Iso-iso-setä Nikolai

Kun silloin tällöin  on esitetty toivomus, että kirjoittaisin oman blogin, etten häiritsisi poliittiseen mustamaalaukseen syventyneitä heidän mukavuusalueelleen vierailla kommenteilla,  olkoon sellainen nyt vaikka tämä.

Että tietäisin edes yhden leposijan, jossa isoäitini ortodoksiperheen jäsenet lepäävät viimeistä lepoaan, painuin taas kerran digiarkistojen uumeniin ja löysin isoäitini Konstantin-isän vanhemman veljen Nikolain kuolinilmoituksen. Ilmoituksessa kerrottiin, että hän nukkui kuolon uneen uskossa Herraansa Soanlahdella. Hänen surusaattonsa oli lähtenyt Soanlahden Veljakalta ja saattovirtenä oli Uusivirsikirjan virsi nro 510.  Luultavasti kysymys oli  vuoden 1886 virsikirjasta ja tässä iso-iso-setä Nikolain muistoksi virrestä 510 säkeistöt  4 ja 6:

”4. Alasti synnyin elämään Ja vaivoihin maan päälle, Kuin lintu putoo pesästään, Kuin lehti lentää jäälle; En riemusta Tääl’ ajassa Olekaan paljon tiennyt; Mut vaivoihin Ja vaaroihin On tieni usein vienyt.

6. Lähellä erohetkeni Ja lähtön ompi mulla; Sen matkan otan eteeni, Jost ’takaisin ei tulla; Mun sieluni Ja ruumiini Sun rauhaas, Jesus, ota; Suo apuas Ja armoas Ja päätä synnin sota.”

 

 

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli

Kirjoittaja