Ja luovuttaisiinko rippikoulusta autokoulumallilla

Edellisiin kirjoituksiin:

Miten rippikoulun asia, voisiko sen suorittaa monivalintatehtävänä ennen kuulutuksien saamista vaikkei kirkossa todettaisi kuin avion katsomiseen tulleet yhteisessä konsensuksessa. Näin tulos voisi olla parempi kuin nykyisen mallin asiassa arvottaa samansukupuolinen asia toiseen kastiin.

Tehtäviä purkamaan nuoret kokoontuisivat kahdesta kolmeen kertaan ennen avioluvan saamista. Konfirmaatioonhan ei ole pakko osallistua.

Autokoulussa asia onnistuu hyvin halukkailta liikenteensäännöissä jottei miksei kristinuskon asioissa.

Rippikoulun tärkeä asia on avioon johtavana katsoa sen mahdollisuutta eteenpäin.

Kirkollisesta vihkimisestä luopuminen koskettaisi rippikoulua, kuin myös papin tehtävien asiaa. Ja tämä edelliseen katsoen myös hautaan siunaamisissa.

Ihminen hautaansiunaamisessa tarvitsee samat Armonlupaukset mitkä kirkkomme antaa kastettavalle lapselle. Tämä on hyvin looginen rakenne koska Jumala Itse katsoo miten elämä on käytetty kaikkine haasteineen.

Onko kirkko hyvä ja oikea arvioimaan edes teologiastaan katsoen onko Ihminen eläessään ensiksikin rakastanut, onko Hän välittänyt, ja onko Hän ollut Armollinen sydämessään vierustovereita kohtaan, ja halunnut antaa anteeksi aina vaikeassa Itsekieltäymyksen asiassa.

Tänne asti kirkkomme ei ole päässyt.

Nyt on hyville päätöksille aika katsoa ajassa haasteita ratkaisuissa eikä kääntää niille selkäänsä, ja tämä omassa kirkossamme.

Ryhdikästä olisi luopua kirkolta vihkioikeudesta jolloin voitaisiin katsoa Lutheria joka lupasi osan Jumalan siunausta parin saavan kihlautuessaan.

Tulisiko loppuosa sitten juridesessa vahvistamisessa on asia minne emme asti voi arvioida kirkossakaan ottaisimme teologiankaan mukaan tarkasteluun.

Mikä on kristitty koti; onko se koti joka on tullut eläväksi kirkon puheilla, vaikko sillä työllä mitä joka päivä tehdään toisiaan arvostaen, kunnioittaen, ja Ihmiset toisiaan rakastaen.

Tähän kysymykseen kirkkomme pitää vastata tässä samansukupuolisessa asiassakin katsoa Heitä yhdenvertaisina.

3 kommenttia

  • Pekka Väisänen sanoo:

    Näin voisimme säilyttää kirkon vihkimisen mikä poikkeaisi kirkollisesta vihkimisestä jättämällä pois sen ensimmäisen osan ja huolimalla edelleen sen kirkollisen substanssin asiasta hoitaa asia kasuaalina kirkkotilassa.

    Kirkon vihkimisen asia saisi toki säilyttää entisen parin tapaamisen asian yksityiskohdissa. Tällöinhän useinmiten pappi kysyy millasta tilaisuutta Olette ajatelleet.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Veli Pesonen sanoo:

      Rippikoulu on tosi mainio tilaisuus hoitaa avioliitto-opetusta. Mikään muu aikakausi ei tulevan avioliiton, tai parisuhteen kannalta ole merkityksellisempi, kuin rippikoulussa saatu hyvä opetus siitä miten avioliitto hoidetaan ilman suuria pettymyksiä.

      Nimittäin tuossa vaiheessa moni nuori vasta haaveilee seurustelusta. Joten juuri silloin ja siksi heillä on mitä suurin kiinnostus seurustelua koskevaan opetukseen. Rippikoulussa ei ole tarve puhua avioliitosta. Se ei ole nuorten mielissä, eikä sitä sinne tarvitse ryhtyä tyrkkimään. Ei siellä ole tilaa asioille, jotka ovat kaukana kaukana mahdollisessa tulevaisuudessa.

      Rippikouluikäinen elää tässä ja nyt. Eikä hän mieti kenet noista kavereista valitsen aviopuolisokseni. Tuskin sellainen juolahtaa heidän mieleensä, vaikka näin voi joskus käydä, että siitä omasta rippikouluryhmästä se puoliso löytyi.

      Ihan se rippikouluaika ei vielä ihan ole se optimaalinen aika opettaa avioliiton hienouksia. Se tulee vasta seuraavan vuoden keväällä. Silloin pojat yleensä herää asiaan ja seurusteluopetus tulee myös heille ajankohtaiseksi.

      Seurustelu on yksi vuorovaikutuksen muoto ja nyt on vuorovaikutustaitojen oppimisen aika. Niitä taitoja jo seurustelun aloittamisessa kaivataan. Ennen kuin alkaa seurustelun on hyvä tietää sekin miten sen osaa lopettaa, jos suhde ei toimikkaan. Seurustelun vuorovaikutustaidot on periaatteessa samat taidot, joita avioliiton vastuulliseen hoitamiseen tarvitaan. Joten avioliitto sanan tilalle vain sana #seurustelu” ja samat opit menee nuorten tajuntaan.

      Rippikoulun jälkeinen aika, jossa isoskoulutus on parhaimmillaan, on vuorovaikutustaitojen opetuksen kulta-aikaa. Sen jälkeen seuraava tilanne monen kohdalla on vasta ensimmäisen avioeron jälkeen ja uuden suhteen alussa. Vakituisen parisuhteen solmittuaan on parit sellaisessa huumassa, etteivät kaipaa opetusta. Joten kyllä se rippikoulu on ihan ainoa paikka, jossa ”avioliitto”-opetusta kannattaa antaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Kyllä, juuri näin kuten kirjoititte.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Väisänen

    Soossi ja joltisen pyöriät perunat. Olen nuoruudessa hiukan soittanut ja lukenut.