Teemme usein uskon asioista aivan turhaan vaikeita ja teoreettisia. Usko on luottamusta Jumalaan. Se ei edellytä mitään persoonallista Pahaa tai Sielunvihollista. Synti tai paha on aina Jumalan tahdon vastainen teko ja ihminen kykenee tekemään sellaista ja hän kykenee myös tekemään hyvää. Synti on aina ihmisen oma valinta ja päätös. En ole Taivaassa näkemässä, mitä siellä on. Voi olla, että Sielunvihollinen kuikuilee jossakin. Tärkeintä on kuitenkin Jumala ja Jeesus.
Ei usko ole täydellistä tai epätäydellistä. Tärkeintä on ihmisen halu olla Jumalan puolella ja elää uskossa, toivossa ja rakkaudessa. Meillä on sielunhoitovälineinä kristillinen sanoma eri muodoissa, kristillinen taide ja musiikki, virret, messut ja jumalanpalvelukset sekä pyhät toimitukset ja sakramentit, jotka vahvistavat uskoa eli luottamusta. Samoin ihmistä auttaa rukous, uskovien yhteys ja pyhien kirjojen lukeminen tai kuuntelu. Varmaan on myös paljon muuta, joka rakentaa uskoa eli luottamusta Jumalaan ja hänen sanomaansa.
Ihminen ei selviä elämästä ilman Jumalaa. Siksi me tarvitsemme Jumalaa ja tämän viisauden jokainen voi oppia elämässään. Kukaan ei kuitenkaan pakota uskomaan yhtään mihinkään. Minä uskon Jumalaan ja Jeesukseen, koska tarvitsen häntä. Eikä minun uskoni horju, vaikka moni muu tuntuu pitävän minua harhaoppisena tms. Jouluseimi, Risti, Tyhjä hauta ja Jumalan lähettiläät todistavat minulle Jumalan rakkaudesta ja pitävät minut Hänessä kiinni, vaikka itse esittäisin vaikeita kysymyksiä tai epäilyjä, mutta omasta mielestäni minä en edes epäile, vaan koetan ymmärtää historiallista Jeesusta ja hänen sanomaansa.
Ja kiellät kirkon uskontunnustuksen! Sinun Jumala ja Jeesus ei ole kirkon tunnustama.
Uskon yhteen Jumalaan, kaikkivaltiaaseen Isään, taivaan ja maan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan.
Uskon yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja Neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, ristiinnaulittiin meidän puolestamme Pontius Pilatuksen aikana, kärsi ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.
Uskon Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä, jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta.
Uskon yhteen, pyhään, katoliseen ja apostoliseen kirkkoon. Tunnustan yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi, odotan kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.
Aamen.
Minä en kiellä mitään. Nikean uskontunnustus on yksi vaihtoehto, mutta minusta se oli oman aikansa teologista tulkintaa ja on nyt vanhentunut ikävä kyllä. Nikeaa ei löydy evankeliumeista, vain kirkkoisiltä korkeintaan uskon tulkintana. Kristillinen sanoma on aina ollut puettuna historialliseen asuun, mutta Jumalan ajaton sanoma täytyy kuoria esiin terveen järjen, eettisen arvioinnin ja lähdekritiikin eli historian tutkimuksen keinoin. Tulen osoittamaan jatkoviesteissäni, mikä on historiallinen totuus Jeesuksesta ja hänen sanomastaan. Aika moni perinteinen näkemys on jo pyyhitty pöydältä, jos rehellisesti lukee viestejäni ja kuuntelee juutalaisen ja kreikkalaisen viitekehyksen tosiasioita.
Nikean uskontunnustus oli kirkon keksimä ja kirjoittama. Se ei ollut koskaan totta eikä varsinkaan mitään Jumalan ilmoitusta.
Kirkko unohti neljä tärkeää asiaa omasta historiastaan:
1. Juutalaisuus ei koskaan ole tuntenut ja hyväksynyt Kolminaisuutta. Maailman luomisesta asti Jumala on ollut yksi. ”Minä olen se, mikä Minä olen.” Joten Kolminaisuus oli täysin kirkon kehittämää teoriaa Jumalasta.
2. Jeesus ei täyttänyt yhtäkään juutalaisuuden Messias-vaatimusta, joten Jeesus oli kirkon keksimä Messias.
3. Juutalaisille Jumalan Poika oli hyvä ja oikeamielinen ihminen, ei Jumala. Joten kirkko teki Jeesuksesta Jumalan myöhemmin suullisen perimätiedon aikana, luultavasti 30-50 aikana.
4. Juutalaisille Pyhä Henki oli Jumalan voiman ilmentymä, ei Jumala. Kirkko teki myös Pyhästä Hengestä myöhemmin Jumalan.
Kirkon uskontunnustus kaipaa päivittämistä. Minulla on oma vaihtoehto. Jumala on edelleen sama, mutta ihmisten käsitykset hänestä ovat muuttuneet.
Historiallinen Jeesus oli selvästi eri olento kuin Jumala. Jeesus rukoili Isää eli Jumalaa, myönsi, ettei voi mitään ilman Jumalan voimaa ja apua sekä piti Jumalaa Kaikkivaltiaana ja Kaikkitietävänä myöntäen, että vain Isä tietää lopun ajan vuodet. Jeesus huusi Ristillä Jumalaa ja myönsi, että Jumala oli hänet hylännyt. Sellaista ei huutaisi Jumala itselleen.
Johtopäätös: Jeesus on eri asia kuin Jumala, eri olemusta kuin Jumala. Jeesus on kaikessa alisteinen Jumalalle, joten Kolminaisuusoppi ei pidä paikkaansa ja on loogisesti mahdoton. Myös Jeesuksen kaste todistaa, että Jeesus ja Jumala ovat eri olentoja. Jeesus oli Jumalan Poika eli ihminen, joka toimi Jumalan asialla eli oli Jumalan lähettiläs ja opettaja Mooseksen, Jesajan ja Muhammedn sekä meidän monien muiden tavoin, jotka kirjoitamme Jumalasta ja hänen sanomastaan. Yksi meistä siis.
Pasi hyvä,
Olet toisaalta (aiemmin) argumentoinut, että aluksi kristinuskossa oli monia käsityksiä. Samalla tunnut olevan sitä mieltä, että käsityksiä olisikin ollut vain yksi, jonka olet ”poiminut” – ”sen oikean” niistä.
Argumentoit myös, että ennen rabbiinista juutalaisuuden aikaa juutalaisilla oli ollut yksi näkemys asioista. Käsittääkseni juutalaisilla on ollut erilaisa näkemyksiä, joista olet ”poiminut” yhden.
Aluksi kristinusko alkoi levitä juutalaisuuden haarana tai ”lahkona” sekä ”pakankritittyjen” piirissä. Myöhemmin ”pakanapuoli” ja juutalaiset riitautuivat (pahoin) ja syntyi rabbiininen juutalaisuus; ja ”pakanakristityt” paljolti riitautuivat rabbiinisen juutalaisuuden kanssa. Ja ”kristikunta” laajemminkin juutlaisten kanssa. Dramaattisin seurauksin.
Islam taas lienee alunalkaen ”poiminut” sekä juutalaisuuden että kristillisyyden ja heidä kirjallisuutensa tulkinnoista ajatuksia, joista ovat sitten tehneet keskenään erilaisia tulkintoja, johtopäätöksiä ja valintoja, joista ovat taistellenkin päätyneet erilaiin ”koulukuntiin”.
Toistat yhä uudelleen samaa asiaa, jota olet jo lukuisissa blogeissasi toistellut. Toki siihen sinulla on oikeus, samoin kuin uskoosikin – tai uskonnolliseen näkemykseesi.
Näkemyksesi edustaa ehkä paljolti ”modernistista” ajattelua kristinuskosta ja sen historiasta, jota usein selitetään lähinnä uskontotieteellisen paradigman pohjalta. Siinä kristinusko on ”kuin kehittynyt yksi uskonto vain” – yksi monista. Se ehkä jossain merkityksessä sopii (”kelpaa”) uskontona monille mutta ei liene syvemmin kenellekkään oikein mitään merkityksellisempää kuin jonkinlaiset ”raamit”. Sen voimin voi pitää moraalis-eettisiä (kaunopuhiesiakin) esityksiä mutta tuskin se ahdingon alla ketään suurensti auttaa tai antaa todellista elämää.
Kolmiyhteinen Jumala – Isä, Poika, Pyhä Henki – ei ole todellakaan ”modernin loogikon unelma” eli utopiakuvitelma täydellisestä ja kaiken määrittelemään pystyvästä, kuvitellusta ”superihmisestä”. Kyse on Ihan Oikeasta Elävästä Jumalasta, joka on maailman luonut ja joka tulee maailman sekä tuomitsemaan että luomaan uudeksi. Ja ”saarnauttamansa hullutuuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat”. Mihin: siihen, että Jeesuksen veren ja ristintyön perusteella ihmnen voi syntinsä saada anteeksi. Jumala otti ihmisen muodon. Ei tähän tietenkään ole pakko uskoa.
Me uskomme yhteen Jumalaan,
Taivaan ja Maan,
kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan.
Me uskomme Jeesus Nasaretilaiseen,
Jumalan Valittuun eli ihmiseen, joka toimi jumalallisella valtuutuksella ja jumalallisella voimalla,
tuli maailmaan ohjaamaan ihmiskuntaa Jumalan luokse,
ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin
jonka Jumala herätti kuolleista ja nosti ylös Taivaaseen.
Me uskomme Pyhääh Henkeen, Jumala Voimaan, joka ilmenee ihmisessä uskona, toivona ja rakkautena.
Me uskomme syntien anteeksisaamiseen ja
kuolemanjälkeiseen elämään, Jumalan sanomaan ja Jumalan armoon.
Jeesus oli Jumalan Poika eli Jumalan Valittu eli ihminen, joka toimi jumalallisella valtuutuksella ja jumalallisella voimalla.
Jumalan valtuutus: Jeesuksella oli Jumalan lupa ja hyväksyntä toiminalleen ja opetuksilleen. En ole silminnäkijä, joten en tiedä, miten Jeesus sai sanomansa Jumalalta tarkalleen vai muodostiko hän vain itse sanomansa juutalaisen perinteen pohjalta ja Jumala antoi hyväksyntänsä olemalla jollakin tavalla yhteydessä Jeesukseen. Toinen vaihtoehto on, että Jumalan hyväksyntä tuli siinä, että Jumala herätti Jeesuksen kuolleista ja otti hänet Taivaaseen luokseen osoittaen näin, että oli Jeesuksen taustalla ja tukena.
Jumalan voima: Jeesus ei olisi pystynyt tekemään yhtäkään ihmettä ilman Jumalan apua ja ilman Jumalan voimaa. Jeesus sai Jumalalta voiman ja kyvyn tehdä ihmeitä ja opettaa jumalallisia viisauksia.
Jumalan Valittu: Jeesus valitsi Jeesuksen omaksi opettajakseen ja profeetakseen ja antoi hänelle tehävän kertoa Jumalan sanomasta ihmiskunnalle ja Jeesus ohjasi opetuksillaan ihmiskunnan takaiaisin ainoan oikean Jumalan luo ja palautti takaisin uskon yhteen Jumalaan yksinkertaisella sanomallaan. Jumala oli suoraan jollakin tavalla yhteydessä Jeesukseen ja ilmestyi hänelle. Siitä syntyi Jeesuksen uskonnollinen herääminen 30-vuotiaana.
Kirkko on pyhä, koska sen jäsenet seuraavat Jeesusta ja ovat saaneet kuulla sanoman Jumalasta. Uskovat ihmiset ovat pääseet osallisiksi Jumalan salaisuuksista. Pyhyys voisi viitata myös uuteen rakkauteen uskovissa ihimisssä, Usko ilmenee hyvyytenä ja rakkautena ulospäin. Kirkko on pyhä myös siksi, että Jumalan Henki = Rakkaus ja Totuus = Pyhä Henki = Jumalan Voima vaikuttaa siinä.
Jumalan sanoma: Tätä Jeesus tuli kertomaan uudelleen. Sama sanoma yhdistää juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin. Ajaton Jumala sanoma on: Oikea Jumala antaa synnit anteeksi katuvalle ja lahjoittaa uskovalle kuolemanjälkeisen elämän Taivaassa. Oikea Jumala kehottaa myös kaikkia rakastamaan maailmassa aivan jokaista ja välittämään toisistamme kaikkina aikoina. Suurin Jumalan opetus on rakkauden kaksoiskäsky: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Siinä on historiallisen Jeesuksen opetuksen ydin ja Jumalan ajaton sanoma. Paljon muutakin oikea Jumala haluaa opettaa, mutt nämä ovat pääkohdat.
On tärkeää muistaa, että kaikki on armoa eli Jumalan lahjaa lopulta. Yksikään ihminen ei pelasta itseään Taivaaseen millään tavalla. Yksikään ihminen ei voita kuolemaa itse eikä yksikään ihminen anna itselleen syntejä anteeksi. Kaikkeen tarvitaan Jumalan apua ja armoa ja Jumala hyväksyy ihmisen yhteensä Taivaaseen puhtaasat armosta. Silti Jumala odottaa jokaiselta ihmiseltä, ette me uskommme yhteen Jumalaan ja teemme hyviä asioita elämässä, koska se on Jumalan tahto meille tässä maailmassa. Anteeksiantoa ei kuitenkaan voi ansaita millään tavalla eikä tarvitse ansaita. Se on aina Jumalan armon osoitus katuvalle ihmiselle.
Kirjeeni hartaalle musliminaiselle Britanniaan. Hän myös opettaa islamia.
Muslimit ostivat perinteikkään kirkon Britanniassa ja muunsivat sen moskeijaksi. Kirkon kannatus hupenee kovaa vauhtia Briteissä ilman teologisia uudistuksia. Venäjän ortodoksikirkon tunnettu johtaja vaihtoi islamiin. Ihmisten silmät alkavat aueta myös Venäjän kirkon suhteen. Siinä Facebookin uutisia tältä päivältä. Maailmalla tapahtuu yhtä sun toista.
Mutta se kirjeeni:
Näin ajattelinkin, meitä molempia kiinnostaa historiallinen totuus,. Se paljastuu viimeistään kuoleman jälkeen. Kukaan ei pääse historiaa pakoon. Oikea Jumala paljastaa meille historiallisenkin totuuden kuoleman jälkeen ja silloin saamme tietää kuka Jeesus oikein oli ja mikä oli Kolminaisuuden lopullinen kohtalo. Meillä on hyvin samankaltaiset näkemykset asioista ja minusta olemme eri mieltä hyvin pienissä ja merkityksettömissä asioissa.
Meitä yhdistää usko yhteen Jumalaan eli Allahiin, meitä yhdistää tämän Jumalan ajaton sanoma: syntien anteeksiantaminen, toivo kuolemanjälkeisestä elämästä ja Jumalan opetus rakkauteen kaikkia kohtaan tässä maailmassa. Minusta tämä sanoma on yhteinen juutalaisuudelle, kirkolle ja islamille ja siksi minä puhun meistä yhtenä ja samana perheenä ja siksi me mahdumme samaan Taivaaseen, vaikka uskoisimme teologian yksityiskohdissa hieman eri tavoin. Meille kummallekin Jumala on yksi ja pidämme Kolminaisuusoppia kirkon tulkintana ja teologisena virheenä. Me kumpikin uskomme, että Jeesus ei ollut Jumala, vaan Jumalan lähettiläs kuten Mooses, Jesaja tai Muhammed. Kaikki tämä on meille yhteistä ja voisi olla kaikille muillekin.
Yksi ero meissä taitaa olla: Minä pidän Tanakhia, Raamattua ja Koraania historiallisina ja inhimillisinä kirjoina. Niiden sisältämät historialliset opetukset todistavat, että nämä pyhät kirjat ovat ihmisten kirjoittamia omalla ymmärryksellä, eivät mitään Jumalan sanelua. Näiden pyhien kirjojen epäkohdat ja kyseenalaiset opetukset vahvistavat teosten historiallisen ja inhimlillisen luonteen. Kaikesta huolimatta sama ajaton Jumalan sanoma löytyy kaikista teoksista. Historiallisuus ja inhmillisyys eivät vähennä niiden arvovaltaa, vaan tekevät kaikesta ja kaikesta sisällöstä ymmärrettävää ja omaan aikaan sidottua opetusta. Niinpä niitä voidaan myös arvioida ja päivitää nykyaikaan.
Historialliset opetukset ovat minusta aina ihmisen keksimiä ja ajaton sanoma on Jumalan ilmoitusta. Oikea Jumala ei koskaan hyväksyisi verikostoa, ei väkivaltaa, ei tappamista uskonnon nimissä eikä ihmisoikeuksien rikkomista kenenkään kohdalla, ei pitäisi miehiä naisten esimiehinä, vaan oikea Jumala kannustaa ja ohjaa aina hyvyyteen, rakkauteen ja välittämiseen muista ajankohdasta riippumatta. Oikea Jumala ei ole vihainen, vaan hyväntahoinen, ymmärtäväinen ja lohdullinen, täynnä viisautta, rakkautta ja Armoa. Armo on aina Jumalan viimeinen sana ihmiselle.
Olen ajatellut, että ei ole kirkon vika, jos roomalaiset tappoivat Jeesuksen. Kuolema ei tee Jeesuksesta Jumalaa. On Jumalan asia, jos hän haluaa herättää Jeesuksen kuolleista ja näyttää, että hauta oli tyhjä. Tämäkään ei tee Jeesuksesta Jumalaa, vaan todistaa vain, että kuolema on voitettu ja meitäå odottaa uusi elämä kuoleman jälkeen. Siksi en kiellä noita tapahtumia. Ne ovat täysin mahdollista historiaa. Se tekisi evankeliumeista vain ymmärrettäviä. Silti Jeesusta ei tarvitse pitää Jumala, vaan pelkkänä ihmisenä. Jos Jumala halusi kääntää tappion voitoksi, se on hänen asiansa. Lopputulos on kuitenkin sama: Kuolema on voitettu, synnit on anteeksiannettu ja Jeesus nostettu ylös Taivaaseen. Mitäpä noista kaikista historian yksityiskohdista!
Tärkeintä on, että uskomme yhteen Jumalaan, teemme hyviä asioita elämässä, pyrimme hyvyyteen joka päivä ja välitämme kaikista muista ja kuljemme toistemme vierellä ja muistamme, että synnit annetaan anteeksi katuvalle ja että uusi elämä odottaa uskovaa ihmistä. Ihminen on usein liian utelias teologian suhteen ja yrittää sanoa liikaa Jumalan puolesta. Meidän pitäisi vain elää uskossa, toivossa ja rakkaudessa. Se on ihmisen tehtävä.
Minulla on hyvä ja syvä luottamus yhteen Jumalaan. Haluan elää tämän uskon todeksi, toimia oikein elämässäni ja olla hyvä kaiklle. Minun ei tarvitse loistaa teologian tiedoilla ja selittää kaikkea. Olen tyytyväinen näin ja haluaisin, että moni muukin saisi kokea näin tässä maailmassa ja elää yhdessä toisiamme kannustaen ja toisistamme välittäen. Kaikki selviää aikanaan kuoleman jälkeen. En halua haukkua ketään harhaoppiseksi ja vääräuskoiseksi, haluan arvostaa jokaista ja sanoa, että olet hyvin tärkeä Jumalalle ja että oikea Jumala on meidän ihmisten puolella aina. Leppoisaa Ramadanin aikaa sinulle!
Kun roomalaiset tuomitsivat Jeesuksen kuolemaan, kirkkoa ei vielä ollut, eikä kristittyjäkään. Jeesus oli juutalainen, kuten hänen seuraajansakin. Juutalaisilla oli myös osuus Jeesuksen tuomitsemisessa. Kirkko kehittyi vasta vuosikymmeniä myöhemmin, jopa satoja vuosia myöhemmin. Miksi tämä ”seimi” (eläinten syöttökaukalo) on sinulle tärkeä ? Mitä tiedät essealaisista, joiden luona Jeesuksen kerrottiin majailevan ?
Missä Raamatussa puhutaan kolminaisuudesta, joku voi kysyä. Selvästi Jeesus opettaa tästä aiheesta tutussa lähetyskäskyssään. Jeesuksen opetuslapsiksi tullaan kasteessa. ”Kastakaat heitä NIMEEN Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen” (Matt. 28:19, Biblia). Sana ”nimi” on siis yksikössä eikä esimerkiksi muodossa ”nimiin”! Tässä tietyllä tavalla 1=3 (yksi Jumala, kolme persoonaa).
Raamatun luomiskertomuksessa Jumala sanoi: ”Tehkäämme …” (1. Moos. 1:26). Tämän sana ”tehkäämme” on tässä jakeessa monikon ensimmäisessä persoonamuodossa. Jumaluuden kolme persoonaa käyvät neuvotteluja keskenään! Tässä taas tietyllä tavalla 3=1 (kolme persoonaa, yksi Jumala). Nämä matemaattiset yhtälöt pätevät vain järjen tasolla, mutta havainnollistavat kuitenkin kolminaisuutta.
Apostolisessa uskontunnustuksessa me ilmaisemme uskovamme sekä Isään että Poikaan ja Pyhään Henkeen. Tämän tunnustuksen täytyy olla lähtöisin apostoleilta eli Jeesuksen ensimmäisiltä kahdeltatoista opetuslapselta, niin selkeä ja yksinkertainen se on. Sen, joka haluaa saada hyvää opetusta kolminaisuudesta, kannattaa lukea myös Athanasioksen uskontunnustus. Se löytyy luterilaisen kirkon Tunnustuskirjojen alusta. Mutta palatkaamme selviin raamatullisiin perusteisiin!
Raamattu kieltää uskomasta, palvomasta, rukoilemasta, ylistämästä, kiittämästä jne. muuta kuin Jumalaa. Kun nämä edellä mainitut esimerkit kohdistetaan Raamatussa selvästi myös Jeesukseen, hänen täytyy olla tosi Jumala. Tosin usein Jeesus aivan kuin väistyy taka-alalle ja antaa kaiken kunnian taivaalliselle Isälleen, joka on hänet lähettänyt. Samanaikaisesti ovat kuitenkin totta Jeesuksen sanat: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän” (Joh. 14:9).
Kun ymmärretään Jeesuksessa jumaluuden ja ihmisyyden asuvan samassa persoonassa, on helpompi uskoa Pyhän Hengen olevan Jumalan kolmas persoona. Järki ei vain käsitä, miten yksi voi olla kolme ja kolme yksi. Näin Raamattu kuitenkin opettaa! (Eräs pappi esitti joskus ehkä hieman vajavaisen, mutta jollakin tavalla asiaa havainnollistavan esimerkin: 1 x 1 x 1 = 1).
Apostoli Johannes ymmärsi hyvin kirkkaasti Jeesuksen olevan tosi Jumala. Yksi tärkeä syy Johanneksen evankeliumin kirjoittamiseen oli ilmeisesti se, että siinä todistetaan Jeesuksen olevan myös Jumala, eikä ainoastaan paljas ihminen. Johannes kirjoittaa Pyhän Hengen johtamana: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. – – ”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme” (Joh. 1:1, 14).
Lisäksi Johannes kirjoittaa kirjeessään: ”Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.” (1. Joh. 5:20) Kun Jeesus sanoi ylösnousemuksensa jälkeen apostoli Tuomakselle: ”älä ole epäuskoinen, vaan uskovainen”, niin Tuomas vastasi sanoen Jeesukselle: ”Minun Herrani ja minun JUMALANI!” (Joh. 20: 27─28), tunnustaen näin uskonsa. Nämäkin kohdat todistavat selvästi Jeesuksen jumaluuden!
Haluan ottaa esille myös erään tutun kohdan Vanhasta Testamentista. Profeetta Jesaja ennustaa Jeesuksesta: ”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas” (Jes. 9:6). Onhan selvää, ettei tällaisia arvonimiä ja kunniaa voida antaa pelkästään maalliselle kuninkaalle, olkoonpa hän kuinka mahtava tahansa. Tämä kohta on selvää puhetta tulevan messiaan eli Jeesuksen jumaluudesta!
Sitten vetoan erääseen raamatunkohtaan Pyhästä Hengestä. Oletko huomannut Jeesuksen käyttävän Pyhästä Hengestä sanaa: ”hän”? ”Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.” (Joh. 16:14). Pyhä Henki on siis persoona niin kuin Isä ja Poika. Pyhä Henki ennen kaikkea ilmoittaa, kirkastaa ja selvittää ihmisille koko maailman lunastusta, sovitusta ja syntien pois ottamista, joka tapahtui Jeesuksen kuollessa Golgatan ristillä ja noustessa kuolleista.
Voidaan sanoa kolminaisuutta opettavien kristittyjen seisovan vahvalla raamatullisella kalliopohjalla. Uskomme perusta ei horju! Tosin sana ”kolminaisuus” ei sellaisenaan esiinny Raamatussa, mutta monia kohtia ei voi täysin ymmärtää, ellei opeteta kolmiyhteistä Jumalaa (ks. esimerkiksi 1. Kor. 12:4─6, Ef. 4:4─6 ja 2. Kor. 13:13). Tähän lopuksi tuli vielä mieleen ihana ja loistava kohta profeetta Jesajan kirjasta. Siinä Herra Sebaot eli Jumala kysyy: ”Kenenkä minä lähetän? Kuka menee MEIDÄN puolestamme?” (Jes. 6:8) Huomaa tässä taas monikon ensimmäinen persoonamuoto ”meidän”! Jumaluuden kaikki kolme persoonaa kysyvät näin yhdessä ja yksimielisesti.
”Näin Isä on Jumala, Poika on Jumala, Pyhä Henki on Jumala, eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi ainoa Jumala.” (Athanasiuksen uskontunnustus, kohdat 15 ja 16, Tunnustuskirjat s. 18, vuoden 1948 painos)
Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama; ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama; ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama. 1. Kor. 12:4-6.
yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa. Ef. 4:4-6.
Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne. 2. Kor. 13:13.
Kolmiyhteinen Jumala puhuu vielä tässäkin: ”Ja Herra sanoi… Tulkaa, astukaamme alas.” (1. Moos. 11:6-7).
Vielä selvä kohta kolminaisuudesta: ”Ja Herra ilmestyi hänelle Mamren tammistossa, jossa hän istui telttamajansa ovella päivän ollessa palavimmillaan. Kun hän nosti silmänsä ja katseli, niin katso, KOLME miestä seisoi hänen edessänsä; nähdessään heidät hän riensi heitä vastaan majan ovelta ja kumartui maahan ja sanoi: ”Herrani, jos olen saanut armon SINUN silmiesi edessä, älä mene palvelijasi ohitse.” (1. Moos. 18:1-3).
Kaste- ja lähetyskäsky on kirkon myöhempi lisäys Matteuksen evankeliumiin!
Tämä kirjoitus on julkaistu Concordia-lehdessä muutama vuosi sitten. Tosin tähän esillä olevaan olen lisännyt lisää tekstiä.
Jos olisit lukenut aiempia viestejäni, tietäisit, miten juutalaiset ymmärtävät Jesajan kirjoituksia ja ovat ymmärtäneet jo kauan aikaa. Juutalaisten teologien mukaan Jeesus ei täyttänyt yhtäkään Messias-vaatimusta. Piste. Kirkko ymmärtää tahallaan Jesajan kirjan toisella tavalla kuin juutalaiset ovat aina tehneet. Se on minusta aika epäreilua ja väärin, mutta saahan kirkko luoda omia tulkintojaan ja oppejaan, miten haluaa. Mikä minä olen sellaista estämään!
Toistoa toiston perään eri foorumeilta:
Kirkko vääristelee perinteistä juutalaista tulkintaa Psalmista 22 ja Jesajasta 53. Kumpikaan kohta ei ole tuhansiin vuosiin puhunut Jeesuksesta, vaikka kirkko väittää niin. On myös muistettava, että Jeesus Nasaretilainen ei täyttänyt yhtäkään juutalaisuuden vaatimusta Messialle. Kirkolla on oikeus nähdä asiat omalla tavallaan, mutta silti pitäisi kunnioittaa historiallista totuutta aina. Emme voi ohittaa juutalaisten omaa käsitystä omasta pyhästä kirjastaan.
”Psalmi 22 on Daavidin runo. Se ei ole ennustus. Puhuja tuntee itsensä hylätyksi, rukoilee apua ja pelastuu lopulta. Hepreaksi kiistanalainen viiva on ”ka’ari”, joka tarkoittaa ”kuin leijonaa”, ei ”he lävistivät”. Psalmi päättyy pelastamiseen, ei kuolemaan.
Haluan tunnustaa katkelman Kuolleenmeren kääröissä, jossa sana näyttää ”ka’arulta”,
Teksti on vaurioitunut ja siitä puuttuu myös ratkaiseva kirje. ”Ka’aru” ei ole tunnustettu hepreankielinen sana, joten et voi rakentaa teologiaa rikkinäiselle lukemiselle. Jatkuva heprealainen perinne säilyttää ”ka’arin”, joka sopii kielioppiin ja leijonan tavoin ympäröivien vihollisten kuvastoon.
Jesaja 53 kuvaa palvelijaa, jonka Jesaja toistuvasti tunnistaa Israeliksi. Palvelija haavoittuu, torjutaan ja hänet ymmärretään väärin kansojen huonon kohtelun vuoksi. Heidän syntiensä tähden ei ole kuolemaa. Kielioppi pysyy kollektiivisena, konteksti pysyy kansallisena, ja luku päättyy siihen, että palvelija elää, menestyy ja näkee lapsia.
Daniel 9 ei ole lähtölaskenta Jeesukselle juutalaisessa perinteessä. Hepreaksi ”mashiach” tarkoittaa yksinkertaisesti voideltua johtajaa. Se ei ole nimi tai otsikko. Kristilliset käännökset isottelevat ”M:n” ja kääntävät voidellun ”Messiaksi” ja muuttavat sen tulevaksi ennustukseksi, mutta itse luvussa on kyse ensimmäisen temppelin, maanpaon ja Persian alaisen jälleenrakennuskauden tuhoutumisesta.
Emme ehkä ole samaa mieltä tulkinnasta, ja se on okei. Mutta meidän pitäisi olla rehellisiä siitä, mitä heprealaiset sanovat ja miten juutalaisuus on ymmärtänyt sitä tuhansien vuosien ajan.”
Lähde: https://www.instagram.com/jewgreekanmama/
Jesaja 53. Israelin kansa ei ole voinut kuolla monien eli kaikkien puolesta ja kantaa monien eli kaikkien synnit. Tämä luku puhuu todella selvästi henkilöstä eli Jeesuksesta. Täytyy olla hengellisesti täysin sokea, jos ei huomaa ja näe tätä. Kannattaa lukea myös Apostolien tekojen kahdeksannesta luvusta Filippuksen ja Kandaken hoviherran kohtaaminen ja keskustelu.
8:26 Mutta Filippukselle puhui Herran enkeli sanoen: ”Nouse ja mene puolipäivään päin sille tielle, joka vie Jerusalemista alas Gassaan ja on autio”.
8:27 Ja hän nousi ja lähti. Ja katso, siellä kulki etiopialainen mies, Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherra, mahtava mies ja koko hänen aarteistonsa hoitaja; hän oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan
8:28 ja oli nyt paluumatkalla ja istui vaunuissaan ja luki profeetta Esaiasta.
8:29 Niin Henki sanoi Filippukselle: ”Käy luo ja pysyttele lähellä noita vaunuja”.
8:30 Niin Filippus juoksi luo ja kuuli hänen lukevan profeetta Esaiasta ja sanoi: ”Ymmärrätkö myös, mitä luet?”
8:31 Niin hän sanoi: ”Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua opasta?” Ja hän pyysi Filippusta nousemaan ja istumaan viereensä.
8:32 Ja se kirjoitus, jota hän luki, oli tämä: ”Niinkuin lammas hänet viedään teuraaksi; ja niinkuin karitsa on ääneti keritsijänsä edessä, niin ei hänkään suutansa avaa.
8:33 Hänen alentumisensa kautta hänen tuomionsa otetaan pois. Kuka kertoo hänen syntyperänsä? Sillä hänen elämänsä otetaan pois maan päältä.”
8:34 Ja hoviherra kysyi Filippukselta sanoen: ”Minä pyydän sinua: sano, kenestä profeetta puhuu näin, itsestäänkö vai jostakin toisesta?”
8:35 Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta.
8:36 Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: ”Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?”
8:37 Jae puuttuu käännöksestä.
8:38 Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet.
8:39 Ja kun he olivat astuneet ylös vedestä, tempasi Herran Henki Filippuksen pois, eikä hoviherra häntä enää nähnyt. Ja hän jatkoi matkaansa iloiten. Apt. 8:26-39.
He katsovat minuun (Herraan), jonka he ovat lävistäneet. Sakarja 12:10. Herra Sebaot sanoo: ja otan pois tämän maan pahat teot yhtenä päivänä. Sakarja 3:9. Näissä jakeisssa on viittaus Jeesuksen kertakaikkiseen ja yhteen uhriin Golgatalla, jota ei tarvitse eikä saa uusia. Hebr. 9:25-26, 28.
Kirkossa oli todellakin alusta asti erilaisia näkemyksiä Jeesuksesta, Näin on, mutta näistä erilaisista näkemyksistä dynamistinen kristologia oli varhaisin ja siksi myös todennäköisesti alkuperäisin ja historiallisen Jeesuksen mukainen. Ainakin se on ylivoimaisesti paras, uskottavin ja järkevin.
Minun käsitykseni on, että dynamistinen kristologia on juuri historiallisen Jeesuksen oma näkemys myös itsestään. Siinä Jeesus on Jumalan Poika eli Jumalan Valittu eli ihminen, joka toimi jumalallisella valtuutksella ja voimalla. Se on myös hyvin järkevä opetus ja selittää kaiken parhaiten Jeesuksen elämässä. Tätä näkemystä kirkko kehitti ja muokkasi myöhemmin ja teki Jeesuksesta Jumalan. Olen sen toisessa viestissä paljastanut, miten kirkko teki tämän tempun. Dynamistinen kristologia vastaa myös juutalaista viitekehystä täydellisesti ja sopii tähän kokonaisuuteen parhaiten. Kaikki on sopusoinnussa juutalaisuuden kanssa.
On hyvä muistaa mainitsemani 4 havaintoa, jotka kirkko koko ajan tietoisesti unohtaa historiastaan. Juutalaisuudessa on aina ollut poikkeamia monoteismista. Siitä kertovat Rantasen mainitsemat polyteistisen kohdat. Niillä ei ole mitään tekemistä Kolminaisuuden kanssa. Tämän myöntävät myös juutalaiset teologit.
Kun puhun kirkosta, tarkoitan sillä aina Jeesuksen kannattajien tai seuraajien yhteisöä. Käytän kirkko sanaa muussa merkityksessä kuin moni muu. Siksi minusta kirkko oli olemassa heti kun Jeesus sai kannattajia.
Jouluseimi ei ole tärkeä, mutta minulle se todistaa Jumalan rakkaudesta: syntyy lapsi, jonka kautta Jumala tulee toimimaan maailmassa ja Jeesuksesta tulee aikanaan merkittävä Jumalan armon opettaja. Se on kaunis asia kirkon historiassa. Samasta rakkaudesta todistaa Risti ja Tyhjä hauta. Ne ovat minulle uskoni konkreettisia todisteita ja merkkejä Jumalasta.
Toistan itseäni? Totta kai toistan. En ole tuuliviiri enkä muuta mielipiteitäni joka toinen päivä. Minulla on oma viestini kirkolle ja kirkon jäsenille. Sitä välitän ja siitä kerron. Koetan perustella mielipiteeni jollakin tavalla ja näyttää, miten tekstihavainnot evankeliumeista tukevat niitä. Heikki Räisänen ja Wille Riekkinen näyttävät suuntaa minulle. Kirkkokin toistaa samaa levyä vuodesta toiseen, joten en minä ole mikään harvinaisuus.
Kannustan jokaista pitämään kiinni siitä, minkä hyväksi ja oikeaksi näkee. Minulla on vain oma mielipiteeni ja oma uskoni sekä vaihtoehto kirkolle. Kenenkään ei tarvitse kannattaa mitään eikä hyväksyä minun näkemyksiäni. Silti niitä voi pitää esillä. Voi olla, että jonakin päivänä joku eskegeetti todistaa kaikki viestini huuhaaksi ja täydeksi saduksi tai voi käydä toisin päinkin. En minä tiedä. En omista totuutta, mutta aavistelen sitä juutalaisen, hellenistisen, kristillisen ja islamilaisen viitekehyksen ja perimätiedon ja lähteiden valossa.
Pasi,
Kirjoitat:
”Kun puhun kirkosta, tarkoitan sillä aina Jeesuksen kannattajien tai seuraajien yhteisöä. Käytän kirkko sanaa muussa merkityksessä kuin moni muu. Siksi minusta kirkko oli olemassa heti kun Jeesus sai kannattajia.”
Teet vaikutelman, että olet perehtynyt asioihin ja tiedät siitä mistä kirjoitat. En halua romuttaa tätä antamaasi vaikutelmaa, mutta uskon, ettet ole perehtynyt ”kirkko”-sanaan, tai mistä se on peräisin. Jos menet ensimmäisiin käännöksiin alkuperäisistä Kirjoituksista, kuten Vulgata-laitokseen, niin kirkko-käsite ajautuu ensin katolisuuteen, jonka suojissa Hieronymus käänsi niin paljon kuin ehti, eikä lopullista kokonaisuutta ole luettavissa.
Edellämainitussa yhteydessä latinaksi ek-klesia, eli seurakunta ei kääntynyt, ei tulkattu millekään kielelle, vaan jätettiin ensin latinaksi ”eclesia”-muotoon ja siitä sitten ikäänkuin putkahti chiesa, kirche, church, église, kirkko jne.
Sana ek-klesia tarkoittaa seurakuntaa, joukkoa kansan keskellä. Raamatussa sen merkitys on Jumalan Seurakunta, Kristuksen Ruumis. Raamattu myös sitten helluntaipäivän Hengenvuodatuksen antaa yksityiskohtaiset ohjeet paikallisiin Seurakunnan paikallisosastohin, joihin kuuluu uskoontultuaan kastetut.
Essealaisista en ole paljon lukenut. Yksi teoria oli, että Jeesus eli rauhassa oman elämänsä loppuun asti essealaisten parissa. Tähän liittyy, että kaikki evankeliumien kertomukset Jeesuksen elämän loppuvaiheista olisivat puhdasta satua ja legendaa. Tämä teoria muuttaisi hyvin paljon kirkkoa, mutta sopii kyllä myös dynamistiseen kristologiaan. En siis tiedä aiheesta.
Totta kai tunnen dogmatiikan perusteet pitkien teologisten opintojen takia, mutta minä en kirjoita tieteellistä tutkimusta täällä enkä rasita aivojani tarkoilla käsitemäärittelyillä. Minulle kirkko on Jeesuksen seuraajien yhteisö. Teologian asioita voidaan pilkkoa ja leikkiä kreikankielen ja latinan kielen ilmaisuilla mennen tullen ja yötä päivää. Minua ei sellainen semantiikka kiinnosta, varsinkaan kun Jeesuksen äidinkieli ei ollut kreikka eikä latina. Jeesuksen oikea nimikin oli arameaksi Yeshua ja suomeksi Joosua. Minä en ole päätyökseni ammattiteologi, mutta kirkon asioihin voin ottaa kantaa omalla ymmärrykselläni ja muiden avulla. Lähteeni ovat havainnot teksteistä, terve järki, eksegetiikka ja erilaiset teologit, joiden kanssa olen yhteydessä sekä Google.
Pasi,
Tässä on kaksi kommenttiasi sinulle kommenttiin, vai onko?. Ne ei ole liitetty tähän vastausketjuun eikä ne sisällä asiaakaan josta kirjoitan. Puhun siis kirkosta ja mistä sana on tullut? Jos tietystii ei tarkoituksesi ollut jatkaa minun kommenttiini niin asia on loppuunkäsitelty.