Mustavalkoajattelu on voimissaan, yhtä piispaa myöten, mutta totuus ei ole mustavalkoinen. Kaikki värit ja kaikki värien sävyt ovat mukana.
Mitä ajattelet seuraavasta, tänä päivänä tavallisesta ajatusmallista:
ENSIN:
Faktoja ei kielletä, ne myönnetään:
1) Israel rikkoo kansainvälistä oikeutta.
2) Israel ei hyväksy YK:n päätöslauselmia.
3) Israel toimii vastoin Tooran ja Vanhan testamentin eettisiä ohjeita, m.m. suhteessa pakolaisiin.
SITTEN:
Tämä kaikki siis myönnetään. Ja sitten sanotaan:
”MUTTA… holokausti, ihmiskunnan suurin kansanmurha ja lisäksi terrori.
Sitä terroria on harjoitettu rajan kummallakin puolella, alusta, neljäkymmentäluvulta tähän päivään, mutta holokausti jää – hirvittävä rikos ihmisyyttä vastaan.
Voiko siis vääryyttä perustella itse koetulla vääryydellä? Oikeuttaako koettu vääryys koston, sen siirtämisen toisille?
Apartheid oli rotusortoa, se perusteltiin rodulla. Entä sitten syrjintä, jonka perusteluksi nostetaan uskonto?
”Miten rauha tehdään”: kirjasta opin Martti Ahtisaarelta, että paras rauhan tae on siinä, että osapuolet solmivat rauhan keskenään. Silloin ei rauhan takuumiehiä tarvita. Toinen asia jonka opin on se, että neuvotteluissa ei kannata keskittyä asioihin joita ei voi muuttaa neuvotteluissa, vaan niihin joita voi.
Neuvottelijoiden on myös tiedettävä mihin pyritään ja pysyttävä niissä tavoitteissa, eikä saa antaa sotkea neuvotteluihin muita asioita. Mattoa vastapuolen alta ei myöskään saa koskaan vetää.
Hyvä edesmennyt ystäväni työskenteli 20 vuotta Israelissa kertoi miten oli istunut kerran Taxsissa. Hän istui keskimmäisenä takapenkillä. Keskustelu kävi kuumana kuskin ja kahden muun matkalaisen kesken. Hän siinä keskellä ja hiljaa.
Kaikilla kolmella oli aivan erilainen ratkaisu Palestiinan ongelmaan. Sitten he kysyivät mitä mieltä ystäväni on. Hän vastasi olevansa Suomesta, eikä ole kiinnostunut politiikasta yms.
Martti Ahtisaaren neuvotteluperiaatteilla ei taida tässä kriisissä olla apua. Israel kun on vetänyt maton vastapuolen alta jo. Lupaamalla tuhota sen kokonaan. Eipä siinä paljon neuvotteluille tilaa jää.
Viha molemmin puolin on niin suurta, että mistään kahdenkeskisistä neuvotteluista ei voi olla enää kyse. Välttämättä tarvitaan ulkopuoliset neuvottelijat ja rauhan takaajat. Jolloin ollaan jo hyvin epävarmalla pohjalla.
Gazan alue ei ole elinkelpoinen alue, johon itsenäisen ja omillaan toimeentulevan valtion voisi perustaa. Tuskin sitä on Länsirantakaan.
Meillä on ja saakin olla mielipiteitä siitä’ miten asiat tulisi siellä ratkaista, mutta meistä ei nyt taida olla rauhan tekijöiksi.
Koko Israel
Koko Israel on shokissa tapahtuneen jälkeen. Me katsotaan uutisia, mutta siellä eletään tätä päivää.
Liian vaikea kysymys, että osaisin neuvoa. Mutta jos Hamas aloitti sodan, ja vielä eilenkin ampui raketteja, olisi hyvä tietää, mikä olisi humaani tapa -muu kuin Israelin antautuminen – lopettaa taistelu?
Hannu, Israel on valtava sotilasmahti, ydinasevalta, mutta kovin pienellä pläntillä. Kymmeniä vuosia he ovat hakeneet voittoa, mutta tuskin tulevat sitä vastakaan aseylivoimalla saamaan. Pitäisi sopia. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.
Heikki Palmu. Periaatteessa sekä sotimiseen että sopimiseen tarvitaan kaksi osapuolta. Esitän siis Sinulle kaksi kysymystä: 1. Mitä palestiinalaisten pitäisi mielestäsi tehdä, jotta sopu Israelin kanssa olisi mahdollinen? 2. Mitä israelilaisten pitäisi mielestäsi tehdä, jotta sopu palestiinalaisten kanssa olisi mahdollinen?
Nähdäksen myös Hamas lienee ase- ja väkivaltavoimin hakenut voittoaan ja valtaansa (myös ”omiensa”, paöestiinalaisten, joukossa); ja vaikka sillä itsellään ei (vielä) ole ydinasetta (käytettävissä), on se Iranin yhteistyöpartneri, jolla alkaa ydinasekin kohta olla. Ja mielestäni nämä ovat kuitenkin ehkä vähemmän demokraattisia ja vähemmän moniarvoisia kuin Israel – kaikkine puutteineekin. Demokraattisuus ja moniarvoisuus ei tietenkään ole peruste väkivallalle. Iran on (partnereidensa kanssa/kautta) myös suorasanaisesti uhannut käyttää aseellista valtaansa. Ja on nyt sen osoittaunutkin käytännön toteutuksena. Oleellista ydinaseessa tietenkin on sen käyttäminen: ydinasemahteja on paljon suurempiakin kuin Israel.
Joten ”miekkaan” (= tässä: perinteisiin aseisiin, raketteihin, räjähdevöihin, veitsiin, autoilla päälleajamisiin ym.) tarttuminen toki on asia, joka aiheuttaa ”miekkaan” hukkumisia erityisesti niiden kohteeksi joutuneille, mutta jälkiseurauksien myötä toki myös tekijälle itselleenkin. Viha synnyttää vihaa. En katso ydinasemahdtivaltionkaan siviilien (erityisesti vanhusten ja laasten) murhaamista mitenkään puolusteltavana eettisenä toimena, olkoon kyseessä sitten kosto tai vallankäyttö. Sodassa tai soatatilanteessa moni kirjaimellisesti hukkuu ”miekkaan”, kumpaisellakin puolella, valitettavasti. Helposti itse ”piru” pääsee irti.
Oma lukunsa on se, että nyt puheena olevassa sodankaltaisessa tilanteessa Hamas piiloutuu siviilien ja siviilitoimintojen (koulut, sairaalat) läheisyyteen tai ”sekaan” eikä siten toimi siinä suhteessa avoimilla säännöillä, kuten eettiset periaatteet sodassa edellyttäisivät.
En pidä Israeilin aikeista iskeä Gazaan laajamittaisesti. Mutta jos juku kuvittelee, että ”toisen posken kääntäminen” tällaisessa(kaan) sotatilanteessa olisi ratkaisu todelliseen rauhaan ja keskinäiseen toisen kunnioittamiseen käytännön elämässä ja politiikassa, voin vain todeta, etten ihan niin idealisti utopioiden suhteen ole; vaikka kivaa se tietysti voisi olla. Tässä tapauksessa ”piru” ei ole vain ja ainoastaan yksityiskohdissa, se tuntuu olevan laajemmissakin konteksteissa läsnä toimivana voimana.
Jos posken käännön kanssa spekuloidaan, pitäisi kummankin osallistua aidosti poskenkääntötalkoisiin, mistä ei nyt liene viitteitä.
Mahtavien armeijan askelten kaikua vielä mahtavampi on aate, jonka hetki on tullut.
Victor Hugo (1802-1885)
MARKO, kysyt mitä palestiinalaisten ja israelilaisten pitäisi tehdä, jotta rauhaan päästäisiin. Mielipiteeni ei tässä tietenkään paljon paina, mutta kun kysyt, vastaan.
Mielestäni palestiinalaisten pitäisi tunnustaa Israelin valtion olemassaolo, sen laillisuus ja samalla käydä neuvotteluihin Jerusalemin jaosta ja 2 valtion turvallisesta jaosta.
Israelin pitäisi tehdä tämä sama Palestiinan valtiota ajatellen, sekä turvata Israelissa asuvien yhtäläisistä kansalaisoikeuksista. Sekä tietenkin poistua sodalla miehittämiltään alueilta. Kaikkein vaikeinta todennäköisesti turvata kummankin alueen kansalais-oikeudet. Se ei voi perustua uskontoon eikä rotuun, vaan moni-uskontoiseen ja moni-kulttuuriseen väestörakenteeseen. Keskustelussa on monesti kutsuttu tätä naiiviksi. Niin naiivi olen.
Heikki P, kiitos hyvästä vastauksesta. Ehdotukset taitavat kuitenkin olla molemmille osapuolille monista syistä jokseenkin mahdottomia hyväksyä.
JUKKA,
aseellista ratkaisua on yritetty saada niin kauan, alusta eli 40-luvulta asti, etten usko sen koskaan ratkaisevan tätä rauhattomuutta. Jos juutalaiset ja eri uskontoja edustavat palestiinalaiset eivät rauhaa kykene ratkaisemaan, siirtyy asia joko kansainväliselle yhteisölle tai suurvalloille. Pakotettukin rauha on parempi kuin jatkuva, päättymätön sota. Taistelu alkoi kun Englanti luovutti juutalaisille maan, jota se ei omistanut. Lontoossa oli totuttu järjestämään maailman asioita kynää ja viivotinta käyttäen. Kestävää rauhaa ei tällä viivotinperiaatteella luoda. Asukkaitten, ihmisten itsensä on hyväksyttävä ratkaisut, puolin ja toisin.
Heikki,
Ote kommentistasi Jukalle:
”Taistelu alkoi kun Englanti luovutti juutalaisille maan, jota se ei omistanut.”
Teologisessa tiedekunnassa täyden oppimäärän suorittaneena ei voi näin sanoa. Tässä on raamatullinen perusta, mikä on perusta kaikkeen Israeliin liittyvään. Asetelma on toinen, jos ei Raamattua tunne tai sen sysää syrjään. Tämä liittyy hengelliseen asian tutkiskeluun, eli Kirjoituksiin.
Mainintasi taistelun alusta on asiallinen ilman Jumalan ilmoitusta ja historiaa. Hengellinen totuus ei tässä yhteydessä poikkea, ei kumoa hengetöntä tosiasiaa ja sen, hengellisenkin, voi tuoda esille asian käytännöllisessä tarkastelussa.
Jaa että tarvitaan hengellinen ratkaisu Lähi-Idän poliittiseen pulmaan? Katsotaanpa asiaa.
Aabrahamille annetut lupaukset maasta ja alueesta ovat ikuisesti voimassa jumalallisen oikeuden ja lupauksen voimasta. Ne koskevat vain Aabrahamin jälkeläisiä. Muihin voidaan soveltaa Joosuan kirjan opetuksia: karkottaa heidät tai tappaa, mieluusti sukupuuttoon. Vaihtoehtoisesti voidaan tehdä kuten Joosua gibealaisille: tehdään heistä ”työn raskaan raatajia” kuten vedenkantajia ja halonhakkaajia. Sekaan ripaus inhimillisyyttä, kuten Vanha testamentti kehottaa kohtelemaan pakolaisia, vieraita ja muukalaisia.
Uuden testamentin valossa Aabrahamin jälkeläisiä ovat sekä hänen lihalliset jälkeläisensä eli juutalaiset ja hengelliset lapset eli kristityt. Näillä on siis asuinoikeus. Tosin juutalaisuus ei tunnusta Uutta testamenttia Jumalan sanaksi.
Geenitutkimusten perusteella voidaan argumentoida, että juutalaisten ja palestiinalaisten arabien välillä ei ole nähtävissä varsinaisia eroja. Kumpiakin voitaneen siis pitää yhtäläisesti Aabrahamin jälkeläisinä syntyperänsä perusteella. Tosin juutalaisuus ei taida tunnustaa muslimeja uskonveljikseen ja siten täysiveroisiksi veljiksi.
Joten mikä ratkaisuksi? Islam ottaa ylivallan ja tarjoaa siihen alistuville juutalaisille ja kristityille autonomian (vähän samaan tapaan kuin Osmanivaltakunnassa ennen v 1918). Kristinusko ottaa ylivallan ja vaatii kaikkia kääntymään kristityiksi tai tarjoaa uskonnonvapauden. Tai juutalaisuus ottaa ylivallan ja huolehtii kaikkien uskonnonvapaudesta.
Tai Maailmanjärjestö ottaa ylivallan ja pistää kaikki kuriin pulinat pois -periaatteella. Tässä kohden ainakin kunnon fundamentalistikristityt havahtuvat: tässähän taitaa olla tulollaan itse Antikristus ja hänen perkeleellinen valtansa! Juutalaisilla on huonoja kokemuksia YK:sta ja islaminuskoisetkin karsastavat liberaaleja arvoja…
Näinkö?
Marko,
Jaa itsellesikin!
Viittasin Raamatun kertomukseen koskien Jumalan nimelleen ottaman kansan asutusta.
Kertomus alkaa Abrahamista ja Jumalan Aabrahamin kanssa tekemästä liitosta. Tässä liitossa on kaksi osapuolta, joiden oikeudet olivat samanarvoiset ja ehdot kummankin tiedossa. Jumala kunnioitti ihmisen rajatonta ratkaisuvaltaa ja oli armelias, armahti usein.
Israelin historian punainen lanka on heidän tottelemattomuutensa, kapinansa Jumalaa vastaan. Tästä on kattava katsaus mm. Jeremian 2. luku.Tässä on koko jutun ydin vt. 11. jae. Eli ei Jumala ole liittoansa rikkonut ei aikaan sidottua eikä ikuista liittoa. Ajallisen ja hengellisen liiton raamit on Torassa ja sen jälkeen profeetat Johannes Kastajaan asti julisti, varoitti ja kehoitti parannukseen.
”Ei jokainen, joka sanoo minulle: Herra, Herra, pääse taivasten valtakuntaan …”, (Matt. 7:21).
Koko elämän tarkoitus ihmisellä, on ikuisuus taivaassa. Sen saavuttaminen on tarkoitettu jokaiselle ihmiselle, ei ainoastaan Israelille. Israelissa, Seurakunnassa ne, jotka tekivät Jumalan tahdon pääsivät taivaaseen. Taivaaseen pääsyn Jumala valmisti Jeesuksessa kaikille, juutalaisille ja pakanoille ja ehdot olivat aina samat.
Jumala on pitänyt ja pitää liittonsa, mitä Israelin alueeseen tulee. Tämä on lupaus Aabrahamille ja sitten Egyptistä palaavat monen ihmeen saattelemana johdatettiin Kaanaan haltuunottoon. Kansojen poistamisen Jumala takasi. Silti Filistealaisia ei poistettu, ei haluttu poistaa. Näin palestinalaisten kysymys jäi kiveksi kenkään ja on hiertänyt Israelin kengässä sitten paluun Egyptistä. Koko ajan on sodittu, pidetty vihaa. On ollut enemmän ja vähemmän kahden valtion mallia, eikä kumpikaan osapuoli ole toistaan mereen ajanut, vaikka toive on.
Kun sanoin, että Raamattua pelkästään lukemalla, tapahtunut ja tällä hetkellä tapahtuva on selkeä. Sitä vatkataan ja henkistetään ja käytännöllistetään ilman Jumalan Pojan uskoa. Vaikka koko Raamattu koko ajan toistaa tapahtuneita tosiasioita, Jumalan ilmoitusta liitosta, niin muotojumalinen ja jumalaton teologia viittaa ihmisten toisilleen tekemiin tulkintoihin, jotka kertovat mitä Raamatussa on ja mikä siellä ei tarkoita sitä mikä luettavissa on.
Hengellinen tutkiskelu aukaisee, sulauttaa Kirjoitusten sanoman, mikä ei ole erilainen kuin mitä on kirjoitettu. Asiat ja kirjoitettu muuttaa muotoaan, koska selkeä Kirjoitus ei miellytä, ei sovi inhimilliseen ymmärrykseen. Jumalan Sana ilmoittaa Totuuden ja totuudet. Se ei sovi teologien armeijalle, jotka saavat mestari-tittelin opista jumaluuksista (teologia) kun turvaavat ihmisten itseymmärryksiin ja kyseenalaistavat Raamatun tekstin, kuten papit Westcott ja Hort. Suomenkielisessä ympäristössä heitä edustavat teologisen tiedekunnan opettajat ja jälkikasvua edustaa mm. Ville Mäkipelto ja Paavo Huotari ja heidän tuore kirjansa ”Raamattu maailman muokatuin kirja”. Kirjoittajat puhuvat lähinnä ei-hengelliselle yleisölle, joka on täysin tietämätön Raamatusta.
Hengellisyys on Jumalan Pojan vaikuttama usko, mikä johdattaa kokemuksen kautta tietoon, ei itseymmärrykseen, vaikka se on yksi muuttumattomista kirkkolaitoksen dogmista.
Marko, en puhunut ”hengellinen ratkaisu”- ilmaisulla. Hengellinen on uskovalle kuuluvaa. Hengellinen ja henkinen sotkeutuu mm. englannin kielisessä ilmaisussa. Uskon, että sinulla ja Heikillä nämä ovat kaksi eri ulottuvuutta, eli toinen on maasta toinen taivaasta, jos ääri-ilmaisua on käyttäminen.
Mitä ratkaisu-malliin tulee, niin se kohdistuu jokainen ihminen kerrallaan. Jumalan puoleen ratkaisseet toimivat Jumalan johdatuksessa, niin paljon kuin he sille tilaa antavat.
Reijo M. Kommenttisi ovat valitettavasti sen verran sekavasti muotoiltuja, että en oikein pysy kärryillä ajatuksenjuoksustasi. Asiaa ei auta myöskään se, että käsitettä ”hengellinen” käytetään eri merkityksissä.
Markolla, hyviä näkökulmia. Reijo kirjoittaa oman lahkonsa kapulakieltä, se ei ole selkokieltä, joten sitä on vaikea ymmärtää.
Marko,
Yleiskatsauksesi kirjoitukseeni ei selvennä kohtia, jotka edustaisivat ”sekavaa muotoilua”.
Teet kuitenkin poikkeuksen sekavuuteni paljastuksessasi ja yrität selvittää hengellinen-sanan merkitystä. Jopa arvostan tätä yritystäsi, koska se on yhtäkuin Hebr. 4:2, eli hengellisyys eli Jumalan Pojan usko uskoontulleessa ihmisessä. Vain uskovainen on hengellinen, eli hengelliseen tutkiskeluun kykenevä.
Pidän siis ilmeisenä, että osaat tehdä eron hengellinen ja henkinen välillä. Kärjistin kummankin ilmaisun alkuperää, silti vähän lisää:
Kummallakin sanalla on alkuperäinen ilmaisu-sana:
Kreikan ”hagios pneuma” tarkoittaa ei luotua, eli Pyhää Henkeä, eli on Jumalaa.
Kreikan ”psuchikos” tarkoittaa ihmisen mieltä, eli katoavaa.
Toivon, ettei tämä hengellinen ja henkinen tarvitsisi enempää avausta, toisin muotoiltunakaan.
Marko, , kiitos!*