Hyvän elämän etsiminen on yksi megatrendeistä, mikä näkyy esimerkiksi self help – ja elämäntaitokirjallisuuden lisääntyneenä myyntinä. Samalla perinteinen kristillinen kirjallisuus on menettänyt asemiaan. Mistä on kysymys? Onko Hyvän elämän salaisuuteen löydetty lopullinen vastaus?
Positiivisuuteen pohjautuvat ajatukset toistuvat siinä määrin, että niiden pohjalta voidaan generoida aina uusia kirjoja – uusia avaimia hyvään elämään? Kouluttaja ja tietokirjailija Henri Hyppönen pyysi tietotieteilijä Jarno Kartelaa luomaan algoritmin, jonka pohjana oli miljoonien sanojen verran self help -tekstejä. ”Joidenkin päivien jälkeen kone, Your Average Self Help God, tuotti omaa materiaalia, josta pystyi editoimaan kelvollista luettavaa” kertoo Hyppönen (HS 30.5.). Jauhavatko puppugeneraattorit onttoja vastauksia, joista elämäntuskan täyttämä nykyihminen haluaa maksaa löytääkseen elämälleen tarkoituksen?
_ _ _
Päivän Hesarissa (31.5.) toimittaja Venla Rossi kertoo osallistumisestaan maailmankuulun Yalen yliopiston etäkurssille Science of Wellbeing, suomennettuna Hyvinvoinnin tiede. Psykologian professori Laurie Santos luennoi kotonaan ja kahden kuukauden aikana ilmaisen luentokurssin on suorittanut internetissä yli puoli miljoonaa ihmistä eri maista.
Toimittaja Rossi kertoo omasta taustastaan: ”Minusta kurssin aloittaminen tuntui hassulta. Toisin kuin nykyään monet, en erityisen paljon pohdi hyvinvointiani. En, vaikka se on 2000-luvun megatrendi. En harrasta tarpeeksi liikuntaa, syö superfoodeja, askartele unelmakarttoja tai mieti tavoitteitani työelämässä. Minua ei kiinnosta meditaatio eikä mindfulness. Inhoan kaikenlaista self help -kirjallisuutta ja haavehöttöä.” Kaikesta skeptisyydestään huolimatta Rossi joutuu tunnustamaan jo parin kurssiviikon jälkeen olleensa väärässä.
_ _ _
Suomessakin on syntynyt uusi esiintyjien ja luennoitsijoiden ammattikunta. He voivat olla psykologeja, terapeutteja, hyvinvointivalmentajia tai sitten omasta kokemuksestaan ammentavia kolumnisteja, bloggaajia ja vloggaajia, joilla on parhaimmillaan satoja tuhansia seuraajia. Yleensä näiden esiintyjien pääsanoma liittyy elämään ja onnellisuuteen.
Mistä taustasta nousee tarve kuunnella onnellisuuden oppaita? Ihmisiä kantoi pitkän teollistumisen ajan aina 1980-luvulle asti lupaus aineellisen vaurastumisen tuomasta onnellisuudesta. Se tuottikin helpotusta elämään ja onnellisuuden tunnetta – tai ainakin hyvälaatuisen kopion, jota oli vaikea erottaa aidosta.
Aineelliseen hyvinvointiin perustuva onnellisuus ei kuitenkaan tule kerralla tyydytetyksi, vaan sitä on ruokittava jatkuvasti. Nyt tämä tie on jo saavuttanut kulminaatiopisteensä. Moni tunnistaa shoppailuun liittyvän mielihyvän tunteen ja tavaravuoret, jotka on vietävä kohta kierrätyskeskukseen tai joita varten on vuokrattava varastofirmoilta lisää tilaa. Enää onnellisuutta ei voi ruokkia pelkällä tavaralla, sillä se lisää murhetta ja syyllisyyttä.
_ _ _
Jatkuvaan kasvuun perustuvalle talousjärjestelmälle on ollut välttämätöntä, että me olemme tottuneet hieromaan onnellisuushermoa tavaralla. Kasvua ei ole ilman kulutusta ja uusien tavaroiden kiihtyvää kauppaa. Kasvu taas on välttämätöntä, ettei lainalle perustuva talous romahda kasaan – kuten nyt uhkaa käydä.
Myös kuluttajat ovat pelissä mukana tavoitteenaan onnellisuuden lisääntyminen. Mainostajan tarkoituksena on vakuuttaa kuluttaja siitä, että vielä puuttuvat tavarat tai elämykset ovat onnen avaimia. Tyytymättömyys on kaupalle tärkeä tunne, sillä se ajaa kuluttamaan: vielä puuttuu niin ja niin paljon, ennen kuin voin olla onnellinen.
Tämän tyydyttymättömän himon rinnalla jäytää yhä voimakkaammin toinen tunne, kollektiivinen syyllisyys maapallon elämän tuhoutumisesta liikakulutuksen seurauksena. Ihminen kantaa sisällään kahden tunteen aiheuttamaa ristiriitaa: himoa ja syyllisyyttä. Tämä ristiriita ei ole uusi asia vaan seurannut ihmistä jo ennen self help -oppaita, syntiin lankeamisesta alkaen. Nyt vain näemme liikakulutuksen eli synnin seuraukset laajemmin ja konkreettisemmin kuin koskaan ennen: nimittäin elämän hiipumisen ja lopulta kuoleman, johon ihminen uhkaa vetää mukanaan suuren osan luomakuntaa.
_ _ _
Korona-kevät on antanut monille aikaa pohtia maailman menoa ja nähdä selvemmin sen suuntaa. Kulutus ja saastuttaminen ovat laskeneet koronan pysäyttämässä maailmassa historiallisen paljon. Ilma ja vedet ovat kirkastuneet, elämä on rauhoittunut.
Samalla eri maat rakentavat koronan talousvaikutuksista kärsineille satojen miljardien tukipaketteja, jotka edellyttävät tulevilta vuosilta aina enemmän kasvua velkojen maksamiseksi. Siis lisää ahdistusta, ellei talouden perusteisiin tule ratkaisevaa käännettä.
Yksi käänne voi tosin olla se, että tukien vastaanottamisen ehdoksi tulee rahojen käyttäminen ilmastopäästöjä vähentävällä tavalla, kuten komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on esittänyt. Onnistuuko se riittävällä kattavuudella, on toinen kysymys.
_ _ _
Mitä toimittaja Rossi oppi Yalen kurssilta? Hän tiivistää sen 10 kohtaan:
1. Ole kiltti muille
2. Elämys tekee onnelliseksi, ei tavara
3. Porukassa on hyvä olla
4. Tee valintoja, että saat lisää vapaa-aikaa
5. Kesytä sosiaalinen media
6. Tunnista vahvuutesi
7. Meditoi
8. Iloitse
9. Tunnista, mistä pidät
10. Nuku riittävästi.
Voin liittyä näihin kohtiin. – Meditoinnin kohdalle tosin lukisin itse rukouksen. – Rossin 10 kohdan listaan sisältyy hyviä asioita. Ne jäävät kuitenkin pintatasolle.
Itse tiivistän Hyvän elämän salaisuuden kolmeen aiheeseen, joihin edelliset kymmenen kohtaa mielestäni sisältyvät:
A. Merkityksellisyys: Elämän merkityksellisyyden kokemus tuo tunteen kuulumisesta kokonaisuuteen. Elämä on lahjaa Jumalalta, joka vahvistaa ja ohjaa käyttämään sitä yhteisen elämän hyväksi. Ilman merkityksen tunnetta elämältä häviää ilo ja tarkoitus. Ennen käytettiin sanaa kutsumus kuvaamaan oman paikan löytymistä, mitä tahansa tehtävää tai roolia elämän suuressa kokonaisuudessa.
B. Riittävyys: rajattomuus aiheuttaa riittämättömyyttä. On tärkeää hyväksyä elämän rajallisuus ja keskeneräisyys. Teen parhaani, mutta en ehdi tai jaksa kaikkea. Elämä on valintojen tekemistä. Viisautta vaaditaan valitsemaan, mikä on tarpeen, samoin kuin mikä on riittävästi. Raamatun Sananlaskuissa pyydetään: ”Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna, anna minulle ravinnoksi määräosani leipää (Sananl 30:9).” Elämän yksinkertaisetkin puitteet voivat tehdä onnelliseksi.
C. Kiitollisuus: Mikään elämässä ei ole itsestään selvää. Tietoisuus tästä tuo kiitollisuutta ja nöyryyttä. En voi vaatia itselleni mitään. Ajatus elämän lahjoista edellyttää lahjojen antajan, hyvän Jumalan, joka pitää armossaan ja rakkaudessaan huolta luoduistaan. Tässä varmuudessa voi elää levollisena. Kiitollisuus herättää kunnioitusta kaikkia luotuja kohtaan ja halua elää kohtuullisesti, rasittamatta elämän mahdollisuuksia enempää kuin on tarpeen. Kristitylle kiitollisuus nousee paitsi luomisen lahjoista, myös ja ennen kaikkea lunastuksesta: Jumala on ostanut meidät omikseen poikansa Jeesuksen Kristuksen sovitustyön kautta.
_ _ _
Edelliset ajatukset tiivistyvät hyvin Helluntain virressä 125, jota on laulettu tänään jumalanpalveluksissa:
”Kosketa minua Henki, kosketa kirkkaus! Anna elämälle suunta ja tarkoitus.”
”Kosketa Jumalan Henki, syvälle sydämeen. Sinne paina hiljaa luottamus Jeesukseen.”
”Rohkaise minua, Henki, murenna pelkoni. Tässä maailmassa osoita paikkani.”
”Valaise, Jumalan Henki, silmäni aukaise, että voisin olla ystävä toisille.”
”Kosketa minua Henki! Herätä kiittämään, sinun lähelläsi armosta elämään.”
Otsikon teema on hyvin haastava. Se olettaa että on olemassa jokin hyvän elämän resepti mutta että se on löydettävä piiloista. En usko alkuunkaan että olisi olemassa jonkinlaista kaikkia koskevaa ja kaikille sopivaa hyvän elämän reseptiä. Mutta sen sijan uskon ja luulen että ihmisillä on tietty mahdollisuus itse luoda sellainen elämänasenne joka helpottaa elämää useissa, ei siis kaikissa, sen vaiheissa.
Usko tuollaisiin resepteihin kaatuu jo siinä että niiden sommitteluissa ei oteta huomioon elämisen ongelmia. Pelkkä elämänasenne ei ratkaise niitä. Sitähän nuo reseptit tarjoavat, asennetta. Ihan hyvä että noita listoja on . Ne voivat toimia peileinä ja herättää itsetutkistelua . Olenko kiltti? Elänkö terveesti? Elänkö oikeudenmukaisesti ? Otanko huomioon yhteiset sosiaaliset ja miljööongelmat omassa elämässäni? Ja vielä : Olenko onnellinen , olenko edes vähän tyytyväinen ja onnellinen ?
Nuo hyvinvointi oppaat heijastelevat sitä mitä ihmiset kokevat puuttuvan heidän elämästään: Fyysistä kuntoa ja tyytyväisyyttä ulkonäköönsä, vapautta stressistä, hyviä sosiaalisia suhteita, tilaa omalle itselleen, vapautta vaikeista tunteista niin kuin ahdistuksista ja peloista, Kykyä luoda ja/tai parantaa suhteita, parempaa sukupuolielämää, voimaa vaihtaa tarvittaessa ammattia, kykyä sanoa tarvittaessa Ei, päästä vapaaksi erillaisista riippuvuuksista, jne.
Elän kokeminen riippuu lämänasenteesta. Kokemus näyttää että elämänasenne ei ole kivijärkäle vaan että sitä voi muovata esimerkiksi itsetuntemuksen lisääntymisen kautta. Vastaavasti ihmiset kehittävät elämän kolhuissa kykyä oppia niistä ja siten hiovat elämänasennettaan.
Hyvän elämän tavoittelu luo odottamattoman konfliktin. useimmilla meistä on verraten jäykkä identiteetin tunne. Siitä pidetään kiinni niin hyvässä kun pahassakin. Hyvän elämän tavoittelu on identiteetin kyseenalaistamista. Hyvän elämän tavoittelu uhkaa identiteettiä josta on seurauksena että se pulustautuu itselleen vieraita ajatuksia ja ideoita vastaan. Se ei halua muuttua. Sillä on omat elämän tavoitteet, polku jolta on vaarallista poiketa.
Identiteetin itsepuolustus kaikkea vierasta vastaan on se miksi useimmat meistä, paremmasta tiedosta huolimatta, saa meidät jatkamaan elämää niin kuin se on.
Kiitos Markku näistä pohdinnoista. Toteat, että otsikko on haastava. Olen samaa mieltä. Niinpä laitoinkin sen perään kysymysmerkin. Identiteetti on todellakin usein joustamaton ja vastustaa muutosta. Usein vasta hyvin painavat ja pakottavat asiat johtavat muutokseen.
Kiitos Markku tuosta: ” Hyvän elämän tavoittelu luo odottamattoman konfliktin. useimmilla meistä on verraten jäykkä identiteetin tunne. Siitä pidetään kiinni niin hyvässä kun pahassakin. Hyvän elämän tavoittelu on identiteetin kyseenalaistamista. Hyvän elämän tavoittelu uhkaa identiteettiä josta on seurauksena että se puolustautuu itselleen vieraita ajatuksia ja ideoita vastaan. Se ei halua muuttua. Sillä on omat elämän tavoitteet, polku jolta on vaarallista poiketa.
Avioparitoiminnassa näkee valtavan hienoja tuloksia. Omassakin liitossa niitä olen saanut kokea. Olen ihmetellyt sitä, miksi niin harvat parit haluavat tosissaan lähteä muovaamaan liitostaan parempaa ja onnellisempaa. Se kaikki kun olisi monen parin ulottuvilla, mutta tuo sisäinen vastustus ratkaisee tämän asian heidän kohdallaan. He jäävät omien ongelmiensa noidankehiin. Sen sijaan ,että vapautuisivat niistä uudenlaisten toimintaohjeiden avulla. Tyypillistä on että jompikumpi puolisoista vastustaa ajatusta jyrkästi.
Syy on siis identiteetissä, jonka pelätään olevan vaarassa, jos alkaisi toimimaan liitossaan eri tavalla, kuin itselle on luontevaa. Itse ajattelin kotona raivotessani juuri niin, että se käytösmalli kuuluu identiteettiini. Joten minun on mahdotonta siitä vapautua. Opin kuitenkin tunnistamaan vihantunteita ja käsittelemään niitä pelkoa läheisille aiheuttamatta.
Muutoksen kitka on suuri ja siksi läheisissäkin ihmissuhteissa voi olla vaikea muuttaa omaa ajattelua ja käyttäytymistä. Kyse on myös taistelusta meissä olevaa vanhaa ihmistä vastaan, mistä Paavali kirjoittaa: ”Tahto minulla on hyvään, mutta ei voimaa sen toteuttamiseen.” Jumalan armo vapautta meitä hyvään.
Elämässäå ei ole mitään salaisuutta. Me kaikki ihmiset synnymme ihmisarvoltaan samanlaisina lähimmäisen rakkaus olemuksessamme.
Ehkä Salaisuus -sanan käyttö elämäntaidon oppaiden markkinoinnissa perustuu sen mielikuvan antamiseen, että joillakin on asiasta oikea ja parempi tieto ja siksi heitä pitäisi kuunnella.
On varmaankin totta, että hyvään elämään liittyy oikeaa tietoa, mutta kyse ei ole kätketystä salaisuudesta, johon olisi pääsy vain joillakin. Apostoli kirjoittaa Kristuksesta, joka on paljastettu salaisuus Jumalan rakkaudesta ja ilmoitettu kaikille: ” Kristus teidän keskellänne, kirkkauden toivo.” (Ef 3; Kol 1:27).
Joitakin selviytymistaitoja opimme jo niin varhain, ettei niistä tilanteista ole meille jäänyt mitään mielikuvia. Toisia opimme myöhemmin. Varhain opitusta on ehkä vaikeampi luopua, vaikka se olisi tuhoisaa hyvän elämän kannalta. Niin kuin vaikka nuo omat yllättävät raivonpurkaukseni oli. Sellaiset luo pelkoa ja epävarmuutta perheenjäseniin. Tämänkaltainen lapsuudessa varhain opittu tuhoava toiminta on yllättävän yleistä. Siitä harvemmin kukaan uskaltaa kertoa avoimesti.
Eikä tietysti muistakaan hyvää elämää tuhoavista opituista toimintatavoista. Niitä hävetään ja se häpeä lukitsee sisäänsä nuo käyttäytymismallit. Eikä niiden vangit usko edes vapautumisen mahdollisuuteen, kun kokee olevansa sellainen, tai tällainen.
Kokemukseni mukaan, hyvän elämän löytäminen kulkee sen helvetin läpi, jossa kohdataan häpeä ja muutkin vähemmän vaaralliset tunteet. Sellaisen turvan ja avun voi antaa Jumalan rakkaus joka kehottaa vangitsemaan jokaisen ajatuksen Kristukselle kuuliaiseksi.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa sillä sinun vitsasi ja sauvasi lohduttavat minua….
Hyvä elämä löytyy vasta sen pimeän laakson jälkeen, jossa on joutunut silmäkkäin oman sisäisen helvettinsä kanssa. Toisin sanoen kohtaa rehellisesti itsensä Jumalan kasvojen edessä. Siihen kun saa kosketuksen Jeesuksen turvalliseen käteen ja käsi kädessä lähdetään matkaa jatkamaan, niin hyvä elämä alkaa siitä.