen. Eihän lumettomuus hiihdon näkökulmasta mikään este ole, pelkkä hidaste vain. Ja kun tiedetään, miten nopeita esim. afrikkalaiset ovat juoksemaan, niin he voivat jatkossa helpostikin päihittää muun maailman suksijuoksussa…

 

    • Kyllä minä suosisin tätä Kilimantsaro-projektia mieluummin kuin rahan holtitonta kippaamista Kreikan ja Espanjan jääkiekkomaajoukkueitten valmennukseen…

      Sisäpaisti: Spede-linko olisi hyvä harjoitteluväline vähälumisille seuduille. Ideaa kun vähän kehittelisi pitemmälle, niin hiihtoladut voisi hyvin valmistaa muovista…

  1. Hannu Kiuru :”Miksi Suomen ev.lut. Kiekko [kirkko?] on muuten ollut niin hiljaa näistä vaaran merkeistä, jotka enteilevät Kolmannen maailman sotaa..”

    Käytännössä kolmatta maailmansotaa suurvaltojen toimesta tavoitteena maapallon energiavarannot on mielestäni käyty koko II maailmansodan jälkeinen aika. Muistelen jossakin vaiheessa lukeneeni, että noita suurvaltojen maailman tuottavimpiin sijoituskohteisiin kuuluvaan aseteknologiaan köyhissä maissa tapahtuvia ”tuote-esittelyjä” on toisen maailmansodan jälkeen ollut jo yli 200 ja että 90% noiden ”tuote-esittelyjen” uhreista on siviilejä, naisia ja lapsia.

    http://www.youtube.com/watch?v=RRBPU_NPCcA

    • Hannu Kiuru :”Tarkkana, Tuula: Kolmannen maailman sota…!”

      Niinpä. Kolmansia maailmojahan me kaikki pienet suvereenit valtiot olemme olleet suurvaltojen vallanhimossa. Tässä vuosilukuhistoriaa siitä, kun suurvaltojen sotasaappaat ovat talloneet jalkojensa alle suomalaisten kotiseutuja: 1337-39, 1348-51, 1395-97, 1411, 1444, 1464, 1473-97,1555-57, 1587-97,1610-17,1656-57, 1710-21… Eikä tilanne ole muuttunut oikeastaan miksikään, kun Suuren Pohjan sodan jälkeen solmitussa Uudenkaupungin rauhassa 1721 luotiin lahjoitusmaajärjestelmä, jossa keisarille palveluksia tehneelle yläluokalle lahjoitettiin talonpoikien maaomaisuutta, jolloin he menettivät omistusoikeutensa. Katariina II:n valtakaudella lahjoituskirjoihin lisättiin maininta talonpoikien ”sielujen” lahjoittamisesta, jolloin talonpojat vajosivat venäläisen maaorjan asemaan.

      Nyt tästä ”alamaisuudesta” vaan pitää huolta kvartaalikapitalismista elävä valtaeliitti, jonka mielestä ihmisoikeuksista piittaamatta ”Suomenlahden itäosiin sijoitettu markka toisi periaatteessa enemmän hyötyä kuin Suomeen sijoitettu markka” ja tod.näk. suomalaisten veronmaksajien rahoilla tullaan lopulta kustantamaan ns. Skandinavia-tiekin Viipurista Pietariin.

    • Kiitos kiittämästä, Martti. Nämä Ruttopuiston rovastin blogipakinat ovat tuttavallisemmin vain bloginoita. Perusmuoto siis BLOGINA. 😉

    • Martti, yhdyn mielipiteeseesi! Hannu on loistava vitsien vääntäjä, ilmeisesti ”Jumalan armosta”! Pakinabloginat keventävät ihmeesti mieltä. Kiitos!

    • Minulle on rakas Lutherin sana: ”Ellei Herra, meidän Jumalamme, leikinlaskua ymmärtäisi, niin enpä tahtoisi minä taivaaseen!”

      Oppikoulussa minulla oli kaksi äikän maikkaa. Toinen kehui viidennellä luokalla, että kukaan ei kirjoita aineita niin kuin Hannu. Sanoi kuitenkin, että lukiossa vaatimustaso muuttuu eikä siellä enää pärjää kovin hyvin asioitten humoristiseella käsittelytavalla. Pitäisi kuulemma asialinjalle siirtyä. Sekös meikäläistä innosti!

      Lukiossa meno jatkui entisellään (ellei mennyt vieläkin hullunkurisemmaksi) ja ennen ylppäreitä opettaja varoitti, että huumoripitoisella kirjoitustyylillä on äärimmäisen vaikea saada äidinkielestä ällää.
      Ope oli oikeassa, että oli vaikeaa, mutta kun aiheeksi tarjoutui HIIHDON HURMAA, niin pois alta kivet ja männynkävyt. Se oli menoa. Ei kovin vahva ällä, mutta ällä kuitenkin. LäLLäLLääh!

      Seurakunnassa vanhemmat kollegat kertoivat oitis nuorelle papinplantulle, että tuon huumoripuolen kanssa kannattaa olla vähän varovainen, seurakuntalaiset kun voivat aika vanhoillista ja vakavanpuoleista väkeä olla. Otin avukseni vanhan kunnon Ei väkisin vaan väsyttämällä-tekniikan. Kolmessa vuosikymmenessä kirkkoväki on oppinut, että eihän tuota tyyppiä saa aisoihin mikään. Ovat antaneet sen verran periksi, että uskaltavat aina silloin tällöin saarnoillenikin – hymyillä.

  2. Arvoisa Valtioneuvostomme Virallinen Edustaja, Kulttuuri- ja LenkkikenkäMinisteri tahtoi käytöksellään vain hienovaraisesti muistuttaa, että kulttuuria se on juomakulttuurikin.

    Näin hän tarjoaa kansakunnalle laajemman käsityksen vastuualueestaan: kulttuurista.

    Aiemmin Juomakulttuuriministerimme on myös esittänyt performanssitaiteen kautta miten mielenosoitusprovokaatio sujuu vaikka pikku lippusta heilauttamalla.

  3. Jälkipeli on pelien kuningas. Jälkipelissä harvoin epäonnistutaan yleensä tehdään urotekoja, melkein. Monilla kokouksilla ja seminaareilla on jälkipelinsä. Se käydään pienissä porukoissa jo kokousten väliajoilla ja viimeistään päätöslauseen jälkeen. Silloin esiin astuvat suurimmat sankarit, jotka saavat lähes sataprosenttisen kannatuksen.
    Peliin laitetaan peliväline ylseensä sanoilla: Tuli mieleeni… Mä meinasin sanoa…Olisi pitänyt sanoa…
    Menestys on taattu. Koolla ovat tietäjät, jotka tietävät mitä olisi pitänyt sanoa tai miten asia olisi pitänyt hoitaa. Mitalejakin olisi tullut, jos olisi voitettu useampia lajeja, muutta onhan taas tulossa kisat, joissa on uudet jälkipelit.

    • Lauri: Jos tullaan ulos kokoussaleista, niin näkyviin piirtyy oitis Kaikkien Jälkipelien Äiti. Tarkoitan kaikkea sitä kriminaalista, mitä Krimin niemimaalla juuri nyt tapahtuu.

      Tätäkö ne venäläisten talvisota-höpinät sitten tiesivätkin?

      Suurvalloilla on käytettävissään omituinen optio: Jotta saataisiin kansalaisten huomio pois oman maan sisäisistä asioista, voidaan helposti aloittaa pieni sota jossakin päin maailmaa.

      Jos venäläiset saivat muun maailman silmissä jonkinlaista sympatiaa talvikisat järjestäessään, niin nopeastipa kunnian kruunu putosikin Putinin päästä….

      Rukoillaan Ukrainan kansan puolesta!

  4. Näyttää siltä, että venäläinen ajattelu on askeleen edellä ja miettii jo seuraavaa siirtoa. Kun Krim tuli osaksi Ukrainaa napisematta, niin siinä oli jekku siinä, että siellä oli suuri laivastotukikohta. Olen siellä käynyt kymmeniä vuosia sitten. Näin venäläisillä on vuokrasopimuksen nojalla laillinen oikeus olla siellä eikä kai varuskunnan suuruutta ole rajoitattu. Ukraina on siis pihdeissä, joya ainoastaan Kaikkivaltias voi säädellä.

Hannu Kiuru
Hannu Kiuruhttp://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121
Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (67 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121