Suhtautumisessa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin Etelä- ja Pohjois-Amerikan sekä Länsi-Euroopan henkiset mannerlaatat ovat olleet vuosikymmeniä liikkeessä. Ymmärryksemme on muuttunut niin, että se, mikä ennen ymmärrettiin rikokseksi, synniksi, perversioksi tai sairaudeksi, ymmärretään ihmiselämän monimuotoisuudeksi. Tämä muutos näkyy myös siinä, että se, mikä ennen piti piilottaa kaappiin, on muuttunut sosiaalisesti hyväksyttäväksi. Tätä muutosta heijastaa lainsäädäntö. Kirkot ovat mukana tässä muutoksessa. Myös henkisiin mannerlaattoihin pätee: kun ne liikkuvat, maa järisee; mitä pitempään liike on estetty, sitä rajumpi on järistys.

Ennen kielletty voi muuttua sallituksi oikeastaan kahdesta eri syystä. Joko vahingollisen asian kieltäminen ja kiellon valvonta aiheuttavat enemmän ongelmia kuin itse asia, kuten kieltolaki. Tai sitten kollektiivinen ymmärrys muuttuu siten, että asia, jota luultiin vahingolliseksi ei olekaan sitä, kuten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohdalla. Toki tässäkin syrjinnän kielteiset vaikutukset ovat ilmeiset.

Torjuvan suhtautumisen eettiset perustelut ovat murentuneet ja asenteet yhteiskunnassa ja kirkoissa ovat muuttuneet hyväksyvään suuntaan. Tässä tilanteessa muutosta on vastustettu esittämällä torjumnnalle teologinen perustelu. Lyhyesti perustelu kuuluu suunnilleen näin: Klassinen kristinusko torjuu homoseksuaalisuuden Jumalan luomistarkoituksen vastaisena. Raamattu kieltää homosuhteet. Homous on synti, joka vie kadotukseen. Kysymys on pohjimmiltaan siitä, että kun eettiset argumentit osoittautuvat ontoiksi, väitetään, että kyse ei olekaan etiikasta vaan dogmista. Näin kirkkoon ollaan tuomassa klassisen kristinuskon nimissä uutta dogmia!

Teologisen perustelun lähtökohtana on, että Jumala on luonut ihmisen [heteroseksuaaliksi] mieheksi ja [heteroseksuaaliksi] naiseksi. Kun tämä ei vastaa havaittavaa todellisuutta, selitetään ero lankeemuksesta johtuvaksi. Kysymys on siis luomisen määrittelemisestä oman Raamatun-tulkinnan kautta vastoin luotua todellisuutta. Eli luonnollinen määritellään omien asenteiden kautta. Ilmeisesti tässä ollaan myös aidosti sokeita sille julmuudelle, että toisin ihmisen minuus määritellään synnin polttomerkillä.

Yksi kristinuskon keskeisistä periaatteista on, että evankeliumi kuuluu kaikille ihmisille. Jumala ei tee eroa ihmisten välillä. Keskustelua seuratessa näyttää siltä, että laki heteroille on toinen kuin homoille. Tässä muutama esimerkki.

1) Raamattu kaivetaan perusteluksi vastustaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia. Kysymys ei todellakaan ole Raamatun keskeisestä sanomasta. Uuden testamentin osalta pikemminkin parista sivulauseesta aivan muuhun tähtäävissä argumentaatioketjuissa. Paljon yksiselitteisempi avioerokielto sen sijaan voidaan hyvin pitkälle unohtaa heteroiden kohdalla.

2) Homo- ja lesboparien liittoja vastustetaan, koska Jumala on siunannut miehen ja naisen parisuhteen eivätkä homo- ja lesboparit voi saada lapsia (ilman erityisjärjestelyjä). Tässä yhteydessä en näe kysyttävän, miten sen siunauksen on käynyt heteroparin kohdalla, kun haikara lentääkin ohi. Siis homolle voi sanoa: Jumala ei siunaa sinun liittoasi, kun et saa kumppanisi kanssa lasta. Mutta ei heterolle.

3) Kun mies ja nainen menee keskenään naimisiin, puhutaan keskinäisestä rakkaudesta ja huolenpidosta. Seksiin viitataan häveliäästi puhumalla 'avioelämästä'. Sen sijaan homo- ja lesboparin kohdalla pääpaino on seksissä.

4) Homo- ja lesboparien adoptio-oikeutta vastustetaan sillä perusteella, että lapsella täytyy olla sekä isä että äiti. Jostain syystä kukaan ei vaadi leskeä menemään naimisiin, että hänen lapsillaan olisi sekä isä että äiti. Eikä yksinäisen ihmisen adoptio-oikeuttakaan pidetä skandaalina.

Teologisesti perusteltu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen polkeminen antaa kuvan, että kristillisessä uskossa keskeistä olisi ihmisen seksuaalinen suuntautuminen. Myös pelastuskäsitys vääristyy: Kristuksen työ riittää toisille; toisten pitää lisäksi kieltää oma identiteettinsä.

Kristillisessä etiikassa keskeistä on lähimmäisen rakkaus. Yleensä puu tunnetaan hedelmistään. Tässä tapauksessa toisen polkemisen karvasta hedelmää pidetään hyvänä ja toisestä välittämisen makeaa hedelmää pahana.

Kristillisyyden nimissä ideologisoitu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen torjunta, marginalisointi ja väärään parannukseen kutsuminen turmelevat uskon ja vääristävät rakkauden. Pitäisikö puhua homofoobisesta heresiasta?