Luin jostain tarinan tylystä ihmisestä. Hän totesi, ettei tarvitse toisia ihmisiä. Hän asioi tylysti paikoissa, joissa pitää asioida ja näin hän saa parasta palvelua, koska jokainen haluaa päästä hänestä eroon mahdollisimman nopeasti. Onko hän onnellinen olotilassaan, sitä en tiedä? Joku hänet on ohjannut sellaiselle tielle. Onko häntä haavoitettu niin, että hän suojautuu ongelmilta katkaisten inhimillisen yhteyden toisiin ihmisiin? En tiedä sitäkään.
Kansa voi olla itsenäinen. Itsenäisyyden merkkeinä pidetään omaa lippua, itse valittua hallintoa ja joskus oli myös oma rahakin. Voiko kansa olla todella itsenäinen? Kyllä voi utopiassa! Pitää olla omavarainen kaikessa. Energiassa, raaka-aineissa ja populaation rakenteessa. Kaiken lisäksi pitäisi olla sellaiset muskelit, että jokainen antaa olla rauhassa. Onko Suomi itsenäinen? Näyttäisi olevan! Meillä on lippu, vaakuna, vaaleilla valittu päämies ja parlamentti. Rahakin meillä oli, mutta vapaaehtoisesti luovuimme siitä. Olemmeko siis itsenäisiä? Emme ole! Meillä täytyy olla ystävä, joka myy meille energiaa. Meillä täytyy olla ystävä, joka myy meille erilaisia hyödykkeitä, autoja, panssarivaunuja, lentokoneita, kahvia, teetä monia, metalleja ja paljon muuta joita ilman emme tulisi toimeen. Mitä me vielä tarvitsemme? Ystävän, joka ostaa meiltä jotakin. Muuten emme voi itse ostaa.
Miten on ihmisen laita? Olenko itse itsenäinen? Olen ja en ole. Ajatella saan vielä itsenäisesti, mutta kaiken ulospuhuminen ei olisi hyväksi. Olin lapsena riippuvainen vaipanvaihtajasta ja imettäjästäni. Olin vanhemmistani riippuvainen liiankin kanssa. Koulussa olin riippuvainen opettajista ja myös kavereista. Eräässä vaiheessa nuoruudessa olin hyvin riippuvainen monista ystävistä, joiden luona sain pahoina pakkaspäivinä yöpyä, kun kotimökki oli kylmä. Aikanaan olin riippuvainen kirkkoherrasta, että sain rippikouluni käydyksi. Sehän avasi mahdollisuuden kirkkohäille.
Aikanaan olin hetken riippuvainen Valion kuljetuspäälliköstä, josta sitten vapauduin melko nopeasti. En siis pystynyt täyttämään hänen vaatimuksiaan. Aina vaan lisää riippuvuutta. Armeijasta olin aikani riippuvainen, vaikka olin esimieskin, olin silti aina myös alainen. Perheen perustaminen vaikutti sen, että tulin hänestä riippuvaiseksi, joka suostui jakamaan elämänsä kanssani. Valtio elättää minua, olen siis riippuvainen valtiosta. Erityisen riippuvaiseksi olen tullut Jeesuksesta, jota ilman en osaa edes ajatella millaista sellainen elämä olisi. Olenko siis itsenäinen? Vain utopiassani, joita harrastin nuorempana paljonkin. Iän myötä ne vähenevät ja on suorastaan autuasta tietää, etten ole yksin kantamassa vastuuta itsestäni vaan minua kantavat ikuiset käsivarret.
Miten on sitten valtiossamme itsenäisyydet? Päämies on riippuvainen perustuslaista, joka riisui hänet lähes aseettomaksi. Pääministeri on riippuvainen omasta puolueestaan, kolmikannasta ja eduskunnasta. Ministeri on riippuvainen puolueestaan, pääministeristä, eduskunnasta ja äänestäjistään. Kaikki siellä ovat riippuvaisia herra gallupista, joka toimii ainoana itsenäisenä elimenä median ohella. Media tekee ihmisestä joko ruhtinaan tai rosvon tai vaikenee kuoliaaksi. Ole siinä sitten itsenäinen!!
