Jääkäämme Jumalan käsiin

Mielenkiintoista on havaita Vähä katekismuksen eri käännösten käyttämiä erilaisia suomen kielen sanoja tai vaihtoehtoja aamu- ja iltarukousten kohdissa. Nämäkin eri käännösvaihtoehdot todistavat vain äidinkielemme rikkaudesta. Vähän katekismuksen alkukieli on muuten keskiaikainen saksan kieli.

Tunnustuskirjojen laitos vuodelta 1948 kääntää tarkastelemani kohdan: ”Sillä minä USKON itseni, ruumiini ja sieluni ja kaikkeni sinun (Jumalan, Jeesuksen Kristuksen kautta) käsiisi.” (Tunnustuskirjat 1948, 303-304) Uudempi Tunnustuskirjojen laitos käyttää samassa kohdassa toista sanaa: ”Minä ANNAN itseni, ruumiini, sieluni ja kaikkeni, sinun käsiisi.” (Tunnustuskirjat 1990, 313) Kolmannessa Vähän katekismuksen painoksessa vuodelta 1978 on käytetty vielä eri sanaa: ”Minä JÄTÄN itseni, ruumiini ja sieluni ja kaikki, mitä minulla on, sinun käsiisi.” (Suomen Evankelis-Luterilaisen Kirkon Katekismus 1978, 15)

Kaikkien näiden eri ilmaisujen käyttö ei tietenkään ole mitään sanakikkailua. Toisaalta Lutherin oma opetus rukousten ym. sanamuotojen suhteen oli se, että käytettäisiin aina tiettyä samaa vakiintunutta sanaa. ”Ensinnäkin saarnaaja ennen kaikkea varokoon ja välttäköön monenlaisia ja vieraita Kymmenen käskyn, Isä meidän-rukouksen, Uskontunnustuksen ja sakramenttien asetussanojen sanamuotoja ja malleja. Valitkoon vain yhden ainoan sanamuodon ja opettakoon aina sitä samaa vuodesta vuoteen. … Valitse siis haluamasi sanamuoto ja pysy siinä alati!” (Tunnustuskirjat 1948, 289-290)

Edellä mainitulla tavalla Lutherin mukaan pitää menetellä ”nuorten ja yksinkertaisen rahvaan” kanssa. Sitten hän jatkaa: ”Saarnatessasi taas oppineille ja sivistyneille voit osoittaa taituruuttasi tekemällä nämä kappaleet niin monivivahteiseksi ja muuntelemalla niitä niin mestarillisesti kuin suinkin osaat.” (Tunnustuskirjat 1948, 290) Kuitenkin erityisesti nuorten kohdalla pitäisi pitäytyä ”varmaan kertakaikkiseen malliin ja tekstiin”.

Oikeastaan näissä kaikissa kolmessa ilta- ja aamurukousten sanamuodossa (uskon, annan ja jätän) on kysymys ihmisen ja kristityn luottamisesta, turvautumisesta ja pitäytymisestä kaikissa elämän tilanteissa ja asioissa Jumalan varmaan huolenpitoon! Jumala on Isämme ja Jeesus veljemme. Raamatun oma sana rohkaisee: ”En minä (Jumala, Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus sekä Pyhä Henki) sinua hylkää enkä sinua jätä.” (Hebr. 13:5, Joos. 1:5; ks. myös 1. Piet. 5:7)

Apostoli Paavali sanoo: ”Ja nyt minä USKON teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa.” (Ap. t. 20:32) Sana ANNAN, ANTAA itsensä tulee lähelle Raamatun käyttämää sanaa ANTAUTUA: ”Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä ANTAUTUNEET hänelle.” (2. Aik. 16:9)

Sana jättää esiintyy esimerkiksi seuraavassa jakeessa: ”Ja kun he olivat valinneet heille vanhimmat jokaisessa seurakunnassa, niin he rukoillen ja paastoten JÄTTIVÄT heidät Herran haltuun, johon he nyt uskoivat.” (Ap. t. 14:23) Ennen kaikkea Jeesus on itse auttanut meitä kaikkia Golgatan veren armolla, jolla hän on lunastanut (ostanut ja maksanut) meidän kaikkien synnit! (Ef. 1:7, Kol. 1:14, 1. Tim. 2:6).

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Ahdistusten hyöty

    Jos minun täytyisi elää vanhaksi, tahtoisin mielelläni kirjoittaa kirjan ahdistuksista. Sillä ilman niitä ei voi ymmärtää Raamattua eikä uskoa, ei Jumalan pelkoa eikä rakkautta. Niin, se, joka ei vielä koskaan ole ollut ahdistuksessa, ei myöskään voi tietää, mitä toivo on.

    Martti Luther, Valitut Teokset III, s. 53, WSOY, 1983. Ote ns. Pöytäpuheista.

    ”Minun vanhurskauteni Jumala, joka ahdingossa avarrat minun tilani.” (Psalmi 4:2) Lue myös Roomalaiskirjeen viidennen luvun alku! Room. 5:1-6.

Mika Rantanen
Mika Rantanen
Teologian maisteri, uimamaisteri ja koulutettu hieroja.