Kirkon tutkimuskeskuksen tutkijan Kimmo Ketolan esitelmää kommentoinut brittiläinen uskontososiologi Grace Davie näkee suomalaiset kirkosta eroamisen luvut aivan toisessa valossa kuin ne nähdään Suomessa yleensä.
Ketola havahtui Davien kommentteihin kansainvälisessä seminaarissa ja kertoo asiasta Kirkonkello-verkkojulkaisussa.
”Davie toisti ihmetellen luettelemiani keskeisiä tunnuslukuja kirkon jäsenyydestä, kasteista, häistä ja kirkollisista hautajaisista ja parahti: ”I think that is extraordinary!” (minun mielestäni tuo on poikkeuksellista!). Hän hämmästeli nimenomaan lukujen paljastamaa suomalaisten kirkkosuhteen kiinteyttä, huolimatta alhaisesta osallistumistasosta”, Ketola kirjoittaa.
Davien mukaan luterilaisen kirkon laskevat käyrät Suomessa ovat pelkästään odotuksen mukaista kaikkialla, missä on pitkään vallinnut tietyn kirkon valtiollinen erityisasema, kuten on laita useimmissa Euroopan maissa. Sen sijaan Suomen luterilainen kirkko on säilyttänyt asemansa poikkeuksellisen hyvin.
”Se, mikä Davien mukaan vaatii selitystä, on Suomessa tapahtuneen kehityksen hitaus, toisin sanoen suomalaisten yhä edelleen jatkuva poikkeuksellisen korkea tuki ja luottamus omaa kirkkoaan kohtaan. Hämmästyttävän suuri osa niistä, jotka eivät edes etäisesti usko kirkon tunnustuksen mukaisesti, haluaa silti verorahoillaan tukea kirkon toimintaa”, Ketola kirjoittaa.
Ketola kertoo monin esimerkein, miten Suomen luterilainen kirkko näyttää olevan monissa asioissa ihmisläheisempi, jäseniään paremmin huomioiva ja ymmärtävä yhteisö kuin monet sisarkirkkonsa muualla Euroopassa. Tässä saattaa olla yksi tärkeä syy kirkon suhteelliseen menestykseen eurooppalaisessa vertailussa.
”Vaikka inhimillisyys ja tietynlainen humanismi osoittautuisivat avaimiksi kirkon parempaan tulevaisuuteen, se ei tarkoita, että kehitys voisi tapahtua kristillisen opin kustannuksella. Päinvastoin, kristillisessä yhteisössä – kuten missä tahansa uskonnollisessa yhteisössä – opin ja elämäntavan on kuuluttava elimellisesti yhteen”, Ketola päättelee.
(Kuva: KTK)