Seurasin kirkolliskokouspuheenvuoroja avioliitosta ensimmäistä kertaa reaaliaikaisena striimauksena (tallenteet löytyvät edelleen Kirkon kanavalta YouTubesta).
Tein seuraavat huomiot:
- Kyvyttömyys asettua lähimmäisen asemaan jatkuu. Kultaiseen sääntöön ei millään uskalleta luottaa. Kirkon oppi ja yhtenäisyys asetetaan edelleen lähimmäistä vastaan.
- Edustaja Auvinen myönsi suuret näkemyserot erityisesti raamattukysymyksessä ja kysyi, miten avioliittoasiassa sitten voisikaan olla yksimielisyys. - Niin, kun paljon keskeisemmissä oppikysymyksissä sallitaan erot, miksei sitten tässä?
- Teologinen keskustelu avioliittoon liittyvistä kysymyksistä on todella kesken. Mielelläni olisin kommentoinut esimerkiksi arvostamiani edustajia Juntusta ja Jääskeläistä. Juntuselle olisin sanonut, ettei avioliiton sukupuolista löydy dekalogin käskyihin verrattavia pysyviksi tarkoitettuja määräyksiä. Jääskeläiselle olisin sanonut, että samaa sukupuolta olevien avioliitossa ei ole kyse individualismista vaan uudenlaisesta yhteisöllisyydestä.
- Pientä suhteellisuudentajua on ilmassa. Puheenvuoroissa myönnettiin, että kirkon kallein aarre ei ole avioliitto.
- Esille tuli ajatus, että ehkä muutoksessa on enemmän ihmiskäsitys kuin avioliittokäsitys. Tähän kannattaisi kiinnittää huomiota.
- Iloitsin siitä, että myös perustevaliokunnan enemmistöön kuuluneet piispat Repo ja Jolkkonen myönsivät, että tarvitaan jatkotyöskentelyä.
- Tähän asti kirkon teologinen keskustelu on rajoitettu kirkolliskokouksen ja piispainkokouksen sisäiseksi, lisäksi on tilattu joitain artikkeleita ja selvityksiä. Ovet on nyt avattava laajemmalle kuulemiselle ja debatille.
Eikö siellä kirkolliskokouksessa käsitelty muita kuin avioliittoasioita?
Ilmoita asiaton kommentti