Ikävä juttu blogistille – blogin lukijoillekin.

Kirjoitan harvakseltaan Kotimaa24:n blogipalstalle. Sitä selvemmin havaitsen asian, joka varmasti koskettaa blogisteja yleisemminkin. Kommenttien osuus alkaa ensin ehkä hyvinkin asiallisista mielipiteen ilmauksista. Vähitellen aletaan puhua aidan sijasta sen seipäistä ja ulkopuolisista näköaloista. Näistä edetään käsittämättömiin keskinäisiin sanasotiin ja kuppikuntaisiin riitoihin, jopa alatyyliseen heittelyyn. Blogisti ihmettelee ”aikaansaannostaan” ja turhautuu, ahdistuu.

On varmaan vakioisesti kommentointiin suuntautuneita kirjoittajia, joiden kutsumuksena on julistaa omaa oikeaa uskoaan (kirkkoaankin?) muita uskovia ja uskomattomia vastaan. Heidän nimensä alkavat tunnistautua lukijoille, mutta se ei asiaa auta. Blogistiikan alkuperäinen tarkoitus käydä keskustelua ilmaistusta aiheesta katoaa erilaisten kaunojen ja intressien taa. Viittaan omaan äskeiseen blogiini kristillisten kirkkojen ”isättelystä”. En tunnista saaneeni keskustelusta kuin alle kymmenen varsinaista vastausta. Muu kaikki valui nurkkakuntaiseen ja suorastaan omituiseen keskinäiseen heittelyyn, jonka ulkopuolelle (Jumalan kiitos) voin jäädä. Moderoin kyllä, kuten yksi kommentoija ehdotti, ilmoittamalla asiattomista kommenteista. En tiedä, mitä se auttaa.

Sensori en tahdo olla, kun kirjoitan näkemyksiäni lukijoille, joilla on vapaus vastata omilla näkemyksillään, tiedoillaan ja tunteillaan itse aiheeseen. Itsesensorina toimin, kun kirjoitan tekstejäni, parhaani mukaan. Toivoisin vastavuoroisesti kriittistä harkintaa ja asiallisuutta myös kommentaattoreilta.

  1. Ehkä meidän on tarpeen erottaa lahkot ja ihmiset toisistaan. Voimme arvostella ja kritisoida lahkoja, agendoja, niiden sanomaa jne. mutta mielestäni meidän tulisi välttää hyökkäämästä ketään yksityistä henkilöä vastaan.

    Onhan täällä useitakin omaa agendaansa (ei välttämättä uskontoa) esille tuovaa keskustelijaa, mutta sääntöjen mukaan persoonaan käyvä kommentointi on kiellettyä. Joten esim. ”Rauli, kuten kaikki muutkin todistajat, pyrkivät antamaan turuilla ja toreilla sekä ihmisten ovilla uskonnostaan inhimillisen ja järkiperäisen mielikuvan. Olemalla aina ystävällisiä ja kohteliaita, antamaan kuvan että he haluavat vain keskustella ihmisten kanssa.” Olisi riittänyt kun olis jätetty henkilön nimi mainitsematta ja puhuttu vain Todistajista.

    Joten, kritisoidaan asioita, ei ihmisiä ja heidän luonnettaan jne.

Kirjoittaja

Huuhtanen-Somero Päivi
Huuhtanen-Somero Päivi
Eläköitynyt estetiikan, kirjallisuustieteen ja taidekasvatuksen dosentti. Retriitinohjaaja. Hengellinen ohjaaja. Useita rukoukseen ja hengelliseen harjoitukseen liittyviä kirjoja ja kirjoituksia 1985-. Esseitä kristillisestä taiteesta ja kulttuurista. Runoja, aforismeja.