Pitkän linjan maamme talousvaikuttaja Sixten Korkman kirjoiti Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla mielenkiintoisen ja paljon esille nostetun kirjoituksen kristinuskon merkityksestä maailmassa (HS 6.9.22). Kirjoituksen alkupuolella hän toteaa näin:” Kristinuskon tarina on ihmeellinen. Tuskin mikään muu vallankumouksellinen liike on ollut yhtä menestyksekäs.”
Kirjoituksessa Korkman pohtii talousmiehen näkökulmasta sekä samalla laajemmasta näkökulmasta kristinuskon merkitystä. Hän toteaa kriittisesti, että vaikutus on ollut paitsi mullistava myös ristiriitainen. Kristinuskon nurjina puolina hän nostaa esille väkivallan käytön kristinuskon levittämisessä ja ” uskonnolliset fundamentalistit, jotka lietsovat vastakkainasetteluja muun muassa sukupuolikysymyksissä.”
Korkman nostaa kristinuskon erityisenä merkityksenä ihmisen arvon ja ihmisoikeudet. Hän kirjoittaa kyllä hieman ehkä tietämättömästi, että kristillinen usko antoi ihmisarvon kaikille ihmisille paitsi pakanoille. Kyllä kristillisen uskon sanoma ja Jeesuksen opetus antoivat ja antavat arvon aivan kaikille ihmisille. Jokainen on Jumalan silmissä arvokas.
Talousvaikuttajana Korkman kirjoittaa kristinuskon seurauksista myös kulttuurin ja talouden asioissa. Kaikkiaan hän tiivistää kristinuskon merkitystä näin: ”Kristinusko juurrutti ihmisoikeudet koko läntiseen maailmaan ja on tältä kannalta ollut tärkeämpi kuin Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistus tai Ranskan vallankumouksen ihmisoikeusjulistus. Kristinuskon kulttuurinen merkitys on ollut ja on maallistumisesta huolimatta edelleen valtava, jos kohta ristiriitainen ja vaikeasti arvioitavissa.”
Teologiselta kannalta Korkman jättää mainitsematta kristinuskon ”eskatologisen” näkökulman eli ihmisen ikuisen pelastuskysymyksen, joka kristinuskon mukaan toteutuu Kristuksessa. Silti on tärkeää, että maamme raskaan sarjan vaikuttaja arvioi kristinuskon merkitystä näinkin myönteisesti. Ja nostaa aivan oikein kristinuskon sisällössä ihmisen arvon ja ihmisoikeuksien toteutumisen keskeisiksi. Ilman niitä uskomme on farisealaisuutta.
Toivo Loikkanen
Jos nyt haluat minun arvioivan Lutherin hedelmiä, voin ensiksikin todeta, että minulla on siitä vain käsityksiä. Mikä kaikki hyvä ja ei-niin-hyvä on Lutherin ja vain Lutherin asiota tai ”syytä”, on kysymys, jossa ei pidä unohtaa, että Luther ei toiminut yksin, ei yhteiskunnan ja vallan ulkopuolella; vallankäyttö siihen aikaan ei ollut aikamme käsityksen mukaan yleisestikään sellaista, johon olemme tottuneet, saati jota kaikkineen hyväksyisimme. Hänen näkemyksensä ”toisinajattelijoista” lienee tällainen.
Ihmettelen kovasti, Ari hyvä, sinun mielestäni ”mustavalkoista” käsitystä uskonnollisen johtajan olemuksesta. Se tekee uskonnollisen johtajan asemasta ”mission impossible” -tyyppisen.
Aihe on monitahoinen ja edellyttäisi muutakin kuin ”populistista” käsitysten esilletuomista. Totean vain, että jotkut asiat hänen(kin) kohdallaan epäilemättä saivat aikaan myös ei-niin-hyviä seuraamuksia.
Historia tuntee ns. ”kenen maa, sen uskonto” -lähestymistavan. En ole historioitsija.
Pääsääntöisesti kuitenkin hän sai hyviä seuraamuksia aikaan. Ja mikä tärkeintä: me itse kukin voimme valita, keskitymmekö noihin hyviin tai ei-niin-hyviin. ”Koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä on hyvää.” (ulkomuistista)
Ehkä tämä ”jankkaaminen” ei tuota sitä parhainta hedelmää sekään?
On hyvä keskustella, mutta Ari vääntää aina uudelleen asian Lutherin virheisiin tai vastaavaan. Sellainen ei edistä toisten halua keskustella. Voitko, Ari, työstää tätä ”hedelmää” kenties itsessäsi?
Niinpä, mitähän te ”vänkäätte” kun tuotte pimeyden evankeliumia kokoajan esille ja sitten kun näyttää puhtaasta evankeliumista sen valheen niin ollaan suu mutrulla kun ei ole millä vastata.
Siis asiaa on selkeästi että pimeydessä olevat eivät ymmärrä Jeesuksen vertauksia eli tässäkin esille tuotua hedelmä vertausta, eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä, ei olekkin selkeä, no entäpä kun tämän kääntää vertauksen toiseen osaan eli huonoa hedelmää tuottavaan uskonisään, niin nytpä sitten lähdetäänkin orjantappuroista etsimään viinirypäleitä, eikö vain?
Mitä lapsuille opetetaan, kyllä isä rakastaa äitiä vaikka lyökin tätä, siis rakkaudesta tehdään sen irvikuva, siis Raamattu sanoo ettei rakkaus tee lähimmäiselle mitään pahaa, no kuinka on onko lyöminen pahaa jota ei rakastava tee?
Ari, hyvä,
en oikein pääse selvyyteen, mitä vastaan yrität ”taistella”, siis tosiasiallisesti.
Mielipiteitä saa toki olla.
Jukka Mikkola tuon esille Jeesuksen sanojen kautta sen valheen jota Luther julisti eli ei hänen sanoista löydy rakkautta eikä iankaikkista elämää.
???
Hyvin kuvaat ymmärrystäsi, lueppa evankeliumista miksi Jeesus puhui vertauksilla, mitä siitä ajattelet?