Nykyisin taitaa olla jossain oppiaineena median lukutaito. Mietitäämpä hetken lööppiteollisuutta. Tuottaako lööppigeneraattori lööppejä, jotka nähdessämme huudahdamme: Onpa ihana maa tämä Suomi! Meillä on puhdasta urheilua. Meillä on kiltit poliisit! Meillä on niin halvat asianajajat, että kannattaa melkein tuottaa kaupasta päivän ruokakassi? Oi, miten vanhuksilla on hauskaa hoitajiensa kanssa. Siellä vain imeskellään tikkaria eikä tartte syyvvä kaurapuuroo, jos ei halua.
Vai onko niin, että meidän reaktiomme on kiukku, pöyristys, yökötys ja sitten ihmiset menevät sellaisessa tilassa työpaikoilleen. Voisi kuvitella, ettei päivää aloiteta työkaverin kanssa ihastelemalla loskaista keliä vaan päivitellään bussipysäkin lööppiä. Sitten se lehti pitää ostaa, että taidenautinto on täydellinen. Lööppi vain joskus vetää nenästä tosi pahasti. Yksi esimerkki tulee mieleen: Joku kansanedustaja nähtiin kävelevän Helsingin katua yön tunteina. Lööppi kyseli mistä tulit XX, tai minne menit? juttu johon viitattiin, kertoi kuvan kanssa henkilön kävelleen katua niinkuin sadat, ehkä tuhannet muut ihmiset.
Aiheen sain tähän suhmurointiin tilaisuudesta, jossa olivat hengelliset asiat keskustelussa, mutta samalla sivuttiin ajankohtaisiakin aiheita. Siellä tilaisuudessa oli tosi pettyneitä ihmisiä, kun jotkut kansanedustajat olivat äänestäneet jossain äänestyksessä: Jaa. Eräässä pilapiirroksessa oli eduskunnan äänestys aiheena. Edustajalla vain meni veispuukki ja äänestyspaneeli sekasin. Hän totesi, että tuo esitys on niin hullu, että pitää jakaa kavereille. Hän siis painoi Jaa-painiketta. Kun en ole ollut kansanedustaja, en aina tiedä mitä jaa/ei tarkoittaa. Jonkin tällaisen äänestyksen siis tutkin, miten asiat oikein ovat. Joskus siis ei tarkoittaa, että edustaja kannattaa alkuperäistä esitystä. Toisella kerralla ei on ei. Jaa saattaa tarkoittaa hyväksymistä tai vastustamista. Kun luetaan suoraan taulukkoa ja/ei, niin voidaan ilahtua tai pettyä, jos ei tarkata mitä ja mistä on äänestetty.
Nyt herää kysymys kumpi median agendalla on: Informoida äänestystoimintaa, vai saada aikaan tunnekuohuja tavallisten ihmisten keskuudessa? Eikö olisi parempi laittaa taulukko siten, että olisi yksiselitteisesti: Kannatti tai vastusti?
Kaipa näyttelyssä on tämäkin taulu, jonka edessä olen joskus Retretissä pitkään seisonut.
Kun Edelfelt halusi maalata ”sen valon, joka maailmassa oli”, niin tässä taulussa hän on mielestäni todella tavoittanut jotakin siitä todellisesta valosta:
http://uskotoivorakkaus.fi/teemat/jeesus/jeesuksen-monet-kasvot/kantelettaren-jeesus
Kerran kävin siellä katsomassa näyttelyä missä oli vanhaa venäläistä taidetta.
Suuri määrä teoksia oli voimakkaasti uskonnollista.
Oli ilo nähdä miten voimakkaasti hyvä taide julistaa Kristusta.