Kun Jumala oli luonut maailman eläimet, häneltä jäi ylitse osia. Niistä hän kokosi eläimen, joka muistutti hiirtä, mutta jolla oli nahkaiset siivet etujalkojen paikalla.
Jumala heitti luomansa eläimen ilmaan, ja se lensi kierroksen ja palasi Luojan luo roikkumaan tämän pikkusormesta pää alaspäin.
– Hui, mikä ihme tuo on? kysyivät enkelit.
– Minusta se näyttää aivan lepakolta, sanoi Jumala hymyillen.
– Se on niin kauhistuttavan näköinen, että ihmiset ja muut eläimet pelästyvät, jos annat sen lennellä vapaasti pitkin päivää, enkelit sanoivat.
Jumala päätti tehdä lepakosta yöeläimen.
Lepakkolajeja (Chiroptera) tunnetaan yli 1 100. Suomessa yleisiä lepakkolajeja ovat pohjanlepakko, vesisiippa, viiksisiippa, isoviiksisiippa ja korvayökkö. Lisäksi on kahdeksan harvinaisempaa lajia, joista tuoreimmasta, etelänlepakosta on vain yksi havainto.
Lepakot ovat ainoita nisäkkäitä, joilla on siivet ja jotka osaavat lentää. Pienin lepakkolaji painaa vain kaksi grammaa ja suurin yli kilon. Valtaosa lepakoista on hyönteissyöjiä.
Ihmiset liittävät lepakkoon kielteisiä mielikuvia, koska se liikkuu yöllä ja on elintavoiltaan epätavallinen. Lepakkoa on pidetty pahan eläimenä. Taiteessa demoneille kuvataan usein nahkasiivet.
Lepakkojen erikoisuus on suunnistaminen kaikuluotauksen eli ääniaaltojen avulla. Lepakot myös näkevät hyvin. Suomessa lepakot viettävät talven horroksessa luolissa, onkaloissa tai rakennusten vinteillä.
Iltapimeässä ohitse vilahtava lepakko on mieltäylentävä näky. Ihmeellinen, äänetön öinen kulkija se siinä vain etsii suuhunpantavaa ja kiittää olemassaolollaan Luojaansa.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.