Isät metsätöissä

Tänä armonvuonna 2018 monesta henkilöstä tulee isä, isoisä, isoisoisä ja esi-isä. Elämän kiertokulku on sellaista. Ensimmäiseen rooliin eli isän rooliin voi itse vaikuttaa ainakin periaatteessa. Muihin isä-alkuisiin rooleihin ei omalla toiminnalla juurikaan ole vaikutusta, jos ensimmäinen ehto eli isän rooli ei toteudu. Valmentautuminen isän rooliin alkaa silloin, kun isä on itse lapsi. Valmennusympäristö on tiukasti sidottu siihen kulttuuriin, jossa lapsi kasvaa ja varttuu kohti isän roolia. Toisaalta tuleva isä ei voi mitenkään itse vaikuttaa, millaiseen kulttuuriympäristöön itse syntyy. Sen valinnan tekee joku muu isä, ja se joku muu isä luottaa omiin kykyihinsä olla ja toimia isän roolissa. Äidin rooliin ja asemaan en puutu, koska siitä minulla ei ole kuin empiirisiä havaintoja ja nekin ovat minun tulkintaani vallitsevasta todellisuudesta.

Jokaisella meistä on biologinen isä. Elämme tämän totuuden kanssa koko elämämme, koska muuta mahdollisuutta ei ole. Sitten on olettamus, että juuri se isä, jonka kanssa olemme eläneet, on minun biologinen isäni. Tämä olettamusisä on tunnustanut juuri sinut omaksi pojakseen. Tämän olettamuksen tueksi haemme isästä tuttuja ulkoisia tunnusmerkkejä, eli niitä, joita voi havaita itsessä. Toisaalta yritämme tunnistaa samoja luonteenpiirteitä ja eleitä, mitä omassa isässämme olemme havainneet. Saamme vahvistusta sukulaisilta ja tuttavilta omien havaintojen tueksi. Saatat kuulla lausahduksia, että olet juuri saman näköinen ja oloinen kuin isäsi on tai oli. Tällöin biologinen ja olettamusisä sulautuvat yhteen ja syntyy varmuus, että juuri tämä henkilö on minun kokonaisvaltainen isä. Kaikki ne asiat ja rakkaudenlaatikot, joita olet saanut kokea isäsi kanssa, kantavat sinua kohti omaa isä roolia ja jossain vaiheessa kohti isoisän roolia.

Käsite rooli liitetään usein isyyteen. Onko se jotain opittua ja harjoiteltua esittämistä vai työnjakoa ryhmässä, jota kutsutaan perheeksi? Entä jos tämä rooli herättää negatiivisia ajatuksia, kapinaa, epävarmuutta ja hämmennystä? Sitten on vielä muiden ihmisten asettama paine ja odotus roolisuoritukseen. Kuuluuko opetella tietyt rooliin kuuluvat vuorosanat, joita sitten toistellaan tietyissä sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa? Nyt joku voisi jo todeta tuollaisten ajatuskulkujen ja mietteiden olevan merkki jostain kriisistä. Eipä huolta, aivan varmasti joku muukin miettii parhaillaan omaa roolia isänä ja isoisänä. En voi olla yksin ajatuksineni, koska maailmassa on yli 7,5 miljardia ihmistä ja tätä kirjoittaessa syntyvien määrä tänä vuonna on jo melkein 6 miljoonaa. Siis melkein 6 miljoonaa uutta biologista isää ja isoisää!

Tähän en voi vaikuttaa, mutta siihen voin vaikuttaa, millaiseen maailmaan nämä tulevaisuuden isät ja äidit syntyvät. Omilla teoilla ja valinnoilla vaikutamme toinen toistemme elämään. Vaikka saattaa kuulostaa kaukaiselta, tunnen iloa ja riemua sähköpostia lukiessani ja avatessani kuvan Tansaniasta pienestä puuntaimesta, joka kasvaa ja vahvistuu suureksi puuksi. Sillä oli merkitystä, että hyvät ihmiset Suomessa istuttivat kirkkotarhoihin puuntaimia ja samalla lahjoittivat rahaa Tansaniaan istutettavien puuntaimien hankintaan. Tansaniassa pieni poika, tuleva isä, katsoi, miten oma isä laittoi taimen maahan ja toivoi Taivaan Isän siunausta puun kasvulle. Tämä on konkreettista Jumalan luomistyön jatkamista, rakkauden teko tuleville sukupolville. Sukupolville, joita emme tunne ja josta emme tiedä. Kuitenkin haluamme ja toivomme, että heillä on osanaan sama Taivaan Isän rakkaus ja huolenpito, josta olemme saaneet olla osallisia.

Ei ole sattumaa, että esi-isiemme nimet löytyvät sukupuusta. Suomessa puut kasvavat hitaasti ja vanhimmat puut ovat kasvaneet sukupolvia. Näin meidän kulttuurimaisemamme metsä ja siellä olevat puut kuvastavat elämän kiertokulkua tulevista isistä aina isoisiksi asti. Ja loppujen lopuksi Taivaan Isä on se, joka pysyy iankaikkisesti ja josta saamme kertoa kaikkialle maailmaan kaikilla kielillä.

Teksti: Juha Taanila, Lähetysseuran seurakuntayhteyksien koordinaattori Pohjois-Suomessa.
Kuva: Mikko Pyhtilä.

 

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli

Kirjoittaja

Missioblogi
Missioblogihttps://felm.suomenlahetysseura.fi/
Missioblogi on moniääninen blogi, josta voit lukea kuulumisia kirkosta ja lähetystyöstä eri puolilta maailmaa. Sen kirjoittajat ovat Suomen Lähetysseuran tai sen yhteistyökumppanien työntekijöitä, jotka tuovat terveisiä etelän kasvavista kirkoista, ilonaiheista, ongelmista ja teologisesta keskustelusta sekä uskon, toivon ja rakkauden työstä kehittyvissä maissa. Tuoreimman Missioblogin on kirjoittanut Suomen Lähetysseuran yhteisöasiantuntija Mikko Pyhtilä.