Suomen ev.lut.kirkko on elinvoimainen ja notkea. Kirkon työntekijät tekevät erittäin hyvää työtä ja elävät tässä ajassa. Siitä viisi muistutusta.
Ensiksi, kirkko osoittaa monella tavalla valmiutensa kehittyä ja uudistua. Kokeilepa laittaa Googleen ”vauvakirkko”. Kaksi ensimmäistä tulossivua kertoo, että Vauvakirkkoja on järjestetty Helsingissä, Lahdessa, Kittilässä, Vantaalla, Raisiossa ja Kiuruvedellä, Seinäjoella, Vimpelissä, Raahessa, Jämsässä, Jyväskylässä, Raahessa, Hämeenlinnassa, Sääksmäellä ja Pornaisissa. Unohtamatta Lietoa, jonka Vauvakirkon voi katsella KirkkoTV:stä.
Enkä nyt maininnut edes esimerkiksi Pienelle parasta –hanketta, Suurella sydämellä –toimintaa, Puolen tunnin messuja, arjessa vahvasti läsnä olevaa Kirkko Suomessa-sivua, Agricola-yhteisöä, riparisovelluksia enkä Teemu Laajasaloa enkä monia monia muita hienoja uusia juttuja. Noita kun rupeaisi listaamaan niin ei kuulosta kovin jämähtäneeltä ja viime vuosisadalle kangistuneelta kirkolta.
Toiseksi, kirkko käyttää todella laajasti sosiaalista mediaa. Lopen seurakunnasta tykkää Facebookissa 144 ihmistä. Twaarnapostillaa voi lukea vaikkapa Mäntsälän seurakunnan sivuilta. Ja Tiksin seurakunnan Instagram-kuviin on osunut paljon hästäkejä. Monella muulla julkisyhteisöllä on paljon #oppimista.
Kolmanneksi, kirkon keskustelukulttuuri on vapautunutta ja avointa. Kirkon väki osaa nauraa myös itselleen. Lukekaapas vaikka Kirkkoveneestä. Juttujen tykkääjissä on väkeä Harmauden Tyyssijoista eli Kirkkohallituksesta ja tuomiokapituleista. Unohtamatta lukuisia kirkkoherroja ja muita kirkon työntekijöitä. Ja jos vaalien projektipäällikkö jakaa Kirkkoveneen huumoripäivityksen ”Usko aina esittelijää” vaalien fb-ryhmässä, ei se kovin harmaalta touhulta vaikuta. Eikä se, kun Kirkon tiedotuskeskuksen tiedottaja itse käytti koulutusmateriaalina Kirkkovene-sivuston huumoria. Kirkko, joka nauraa omalle eriskummallisuudelleen, on elinvoimainen kirkko.
Neljänneksi, suomalaisten kirkkosuhde on hämmästyttävän kiinteä. Suorastaan poikkeuksellinen.
Viidennen muistutuksen jätän sinun tehtäväksesi. Muistuta sinä ystävääsi siitä, että Suomen kirkko on hieno kirkko. Jätetään kirkkokritiikki toiseen keskusteluun.
Hieno parodia!
Kari-Matti, harvoin olen näin tosissani. Ei ollut parodia. 😉
Otsikon mahdollinen kirjoitusvirhekin on näin siis ilmeisesti suljettu pois. 🙂
T-risti eteen ja Yöstä tulee Työ…
Kiitos, Tuomas. Kirkkomme ehdoton vahvuus on hyvin koulutettu ja osaava työntekijäjoukko. Olen surrut viime aikoina kirkon ympärillä pyörivää kirjoittelua, jossa työntekijät leimataan kirkon ongelmaksi ja esitetään, että kirkosta tulee ketterä kun työntekijöistä ja heidän palkkauksestaan päästään eroon ja teetetään työt vapaaehtoisilla. Korkeatasoinen kirkon työntekijäkoulutus yliopistoissa, ammattikorkeakouluiissa ja kristillisissä kansanopistoissa on merkittävästi vaikuttanut kirkon korkeaan arvostukseen Suomessa. Ja se pahaksi leimattu tieteellisen eksegetiikan opetus on varjellut kirkkomme silmät sulkevalta, yksinkertaistavalta raamattuopetukselta, jota varsinkin amerikoista on helppoa löytää netin välityksellä.
Eivät kirkon työntekijät voi tulevaisuudessakaan muuttua pelkiksi vapaaehtoistyön koordinaattoreiksi, vaikka vapaaehtoistyö lisääntyy ja hyvä on, että lisääntyy.Varsinkin nuoriso- ja diakoniatyössä on paljon vaativia ja todellista ammattiosaamista edellyttäviä tehtäviä.
Kirkon kymmenissätuhansissa laskettava työntekijäjoukko voi olla vaikka maailman moniammatillisinta ja osaavinta: yksi silti puuttuu ja sen myötä kaikki: riittävä määrä kirkollisveroa maksavia jäseniä.
Jänis pistää päänsä pensaikkoon, ja kaikki on hyvin, vai onko?:-)
Juu. Kirkko on erinomainen tehtävässään.
Erehdyin vain pitkään lyömään päätäni seinään siksi, että kuvittelin kirkosta löytyvän paikkoja, joissa voi etsiä Jumalaa, tutkailla todisteita Hänestä, mietiskellä millainen hän ehkä on, millainen maailmankaikkeus oikeasti on ja miten kaiken sen pohjalta voi kasvaa ihmisenä. Mutta ei sellaista löydy kirkosta eikä mistään muualtakaan. Hankalia kysymyksiä ja pitkiä pohdintoja ei kärsi kukaan…
Kari-Matti kirjoitti: ”yksi silti puuttuu ja sen myötä kaikki: riittävä määrä kirkollisveroa maksavia jäseniä.”
Kyllä, halukkaita maksajia on entistä vähemmän. Se on selvä asia kun jäsentilastoja katsoo. Kirkosta erotaan sekä aatteellisista että taloudellisista syistä.
Mutta tällä blogilla halusin nostaa esille sen, että meillä on oikeasti monella tapaa muuttunut ja muutosvalmis kirkon työntekijäjoukko.
Se joukko ei useinkaan ole määrällisesti tai laadullisesti läheskään riittävä suhteessa odotuksiin, kuten Jaakko omassa kommentissaan muistutti.
Kiitos, Tuomas. Itse jatkan vielä hieman myös täsmentäen:
Hyvää työtä, kirkkomme jäsenet, vapaaehtoiset ja työntekijät!
Joo kyllä Tuomas siinä oikeassa on, että kirkko tekee monin tavoin todella hyvää työtä.
Viidenneksi muistuttaisin, että Mikkelin piispan kannanottoja ajankohtaisiin aiheisiin kannattaa kunnella herkällä korvalla.
Kyllä varmaan joissakin seurakunnissa on uudistusmieltä ja halua viedä evankeliumia niillekin, jotka eivät tavanomaisiin messuihin tule. Mutta ei suinkaan kaikissa seurakunnissa. Kokonaiskuva kirkosta ei ole noin valoisa.
Mitä nykyeksegetiikan ”valistamiin” pappeihin tulee, en ymmärrä, mitä hyötyä evankeliumille on epäuskon kylvämisestä. Onneksi enimmäkseen kuulee vielä Raamatulle uskollista julistusta.