Ihmisellä on raja, jota hän ei voi ylittää

On lottovoitto syntyä Suomeen. Lottovoittaja saa syntymälahjana ilmaisen koulutuksen ja terveydenhoidon, vanhempainvapaat ja kulttuuripalvelut, työttömyysturvan ja eläkkeen sekä viimein hoitopaikan elämän lopussa. Ongelmana on hyvinvoinnin rajattomuus, johon olemme kasvaneet. Rajallisuuksien maailmassa rajattomuudesta tulee syöpä, joka kalvaa ruumiin.

Jo hyvän aikaa on näyttänyt siltä, että lottovoitto on supistumassa ja voittajia yhä vähemmän. Robert Sundman kirjoitti Hesariin otsikolla Sopimus, joka vanheni (25.9.). Viime vuosisadalla syntyi yhteiskuntasopimus, jonka mukaan perheet kasvattavat lapset työelämään ja maksavat työnteostaan verot. Valtio puolestaan tukee kansalaisiaan esimerkiksi opintojen ja terveydenhoidon kautta sekä silloin kun he ovat avun tarpeessa.

Sundman kuvaa yhteiskuntasopimuksen lähtökohtia: ”Lapset saatiin ydinperheissä. Avioliitot jatkuivat hautaan saakka. Työurat tehtiin yhdelle työnantajalle. Eläkettä kesti joitakin vuosia.” Edelliset oletukset eivät enää pidä paikkaansa. ”Perhe-elämä on muuttunut, työurat pirstaloituneet ja taidot kaipaavat päivittämistä. Eläkkeellä voidaan olla vuosikymmeniä. Yhä useammalla työikäisellä on tarve hoitaa mahdollisten lastensa lisäksi vanhempiaan ja jopa isovanhempiaan. Samaan aikaan ilmasto lämpenee ja muuttaa elinolosuhteitamme.”
_ _ _
Väestön ikääntyminen ja matala syntyvyys ovat tehneet miljardien aukon hyvinvointipalveluiden ylläpitämisessä. ”Voiko valtio luvata jatkossa kaiken saman kuin nyt? Entä voisiko valtio auttaa jotenkin heitä, joiden osaaminen muuttuu epärelevantiksi tai asunnot muuttuvat maaseudulla arvottomiksi?”

Sundmanin mukaan tulevaisuuden yhteiskuntasopimuksen tulisi kiinnittää huomiota ilmastoon, teknologiaan ja väestörakenteeseen, joiden muutokset ohjaavat yhteiskunnan kehitystä. Toinen mahdollisuus on hänen mukaansa teeskennellä, että viime vuosisadalta peräisin oleva diili on edelleen tasapainoinen. Ihmiset vain huomaavat, että luvattu ei toteudu. Riskit alkavat jakautua epätasaisesti. Syntyy ahdistusta. Britannian ylähuoneen jäseneen Minouche Shafikiin nojautuen Sundman toteaa, että tästä nousevat talouskriisit, kulttuurisodat etnisyyden ja sukupuolen ympärillä sekä nuorten mielenilmaukset ilmaston puolesta.
_ _ _
Samaan asiaan tarttuu työeläkeyhtiö Varman johtaja Risto Murto kirjassaan Puuttuvat puoli miljoonaa – Väestökato ja Suomen talouden tulevaisuus (Otava). Murtoa on haastateltu Hesarissa (8.10.) ja Maaseudun tulevaisuudessa (7.10.). Murto pohtii matalaa syntyvyyttä. Suomelta puuttuu noin puoli miljoonaa työllistä. Väestökadon vuoksi töiltä puuttuu tekijöitä ja valtiolta verotuloja, joilla pitää yllä hyvinvointipalveluita. Hänen mukaansa Suomi tuskin kykenee tekemään tarvittavaa tuottavuusloikkaa. ”Sen sijaan tulisi kiinnittää huomiota siihen, missä olemme joskus olleet hyviä: lisääntymiseen.”

Murto on huolissaan etenkin nuorista pojista ja miehistä. Joka kolmas 40-vuotias mies on lapseton. ”Kyse ei ole halusta. Merkittävällä osalla lapsettomista miehistä olisi halu saada lapsia… Jostain syystä yhteiskuntamme ja koulujärjestelmämme vaikuttaa hukkaavan miehiä.” Lapsettomuus miehillä liittyy koulutustasoon. Ilman koulutusta miehet eivät päädy parisuhteeseen samaan aikaan kun naisten koulutustaso on kohentunut. ”Lapsen saamisesta on tullut luokkakysymys.” Murto ehdottaa panostamista ammattikouluihin ja oppisopimuksiin sekä suorittavien tehtävien arvostuksen nostoa.
_ _ _
Maaseudun tulevaisuus (MT 7.10.) nostaa Risto Murron kirjasta esille syntyvyyden lisäksi vanhusten hoidon. Vuonna 2030 Suomessa on kolmannes nykyistä enemmän 85-vuotiaita, samalla kun hoitajat eläköityvät ja uusista hoitajista on pulaa. Lasten kannattaa varautua hoitamaan vanhempiaan. Entä miten käy heidän, joilla ei ole lapsia? ”Suomella on paljon vahvuuksia, kuten demokratia ja kansalaisyhteiskunta. Mutta hyvinvoinnin maksukriisi uhkaa ilman sotia, kovaa inflaatiota ja talouden romahdustakin.” Murto varoittaa kasvavasta velkataakasta: ”Jos talous ei lähde kasvuun, joudumme koskemaan hyvinvointivaltion isoihin menoeriin.”
_ _ _
Edelliset Robert Sundmanin ja Risto Murron puheenvuorot toistavat usein kuultuja tosiasioita Suomen tilasta. Kansallisvarallisuus ja hyvinvointi nousevat työnteosta, työnteko riittävästä määrästä tekijöitä ja tuottavuutta. Perustana on väestön uusintuminen eli syntyvyys. Nyt Suomessa on jokaista yli 65-vuotiasta kohden kolme työssä käyvää, 2050-luvulla enää kaksi ja 2085 puolitoista, jos syntyvyys jatkuu nykyisenlaisena. Tämä kuvaa huoltosuhteen heikkenemistä ja työllisten yhä raskaampaa tehtävää huolehtia vanhusten hoidosta – jonka rinnalla on maksettava myös aiempien sukupolvien ottamaa valtionvelkaa.

_ _ _
Viiden vuoden kuluttua Suomessa on 30 000 yli 65 -vuotiasta enemmän kuin tällä hetkellä. Se tarkoittaa parinkymmenen vuoden kuluttua noin 500-1000 uuden hoitokodin tarvetta ja paljon lisää käsipareja vanhustenhoitoon. Vierailin aikanaan Pecsissä Etelä-Unkarissa Keski-Lahden seurakunnan ystävyysseurakunnan vanhainkodissa. Yksinäiset vanhukset saivat siellä hoivan ja turvan, kun kunnallisen vanhustenhoidon paikkoja ei ollut riittävästi. Ehkä Suomen seurakuntien leirikeskuksille on tulevaisuudessa muutakin käyttöä, kuin nuorten leirien pitopaikkoina?
_ _ _
Itse lisään vielä sen, mitä edelliset lehtiartikkelit eivät käsittele tarkemmin. Ympäristön kantokyky ei mahdollista luonnonvaroihin perustuvaa jatkuvaa kasvua. Siten fossiilisiin polttoaineisiin ja rajattomaan talouskasvuun perustunut hyvinvoinnin ylläpitäminen on tullut tiensä päähän. Hyvinvointia on etsittävä luonnon omista prosesseista. Niistä on mahdollista löytää jaettavaa yhteiseksi hyväksi, kun ei turmella luonnon uusiutumiskykyä. Pellot ja metsät antavat satonsa ajallaan. Tuuli ja aurinko antavat puhdasta energiaa. Lapset antavat hoivaa vanhemmilleen, joilta ovat ensin saaneet hoivan lapsuudessaan.

”Ihmisen elämä on laskettu tarkoin, lasketut ovat sen kuukaudet ja päivät. Sinä olet pannut hänelle rajan, jota hän ei voi ylittää.” (Job 14:1-6).