Kauan sitten mahtavat enkeliruhtinaat käyskentelivät maan pinnalla katsomassa Luojan kätten töitä. Enkeleiden viitat viistivät maata ja synnyttivät huminaa.
Silloin eräs erittäin utelias orava tarttui viittaan. Samassa enkeliruhtinas kahahti lehtoon ja nousi taivaaseen. Siellä huomattiin heti pieni salamatkustaja, joka vietiin Jumalan luokse.
– Hauska tavata, meillä käy kovin harvoin vieraita, hymyili Jumala.
Niin suuri Luoja ja pieni orava juttelivat kuulumisista. Illan tultua Jumala kehotti oravaa lähtemään kotiin.
– Mutta miten, orava ihmetteli.
– Minäpä näytän, sanoi Jumala. Hän käski oravaa levittämään etu- ja takajalkansa.
– Saat käyttöösi enkelten viitan.
Jumala puhalsi hellävaraisesti oravan alas pilven reunalta. Se liisi turvallisesti omaan pesäkoloonsa.
Liito-orava (Pteromys volans) on Siperian taigavyöhykkeen laji. EU:n alueella sitä tavataan vain Virossa ja Suomessa. Hieman tavallista oravaa pienempi liito-orava tunnetaan raajojen välissä olevasta liitopoimusta, jonka avulla se pystyy ”lentämään” puusta toiseen.
Suomessa liito-oravasta on tullut luonnonsuojelun symboli. Maassamme on noin 200 000 liito-oravaa. Laji on vähentynyt. Se luokitellaan vaarantuneeksi.
Liito-orava tarvitsee kuusivaltaisia sekametsiä asuinympäristökseen. Eläin on aktiivinen hämärissä ja liikkuu öisin, mistä johtuen harva on päässyt näkemään sen luonnossa. Usein vain pesäpuun alta löytyvät papanat paljastavat lajin.
Liito-oravan lennon näkeminen on häkellyttävän hieno kokemus. Viime viikolla näin siipioravan kaksi kertaa – kokemus oli ikimuistoinen.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.