Ihmisviha, josta syrjintä ja rasismi kumpuavat, on synneistä suurimpia – ja sen katkerien seurausten lista on pitkä ja vanha. Se saa pojan murhaamaan veljensä. Se saa emännän lähettämään raskaana olevan palvelijan kuolemaan erämaahan. Se alistaa kokonaisen kansan orjuuteen – ja saa alistetun kansan nousemaan vuorostaan alistajaksi.

Se saa ihmisen keräämään itselleen vaurautta ja resursseja toisia tietoisesti köyhdyttämällä. Se varaa oikeudenmukaisuuden vain harvojen ylellisyydeksi. Se toimii polttoaineena väkivallan teoille.

Se pyhittää käsityksen oman sisäpiirin ylivertaisuudesta muihin nähden. Se asettaa kansallisuuden, etnisen alkuperän ja ihmisen ihon pigmentin määrän yhteisen ihmisyyden yläpuolelle. Se oikeuttaa yhteiskunnan syrjivät rakenteet ja poliittiset käytännöt.

Se alistaa, eristää ja demonisoi. Se synnyttää konfliktit ja sodat. Se ristiinnaulitsee sen ainoan, joka ei ihmistä vihannut. Se on saatanallinen tuhovoima, tämä ihmisviha.

Ihmisviha saa näkemään toiset mustina säkkeinä ja apinoina. Se synnyttää saastaisia kirjoituksia nettiin. On näet paikkoja ja tiloja, joissa ihmisvihaa ruokitaan tietoisesti, taitavasti ja järjestelmällisesti.

Näissä ympäristöissä ajatuksista ja sanoista tulee tunteita ja tekoja. Näissä tiloissa myötätunto nähdään heikkoutena, pilkka ja iva nokkeluutena ja ryönäinen puhe rohkeutena. Näissä tiloissa ihmisviha asettuu aatemaailman ytimeen, identiteetin kivijalaksi, poliittisen toiminnan motiiviksi. Näissä tiloissa paha on voimakkaampi kuin hyvä.

Kun vastustamme ihmisvihaa, puolustamme elämää

Martin Luther Kingin sanoin: ”Pahinta ei ole pahojen ihmisten pahuus, vaan hyvien ihmisten hiljaisuus.” Hyvien ihmisten moralismi ja moralisointi sokaisee heidätkin, jotka haluavat puolustaa ihmistä tunnistaessaan ihmisvihan. Mitä tarkoitan tällä?

”Moralismi on … etiikan vastakohta. Siinä missä etiikka pohtii hyvän ja pahan olemusta ja mahdollisia toimintavaihtoehtoja, moralisti tunnustaa vain yhden katsantokannan ja haluaa pakottaa muut toimimaan saman periaatteen nojalla”, kertoo Tieteen termipankki.

Jos ”hyvät ihmiset” keskittyvät mekkaloimaan niillä asioilla, jotka perinteisesti on nostettu syntilistojen kärkeen – kuten viina ja seksi – ihmisviha ja sen kauheat seuraukset saavat rauhassa voimistua toisaalla.

Jos ”hyvät ihmiset” eivät puolusta ihmistä ja ihmisyyttä, vaan eksyvät moralismin ryteikköön kasaamaan lisää taakkoja jo taakoitettujen kannettavaksi, heidän hyvyydellään ei ole mitään merkitystä.

Jos ”hyvät ihmiset” keskittyvät rakentelemaan neulansilmiä kameleiden käydä sisään, pahuuden vallat saavat siinä silmien alla mellastaa häiriintymättä.

Niinpä vetoan: sinä joka kannat kristityn nimeä ja siten edustat kirkkoa tai saat elantosi kirkon tai sen järjestön työntekijänä tai kannat luottamushenkilövastuuta kirkossa, havahdu viimeistään nyt!

Nimittäin, olemme nyt aivan kristillisen uskomme ytimessä. Kun puhumme ihmisoikeuksista, syrjimättömyydestä, tasa-arvosta ja kaikkien ihmisten yhtäläisestä ihmisarvosta, liitymme kahteen kristillisen teologian keskeiseen lähtökohtaan: luomisen teologiaan ja käsitykseen pelastuksesta.

Yksinkertaisesti todeten: jokaisen ihmisen arvo on yhtäläinen ja kiistämätön siksi, että jokaisen ihmisen on Jumala luonut ja jokainen on saanut elämänsä ja olemassaolonsa Jumalan tahdosta. Samaten tämä hyvä ja ihmisiä rakastava Jumala kaipaa ennen kaikkea sitä, että kaikki suostuisimme sovintoon Hänen kanssaan ja kohtalomme saisi olla elämä eikä kuolema.

Tämä sovinto on kallis, sillä sen maksoi Jumalan Poika hengellään. Kun vastustamme ihmisvihaa, puolustamme elämää, sovintoa ja Jumalan hyvyyttä ja rakkautta kaikkia luotujaan kohtaan. Tämä ei ole puoluepolitiikkaa tai arvoliberalismia, vaan Jumalan tahdon ja velvoitteen mukaista toimintaa.

Anteeksipyyntö ja -anto eivät voi olla automaatteja

Mitä sitten tarkoittaa anteeksianto tässä yhteydessä? Anteeksipyytäminen ja -antaminen ovat äärimmäisen vakavia ja tärkeitä tekoja. Siitä syystä on pidettävä huoli, että anteeksipyyntö on yksilöity, tarkka, konkreettinen ja aito: mitä on tehty väärin, missä, milloin, kuinka monta kertaa ja ketä kohtaan.

Anteeksipyyntö ei koskaan saa olla muka-anteeksipyyntö: ”Pyydän anteeksi, jos pahastuit” tai ”Pyydän anteeksi kaikilta, jotka kokivat pahaa mieltä.”

Anteeksipyytäjän on oltava aidosti hädissään, aivan kuin hänen koko elämänsä riippuisi siitä, saako hän anteeksi vai ei. Hänellä on oltava murtunut mieli ja särjetty sydän! Ja anteeksianto kuuluu vain ja ainoastaan asianomistajalle – sille, jota vastaan on toimittu tai puhuttu.

Sovintoa ei myöskään voi kiirehtiä: ”Johan tässä kuultiin anteeksipyyntö, hallituksen toimintakyky on siis turvattu, ja nyt vain katse eteenpäin”.

On luotava toimivat edellytykset sovinnolle, ja sovintoa on pidettävä yllä konkreettisin teoin. Pidän vakavana sitä, jos anteeksipyytämisestä ja -antamisestä tehdään jokin todellisuudelle vieras automaatti, jokin kertaluonteinen kevytversio, jonka ainoa tarkoitus on poliittinen tai imagollinen.

Sovinnonteko ihmisten välillä on prosessiluonteista, koska ihmisen muisti ja psyyke toimivat syklisesti: ihminen muistaa, mitä muistaa ja milloin muistaa, ja jo anteeksiannettu asia herää uudelleen henkiin uudessa asiayhteydessä. Hän, jota vastaan on rikottu, määrittelee, milloin asia on loppuun käsitelty.

Kasvattakaa hyvä puu ja hyviä hedelmiä tai huono puu ja pahoja hedelmiä. Hedelmistään puu näet tunnetaan. Te kyynpoikaset, miten voisitte puhua hyvää, kun olette pahoja? Suu puhuu sitä, mitä sydän on täynnä. Hyvä ihminen kaivaa varastostaan hyvää, paha ihminen pahaa. Minä sanon teille, että tuomiopäivänä peritään lasku kaikista ihmisten turhista puheista. Sanojesi perusteella sinut todetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan. Matt. 12:33–37

Kati Kemppainen, missiologian erityisasiantuntija, Suomen Lähetysseura