On todella tärkeätä kansainvälisesti huomioida neidän ilmaston kehitys tulevana ajankautena. Pariisin sopimus on aivan ok ja USA on varmasti mukana tulevaisuudessa. Valitettavasti kirkko ei opillaan ole mukana tässä kehetyksessä
Kirkon oppi, kaikkivaltias Jumala, kaksi ihmistä, kaksi miestä, isä ja poika, pyhän hengen siivittämänä , antaa kaiken tapahtua,. Kuten kaiken muunkin planeetallammme tapahtuneen. Tähän vielä yksi vahvistua. Kun kirkon jumala Jeesusu lähti taivaan paratiisiin niin hän hylkäsi täysin elämänkumpppaninsa Maria ja läheisinseä. Maria joutui jatkaakseen elämäänsä pakenemaan ja päätyi tutkijoiden mukaan Ranskan Provenceen.
Tältä pohjalta on täysin ymmärrettävää kirkon asenne meidän ihmisten tulevaisuuteen tässä ilmasto muutos asiaasaa.
Tutkimus ei ainakaan yllätä minua. Ajatellaa vain kristinuskon suuntausten ja muidenkin uskonsuuntausten naisten aseman ihmisarvostusta vielä tänäkin päivänä. Jeesus ja Maria Magdaleena ovat kaukana tämän päivän kaytannöstä tässä asiassa, josta todellisuus on kirjoitettu Filippuksen, Tuomaan, ja Marian evankeliumeissa. Se, että ne mm. määrättiin hävitettäväksi tulevilta sukupolvilta oli luonnollinen reaktio kristinuskon ja Raamatun rakentajilta ensimmäisinä vuosisatoina.
Minulle tuli jutusta mieleen Lasaruksen sisar Maria, joka istuu Jeesuksen luona ja kuuntelee hiljaa Mestarin puhetta.
Se on se naisen osa.
Muistaakseni Jeesus sanoi, että Maria on valinnut hyvän osan.
Juha Heinilä :”Muistaakseni Jeesus sanoi, että Maria on valinnut hyvän osan.”
Maria valitsi tulevana äitinä hyvän ja viisaan osan. Erich Fromm puhuu feminiinisyyden ja maskuliinisuuden polarisaatiosta isän- ja äidin rakkaudessa näkyvinä laadullisina eroina. Isän rakkauden tärkeimmäksi kohteeksi lapsista päätyy se, joka on soveliain hänen työnsä jatkajaksi, mutta äiti rakastaa kaikkia lapsiaan ja hänellä on yhtäläinen rakkaus kaikkia hellyyttä tarvitsevia kohtaan. Tämän seurauksena patriarkaalisessa yhteiskunnassa tärkeimmäksi periaatteeksi nousee valtio, laki ja abstraktit käsitteet ja matriarkaalisessa ihmisten väliset luonnolliset siteet, jotka yhdistävät ihmisiä. Että Rakkaus maanpäällä voisi toteutua, tarvitaan kumpiakin laadullisuuksia ja tässä polarisaatiossa isän rakkaus on vertikaalista kuten ristin pystysuora puuosa ja äidin rakkaus horisontaalista vaakasuoran puuosan tavoin.
Viime sunnuntai oli ortodoksien Suureen Paastoon valmistava tuomiosunnuntai ja ortodoksi Isä Alexander Schmemann muistuttaa meitä kirjassaan ’’Suuri paasto’’, että ”synti on aina rakkauden poissaoloa ja tästä johtuen eroa, eristäytymistä, kaikkien sotaa kaikkia vastaan”. Kun Kristus tulee tuomitsemaan maailmaa, Hänen tuomioittensa perusta on rakkaus. Kristillinen rakkaus sisältää ohjeen nähdä Kristus muissa ihmisissä, perheessämme, ystävissämme ja kaikissa muissakin ihmisissä, joita elämässämme kohtaamme. Me tulemme tuomituiksi sen mukaan, kuinka olemme rakastaneet lähimmäisiämme. Osoitamme kristillistä rakkauttamme, kun ruokimme nälkäisiä, juotamme janoisia, vaatetamme alastomia, vierailemme sairaiden ja vangittujen luona. ”Kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” (Matt.25:40) ja ”kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle” (Matt.25:45)”. [ortodoksi.net]
Tämä on oleellista:
Turtiainen: ”Mielenkiintoista on kuitenkin, että näistä harvoista naisten puheenvuoroista juuri Magnificat (Marian kiitosvirsi, Luukas 1) on koko kistikunnassa varmaan yksi eniten käytettyjä ja vaikutusvaltaisimpia tekstejä Raamatussa”
Hölttä: ”Osoitamme kristillistä rakkauttamme, kun ruokimme nälkäisiä, juotamme janoisia, vaatetamme alastomia, vierailemme sairaiden ja vangittujen luona”
.
Mielestäni sillä ei ole merkitystä, kenen kautta Jumala on itsensä ilmoittanut Raamatussa. Sanotaanhan siellä mm. ”nyt ei siis ole miestä eikä naista”. Kaikki voivat pelastua sukupuoleen katsomatta ja Jeesus antoi evnekeliumin eteenpäin viemisen kaikille, naisille ja miehille. Hän sanoi ”menkää ja kulistakaa evenkeliumia kaikille luoduille”.
”Synti on aina rakkauden poissaoloa ja tästä johtuen eroa, eristäytymistä, kaikkien sotaa kaikkia vastaan”. Tuulan lainaus (isä A.Schemmann.) Tuo on hyvin sanottu.
Joku on jossain sanonut, myös että ”synti on rakkaudettomuutta”. Tuossa piilee myös ajatus, että meidän tulisi oppia juuri Rakkaus, kun opimme yhä syvemmin tuntemaan oman syntisyytemme.
Rakkaudessa ei ole sukupuolta, eikä rakkaudessa ole eriarvoisuutta, samoin kuin olemme synnin edessä yhdenvertaiset, olemme myös Rakkaudessa. Se on myös Armon syvintä olemusta.
Paitsi Jos Ioannes on tosiasiasa Maria Miggadol eli Suuren tornin Maria. On perusteltu käsitys,että Johanneksen evankeliumi on Maria Magdalenan kirjoittama:
http://ramon_k_jusino.tripod.com/magdalene.html
Tällainen anakronistinen lähestymistapa, jossa oman aikamme standardeista lähdetään tutkimaan, kuinka paljon Raamatussa on oman aikamme kysymyksenasettelusta nousevia asioita, ei ole kiinnostava.
Yhtä hyvin voisi kysyä, kuinka lasten, vanhusten, köyhien, syrjäytyneiden, erilaisten vähemmistöjen.. jne. ääni pääsee / ei pääse esiin Raamatussa, ja tehdä siitä sitten omaan korvasyyhyymme sopivia johtopäätöksiä.
Historiallinen lähestymistapa on lähtökohtaisesti ainoa luotettava. Se edellyttää hyvää alkukielten tuntemusta (ei siis pelkästään kykyä käyttää englanninkielisiä raamatunkäännöksiä), huolellista eksegeettisten metodien soveltamista ja maltillista tulkintaa – varsinkin, kun maailma oli Raamatun kirjoittajien aikana hyvin toisenlainen kuin omamme.
Sitä paitsi, jos nyt jollekin on ollut yllätys, että Raamattu on kirjoitettu aikana, jolloin patriarkaatti oli voimissaan, niin ehkä heille tämä ”tutkimus” on jonkinlainen uutinen.
Mielenkiintoista on kuitenkin, että näistä harvoista naisten puheenvuoroista juuri Magnificat (Marian kiitosvirsi, Luukas 1) on koko kistikunnassa varmaan yksi eniten käytettyjä ja vaikutusvaltaisimpia tekstejä Raamatussa.
Ei se puheiden pituus ja paljous, vaan sanojen syvyys ja koskettavuus..
On hienoa että Turtiainen kunnioittaa historiallista lähestymistapaa. Asenne olis vielä painavanpi,jos hän ei kuitenkin useiden muiden teologien tavoin hylkäisisi historiasta eräiden muinaisten heoprelaisten traditiotutkijoiden (kabbalistien) käsityksiä heidän oman kansansa teksteistä.
En toki ole hylkäämässä kabbalistista tulkintatraditiota, mutta en pidä sitä ensisijaisena enkä luotettavimpana. Mystiikka on tieteellisessä lähestymistavassa hankala laji..
Kirjallisessa kabbalassa ei ole kyse mystiikasta, se antaa mm. tulkinta.-avaimia Vt.n teksteihin. Muutenkin mystiikka sanaa kuten sanaa okkultisikin käytetään nykyään aivan väärin. kuun ja aurbingipimemnykset olivat Jeeuksen ajan taviksile mystisiä tapahtumia, antiikin astronomit ymmärsivät ne ja hyödynsivät kansan tietämättömyyttä.
Sama päti moniin muihinkin ilmiöihin. .
Huomaan ettet tiedä mitä 4:n eri kategoriaan jaettava kabbala oikeasti on etkä siis ole tutkinut sitä etkä käyttänyt sitä Vt.n ja Ut.n tulkinnoissa, Kannataisi, jos Vt:n ja Ut:n syvemmät kerrokset oikeasti yli konsensus paradigman kiinnostavat.
Kabbalaa objektina voi tietenkin tutkia siinä missä mitä tahansa muuta Raamattuun liittyvää traditiota. Näin on tehnyt mm. professori Geschom Sholem.
En toki väitä olevani mikään Kabbalan erityisasiantuntija, mutta Simon Bar Yochain toisella vuosisadalla kirjoitetuksi väitettyyn Zohariin (”Loiste”-kirjaan) olen toki tutustunut, koska se kuuluu klassisen juutalaisuuden perusteoksiin Mishnan ja sen pohjalle myöhemmin syntyneen Talmudin ohella.
Omat käsitykseni kabbalastiikan merkityksestä ja Zoharista voi jokainen lukea esim. teoksestani ”Kristittyjen ja juutalaisten Jumala” (PerusSanoma oy 2012) ss. 57-58.
Ismo Malinen:” Tuossa piilee myös ajatus, että meidän tulisi oppia juuri Rakkaus, kun opimme yhä syvemmin tuntemaan oman syntisyytemme.”
Edellä on juuri se mitä todellinen usko ei ole, ei Rakkautta voi oppia, vaan Jumalan rakkaus on vuodatettu uudestisyntyneisiin.
sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu (Room.5:5)
Voiko ihminen olla tiedostamatta kun Jumalan rakkaus vuodatetaan häneen eli kun ymmärtää vanhan elämänsä saastaisuuden ja rakkaudettomuuden ja mitä todellinen Jumalan rakkaus on tehnyt itseä kohtaan, Jumala antoi ainokaisen Poikansa minun syntieni tähden ja on valmis unohtamaan kaikki minun entiset synnit eli antaa armonsa.
Ari Pasanen :”Voiko ihminen olla tiedostamatta kun Jumalan rakkaus vuodatetaan häneen eli kun ymmärtää vanhan elämänsä saastaisuuden…”
Ehkä olen kerettiläinen tai vääräuskoinen tai vaarallisinta mitä maa päällään kantaa kuten olen saanut tietää olevani, mutta kun tartuin Raamattuun koulukiusattuna 10-vuotiaana, en lainkaan ymmärtänyt ”vanhan elämäni” vasenkätistä saastaisuutta, vaan ainoastaan sen armon ja rakkauden, jonka ihmiseksi ihmiskunnan sen omalta rakkaudettomuudelta ja väkivallalta pelastaakseen syntynyt Jumalan poika ihmisenä kärsi ja ”kuolemalla kuoleman voitti”
Henk.koht. en ole koskaan ”tullut uskoon” , vaan olen sanonut, että ”usko on tullut minuun” ja mm. siksi olen saanut kuulla. että tuo usko ei ole Jumalasta. Jos näin on. menen siihen helvettiin, johon tämä tuntemani Jumala minut tuomitsee ja samalla toivon, että hän hävittää kaiken tietoisuuteni, että kuolemani jälkeen en enää näe edes sitä ””mustaa”, jota kirkosta eronnut isäni uskoi vielä kuolemansa jälkeenkin näkevänsä.