Hyvää Joulua ja leppoista Uutta Vuotta!

Vuosi on ollut yhtä yllätyksellinen kuin edellinenkin vuosi. Luulimme (tai ainakin minä luulin), että viime vuosi jää ainutlaatuisuudessaan historiaan, mutta mitä vielä. Samaa tuubaa se on pukannut tällekin vuodelle. 🙂

Mutta mitäpä me siitä, elämä jatkuu ja blogit laulavat myös ensi vuonna.

Oikein hyvää Joulua kaikille sivuston bloggaajille, kommentoijille ja ylläpitäjille!

Ps. Kertauksena viime vuodesta, kun Antero pääsi Seura-lehteen kertomaan joulupukkikokemuksia. Seuran toimittaja oli bongannut joulupukkitarinani täältä blogistani, joten ei se ihan turhaa hommaa ole blogittaminenkaan.

Jehovan todistajasta tuli joulupukki: ”Tunnelma keikkojen jälkeen oli euforinen – aikamoinen kokemus ihmiselle, jolla ei ole ollut koskaan omaa joulua”

  1. Jostain luin että näitä tämmöisiä vuosia olisi tulossa paljonkin lisää. Joten olen jo aluperin alkanut asennoitumaan näihin. Vuosia sitten opin sen miten saksalaiset suhtautuvat sateeseen. Saksalainen kullemma voi ajatella näin: ”Jos sataa, niin antaa sataa.”
    Tuo opetus on pelastanut monta sateista päivääni. Sade ei ole mielialaani päässyt pudottamaan.

    Onnistuin myös tuota periaatetta soveltamalla saamaan toiveideni mukaisen vaimon ja tulin tosi onnelliseksi. Aivot kun on sillä lailla rakennettu, että tunne-elämän keskus ei ilmeisesti osaa käsitellä saamaansa tietoa olenkaan rationalisesti.

    Jos odotamme kovasti sateen loppumista, tai tämän bandemia – ajan loppua, niin voimme käydä kärsimättömiksi ihan turhaan. Suostummalla ja sopeutumalla olosuhteisiin me selviämme paremmin joulusta ja tulevastakin vuodesta. Joulu nimittäin on minulle vuoden raskain ja vaikein aika. Johtuen yhdestä lapsuuteni taraumaattisesta joulusta. Toivoisin että se menisi nopeasti ohi ja onneksi meneekin.

    Se oppi kai on jostain idän viisaiden oetuksista peräisin. Sieltä olen saanut selisen viisauden, ettei pidä toivoa, että asiat menevät, niinkuin toivon. Pitää toivoa, että ne menevävät, niinkuin menevät.

    • Niin, mistäpä näistä tietää. Tällaisilla viruksilla on onneksi taipumus lieventyä ajan kanssa ja Omikron näyttää olevan juuri sen kaltainen versio. Korona jäänee kiertämään maailmaa hyvinkin pitkäksi aikaa, mutta sen merkitys vähenee ja sen voi näin ollen tietyn ajan päästä unohtaa. Ainakin arjestamme.

    • Luin jutun ja totesin: ” taidat olla paljon muutakin upeaa, kuin tosi hyvä joulupukki”. Olisipa kiva tutustua oikeasti.

    • Riippuu varmaan esimerkiksi maantieteellisistä välimatkoista, mutta ei tuota ajatusta kannata kokonaan torpatakaan. 🙂

Antero Syrjänen
Antero Syrjänen
Olen 70-luvun lopulla syntynyt nuori mies läntisestä Suomesta. Perheeseen kuuluu vaimo ja muutama pörröinen lemmikki. Synnyin Jehovan todistaja -sukuun ja -perheeseen. Blogeissani tulen käsittelemään, ainakin aluksi, elämää Jehovan todistajien maailmassa ja ympäristössä. Jos haluat kysyä todistajuudesta (tai ottaa muuten yhteyttä) yksityisemmin, sähköpostiosoite on: tantero.syrjanen@gmail.com