Olen seurakuntalainen, jolla on kokemusta siitä, miten seurakunnasta kehkeytyy monenlaisten toimintamahdollisuuksien yhteisö. 1) Seurakunta oli perustanut kylille vastuuryhmät. Minut kutsuttiin (naapuri) tällaiseen ryhmään. Järjestimme esim. kylätapahtuman, johon sisältyivät ”kinkerit”. Suunnittelukokouksissa oli mukana pappi, samoin tilaisuuksissa. Ja kanttori. 2) Pappi kutsui minut suunnittelemaan, yhtenä ryhmäläisenä, keskustan seurakuntatalolla pidettäviä seurakuntailtoja. Pappi ei osallistunut suunnitteluun. Hän oli alkuun mukana tilaisuuksissa, mutta sittemmin niitä toteuttivat maallikkot. 3) Olin perustamassa erään järjestön toimintaryhmää. Toimintaryhmä suunnitteli ja toteutti tilaisuuksia, joihin kutsuttiin mukaan seurakunnan työntekijä; pappi, lehtori, kanttori, sekä järjestön työntekijöitä. Järjestimme kotiseuroja, Sanan ja rukouksen iltoja ja 2-3 päiväisiä seurakuntatapahtumia. 4) Seurakunnan työntekijät kutsuivat minua tilaisuuksinsa puhumaan tai hoitamaan käytännön asioita, esim. tarjoilua. 5) Sain kutsun ehtoollisavustajaksi.

Seurakunnasta tuleva kutsu on tarpeen, kun yhteyttä rakennetaan. Tunnettu maalikko voi saada monenlaisia, hyvinkin vastuullisia tehtäviä.

Lisään vielä, että tällaista keskustelua täällä pitäisi käydä vaikka joka päivä. Usein on juututtu kohuihin ja muuhun toissijaiseen.

Kyllä osallisuus toimimaan lähtee. Muutaman perheen kanssa toteuttamallamme raanattupiirillä on ikää 30 vuotta. Se alkoi perhepiirinä, loppui välillä ja herätettiin henkiin, nyt naistenpiirinä ja miestenpiirinä. Luemme Raamattua, kesustelemme, rukoilemme, juomme kahvia, teemme reissuja. Kyse ei ole pelkästään henkilökohtaisestä päätöksestä ja sitoutumisesta vaan ennen kaikkea Raamatun sanomasta, sen rakentavasta vaikutuksesta, siitä että Raamattu lukee meitä. Eli sanoma on tärken. Sen jälkeen syntyy yhteys. Tämä piiri syntyi itsestään, mutta kun se oli rekisteröity seurakunnan työmuotona, paikkakunnalle muuttanut perhe etsi raamattupiiriä ja löysi meidät. Seurakunta voi luoda puitteet, toteuttaa pienryhmien vetäjäkoulutusta ja pyytää mukaan. Alfakurssi on hyvä, mutta sen toteuttajana tarvitsee olla työryhmä. Hyvin näyttää toimivan se, että seurakunnasta pyydetään eri työryhmiin, joille annetaan toiminnan vapaus. Varmaan moni haluaisi ja kykenisi tekemään monenlaista, mutta ei itse uskalla ehdottaa ja tuoda ideoitaan esiin. Potentiaalia ja ammattitaito, elämänkokemusta ja luovuutta on vaikka kuinka paljon seurakunnassa. Meillä kumpikin tapa toiminnan aloittamiselle on toimivaa: Pyydetään mukaan tekemään jotain ja myös annetaan ideoiden syttyä ja johonkin asiaan innostunut voi aloittaa oman toimintamuodon.