Suhtautumisessa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin Etelä- ja Pohjois-Amerikan sekä Länsi-Euroopan henkiset mannerlaatat ovat olleet vuosikymmeniä liikkeessä. Ymmärryksemme on muuttunut niin, että se, mikä ennen ymmärrettiin rikokseksi, synniksi, perversioksi tai sairaudeksi, ymmärretään ihmiselämän monimuotoisuudeksi. Tämä muutos näkyy myös siinä, että se, mikä ennen piti piilottaa kaappiin, on muuttunut sosiaalisesti hyväksyttäväksi. Tätä muutosta heijastaa lainsäädäntö. Kirkot ovat mukana tässä muutoksessa. Myös henkisiin mannerlaattoihin pätee: kun ne liikkuvat, maa järisee; mitä pitempään liike on estetty, sitä rajumpi on järistys.
Ennen kielletty voi muuttua sallituksi oikeastaan kahdesta eri syystä. Joko vahingollisen asian kieltäminen ja kiellon valvonta aiheuttavat enemmän ongelmia kuin itse asia, kuten kieltolaki. Tai sitten kollektiivinen ymmärrys muuttuu siten, että asia, jota luultiin vahingolliseksi ei olekaan sitä, kuten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohdalla. Toki tässäkin syrjinnän kielteiset vaikutukset ovat ilmeiset.
Torjuvan suhtautumisen eettiset perustelut ovat murentuneet ja asenteet yhteiskunnassa ja kirkoissa ovat muuttuneet hyväksyvään suuntaan. Tässä tilanteessa muutosta on vastustettu esittämällä torjumnnalle teologinen perustelu. Lyhyesti perustelu kuuluu suunnilleen näin: Klassinen kristinusko torjuu homoseksuaalisuuden Jumalan luomistarkoituksen vastaisena. Raamattu kieltää homosuhteet. Homous on synti, joka vie kadotukseen. Kysymys on pohjimmiltaan siitä, että kun eettiset argumentit osoittautuvat ontoiksi, väitetään, että kyse ei olekaan etiikasta vaan dogmista. Näin kirkkoon ollaan tuomassa klassisen kristinuskon nimissä uutta dogmia!
Teologisen perustelun lähtökohtana on, että Jumala on luonut ihmisen [heteroseksuaaliksi] mieheksi ja [heteroseksuaaliksi] naiseksi. Kun tämä ei vastaa havaittavaa todellisuutta, selitetään ero lankeemuksesta johtuvaksi. Kysymys on siis luomisen määrittelemisestä oman Raamatun-tulkinnan kautta vastoin luotua todellisuutta. Eli luonnollinen määritellään omien asenteiden kautta. Ilmeisesti tässä ollaan myös aidosti sokeita sille julmuudelle, että toisin ihmisen minuus määritellään synnin polttomerkillä.
Yksi kristinuskon keskeisistä periaatteista on, että evankeliumi kuuluu kaikille ihmisille. Jumala ei tee eroa ihmisten välillä. Keskustelua seuratessa näyttää siltä, että laki heteroille on toinen kuin homoille. Tässä muutama esimerkki.
1) Raamattu kaivetaan perusteluksi vastustaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia. Kysymys ei todellakaan ole Raamatun keskeisestä sanomasta. Uuden testamentin osalta pikemminkin parista sivulauseesta aivan muuhun tähtäävissä argumentaatioketjuissa. Paljon yksiselitteisempi avioerokielto sen sijaan voidaan hyvin pitkälle unohtaa heteroiden kohdalla.
2) Homo- ja lesboparien liittoja vastustetaan, koska Jumala on siunannut miehen ja naisen parisuhteen eivätkä homo- ja lesboparit voi saada lapsia (ilman erityisjärjestelyjä). Tässä yhteydessä en näe kysyttävän, miten sen siunauksen on käynyt heteroparin kohdalla, kun haikara lentääkin ohi. Siis homolle voi sanoa: Jumala ei siunaa sinun liittoasi, kun et saa kumppanisi kanssa lasta. Mutta ei heterolle.
3) Kun mies ja nainen menee keskenään naimisiin, puhutaan keskinäisestä rakkaudesta ja huolenpidosta. Seksiin viitataan häveliäästi puhumalla ’avioelämästä’. Sen sijaan homo- ja lesboparin kohdalla pääpaino on seksissä.
4) Homo- ja lesboparien adoptio-oikeutta vastustetaan sillä perusteella, että lapsella täytyy olla sekä isä että äiti. Jostain syystä kukaan ei vaadi leskeä menemään naimisiin, että hänen lapsillaan olisi sekä isä että äiti. Eikä yksinäisen ihmisen adoptio-oikeuttakaan pidetä skandaalina.
Teologisesti perusteltu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen polkeminen antaa kuvan, että kristillisessä uskossa keskeistä olisi ihmisen seksuaalinen suuntautuminen. Myös pelastuskäsitys vääristyy: Kristuksen työ riittää toisille; toisten pitää lisäksi kieltää oma identiteettinsä.
Kristillisessä etiikassa keskeistä on lähimmäisen rakkaus. Yleensä puu tunnetaan hedelmistään. Tässä tapauksessa toisen polkemisen karvasta hedelmää pidetään hyvänä ja toisestä välittämisen makeaa hedelmää pahana.
Kristillisyyden nimissä ideologisoitu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen torjunta, marginalisointi ja väärään parannukseen kutsuminen turmelevat uskon ja vääristävät rakkauden. Pitäisikö puhua homofoobisesta heresiasta?
Tavattoman hyvä lähtökohta aina ajankohtaiselle homo-keskustelulle.
Homoseksuaalisuus on tosiasia. Se on olemassa. n 2- 10% väestöstä on sitä tai siihen voimaakaasi taipuvaisia. Tämän tosiasian tunnustamisella on seurauksensa yhteiskunnalle ja kirkolle.
Ydinkysymys on se ,että kun nyt homoseksuaaliset ihmiset ovat joukossamme, niin millaisen yksityisen ja yhteisöllisen elämän voimme heille sallia?
Vahingoittaako heidän elämän muotonsa heitä tai yhteiskuntaa? Vastaus on itsestään selvä: Ei tietenkään.
Ongelma ei siis ole käytännöllinen vaan periaattellinen.
Homoseksuaalisuus on kirkolle ongelma jos se katsotaan synniksi. Synti on tekijä X joka tulee ihmisen ja Jumalan väliin ,ajaen ihmisen kristillisen käsityksen mukaan kadotukseen.
Raamatussa on homoseksuaalisuutta kieltäviä kohtia joihin historian kuluessa on viitattu. Mutta ovatko nämä Raamatun kohdat tarpeellisen arvovaltaisia homoseksuaalisuuden tuomitsemiseksi? Joillekin tulkitsijoille on joillekin ei.
Loppujen lopuksi päädytään Raamattu -keskusteluun. Miten ja missä hengessä Raamattua on tulkittava? Lakikirjana elämälle, vaiko pyrkimällä ymmärtämään sen sisäisintä henkeä? Niinkuin maallisilla lailla on sekä kirjain että sen henki niin samoin on Raamatun suhteen.
Onko siis Raamatun hengen mukaista tuomita muuttumattomat elämän tosiasiat? Onko Raamatun hengen mukaista vaikeuttaa 2- 10 % väestön elämää periaatteen vuoksi?
Jos sitten tuomitsemme homoseksuaalisuuden niin mihin toimenpiteisiin tulisi ryhtyä? Massateloituksiinko? Vai vaatisimmeko heidä pidättäytymistä sukupuolielämästään, mikä olisi vain oireen peittämistä, koska homoseksuaalisuus ei ole vain sukupuolista käyttäytymistä vaan se on osa kokonaisesta ihmisyyden muodosta?
Elämme ylimenokautta . Homoseksuaalisuus ilmiönä tullaan hyväksymään niinkuin kaikki oireet viittaavat. Kristityt, jotka eivät tätä hyväksy, saavat kiltisti purra hampaitaan ja odottaa omaa sisäisen asenteensa kypsymistä todelliseen kristilliseen suuntaan.
Hyvä kommentti Markku Hirniltä!
Voisi ajatella, että mitä primitiivisempi yhteiskunta, sen homokielteisempi se on.
Raamattua ei kuitenkaan luterilaisuudessa, toisin kuin reformististen kirkkojen piirissä, pidetä sellaisena elämäntaito- oppaana, josta kätevästi voidaan napata vastauksia kuhunkin yksittäiseen eettiseen pulmaan.
Kari-Matti: ”Voisi ajatella, että mitä primitiivisempi yhteiskunta, sen homokielteisempi se on.”
Näin ei välttämättä ole. Riippuu tietenkin mitä primitiivisellä tarkoitetaan. Katsoin joskus jonkin dokumentin Ugandasta (muistaakseni Uganda, saattoi olla jokin muukin Afrikan keskiosissa sijaitseva valtio). Tähän aiheeseen liittyen paikallinen nainen kertoi, että sikäläisessä (heimo)kulttuurissa homoseksuaalisuus ei ollut ollut mitenkään erityisen tuomittavaa ennen Amerikkalaisten kristittyjen saarnamiesten saapumista. Jos kaksi naista asui yhdessä niin sitä jopa kunnioitettiin ja heillä taisi olla kyläyhteisössä jonkinlainen erityisasemakin. Miespuolisilla homoseksuaaleilla sanottiin olevan ”apinan henki” (ei nyt ehkä kaunis ilmaus tuokaan) mutta ymmärsin, että heidänkin annettiin olla rauhassa. Ja miksei olisi annettu, eihän homoseksuaaleista ole mitään haittaa muille. Tämä siis ennen jenkki-saarnaajien saapumista..
Joo Pentti. Nämä ”kulttuuriset” yleistykset kuulostavat kivoilta ja kauniilta, mutta etenkin antropologit voivat lähes aina osoittaa ne enemmän ja vähemmän virheellisiksi.
Hieno puheenvuoro Markku Hirn’iltä.
Markku hyvä: Kirjoitat tapasi mukaan hyvin analyyttisesti ja oivaltavasti. Olen joutunut käymään tällaisen samanlaisen keskustelun muutamia kertoja Venäjällä sikäläisten lääkärien kanssa.
Tällä tavalla, purkamalla asioita, keskustelua saadaan eteen päin ja vältytään juuttumasta vanhoihin asenteisiin.
”Elämme ylimenokautta . Homoseksuaalisuus ilmiönä tullaan hyväksymään niinkuin kaikki oireet viittaavat. Kristityt, jotka eivät tätä hyväksy, saavat kiltisti purra hampaitaan ja odottaa omaa sisäisen asenteensa kypsymistä todelliseen kristilliseen suuntaan”.(Hirn).
Tunnut kiihkoilevan itsevarmalta, samoin kuin Leppä. Ei siinä mitään, jos kuljettaa todistelua raamatunkohdin, mutta tätä ei voida asiassa tehdä. ”Hengellä” ei luterilaista kirkkoa velvoiteta tutkimaan kaikkia oppeja ja opettajia, vaan Raamatulla. Hampaita saavat kiristellä ne, jotka eivät saa jatkossakaan hiljennettyä niitä, jotka jatkavat julistustaan homoavioliittojen mahdottomuudesta Raamatun ja kristillisen uskon pohjalta.
Jos tämä jatkuu, mihin toimenpiteisiin pitäisi ryhtyä? Massateloituksiin?
Markku Hirn: ”Raamatussa on homoseksuaalisuutta kieltäviä kohtia joihin historian kuluessa on viitattu. Mutta ovatko nämä Raamatun kohdat tarpeellisen arvovaltaisia homoseksuaalisuuden tuomitsemiseksi?”
Jos keskustellaan Raamatun ja kristinuskon suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen, ei siihen sisältyvien faktojen toteaminen ole heidän tuomitsemistaan. Tuomiovalta kuuluu vain Jumalalle ja hänen asettamalleen tuomarille ja hallitsijalle Jeesukselle Kristukselle.
Apostolien tekojen 17. luku (uusi kirkkoraamattu): ”31 Hän on näet määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja tuomarina on oleva mies, jonka hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista.”
Markku Hirn: ”Elämme ylimenokautta . Homoseksuaalisuus ilmiönä tullaan hyväksymään niinkuin kaikki oireet viittaavat. Kristityt, jotka eivät tätä hyväksy, saavat kiltisti purra hampaitaan ja odottaa omaa sisäisen asenteensa kypsymistä todelliseen kristilliseen suuntaan.”
Jos usko perustuu Raamattuun ja sen uuteen testamenttiin, ei kristittyjen ole syytä mitenkään järkyttyä nykyisen maailman erilaisten pahuuden ilmiöiden lisääntymisestä. Siellähän ilmaistaan muun muassa, että häviävä ”maailma” ja maailmanajat ”ovat pahan vallassa”, maailma on paholaisen vallassa” ja että Jumalan vastustaja Saatana Panettelija on nykyisen maailman ”jumala ja hallitsija.”
Varsin selväsanaisesti tämä osoitetaan esim. 2. Timoteuksen kirjeen 3. luvussa (uusi kirkkoraamattu):
”1 Sinun on tiedettävä, että viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat. 2 Silloin ihmiset rakastavat vain itseään ja rahaa, he ovat rehenteleviä ja pöyhkeitä, he herjaavat ja ovat vanhemmilleen tottelemattomia. He ovat kiittämättömiä, jumalattomia, 3 rakkaudettomia, leppymättömiä, panettelevia, väkivaltaisia ja raakoja, kaiken hyvän vihollisia, 4 petollisia, häikäilemättömiä ja järjettömiä. He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa, 5 he ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman. Karta sellaisia!”
”12 Mutta vainon kohteeksi joutuvat kaikki ne, jotka haluavat elää hurskaasti Kristuksen Jeesuksen omina. 13 Kelvottomat ihmiset ja petkuttajat menevät pahuudessa yhä pitemmälle, eksyttäen muita ja eksyen itse.”
Ahlfors: ”1 Sinun on tiedettävä, että viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat. 2 Silloin ihmiset rakastavat vain itseään ja rahaa, he ovat rehenteleviä ja pöyhkeitä, he herjaavat ja ovat vanhemmilleen tottelemattomia. He ovat kiittämättömiä, jumalattomia, 3 rakkaudettomia, leppymättömiä, panettelevia, väkivaltaisia ja raakoja, kaiken hyvän vihollisia, 4 petollisia, häikäilemättömiä ja järjettömiä. He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa, 5 he ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman. Karta sellaisia!”
Tuohan on ihan keskiaikaista menoa Ahlfors. Onneksi kehitys on kulkenut aimo loikkauksin eteenpäin ja sivistys sivistynyt noista ajoista.
Aika suurta murhetta tuntuvat suomalaiset kantavan. Kannattaa muistaa että ev-lut kirkko on lahko ja lahkolaiset joutuvat kaikki sinne kuumaan paikkaan, Raamatun, Jumalan sanan mukaan.
Millaista mielihyvää kotoinen kristitty saa tuntiessaan itsensä muka paremmaksi kuin jokut toinen ja mätkiessään tätä Raamatulla päähän?
Onko nähtävissä että kristityn moraali on muita heikompi ja huonompi?
”Jospa eksyttäjä on niin katala, että eksyttää uskovat fundamentalismin avulla pois Jumalan rakkaudesta ja armosta saatanalliseen syyttelyyn? Tätäkin vaihtoehtoa kannattaa arkana miettiä”. (M.Pentti)
Mitä se fundamentalismi on?
Fundamentalismin voisi määritellä vaikka niin, että se on tietyn raamatuntulkinnan jokaisen sanan pitämistä järkkymättömänä totuutena vaikka se sotisi tutkittua tietoa ja järjellistä ajattelua vastaan. Esimerkkinä voisi mainita Transvaalin presidentin tokaisua maailmanypäripurjehtija Joshua Slocumille: – Mahdotonta, maa on litteä!
Martti Pentti: ”Esimerkkinä voisi mainita Transvaalin presidentin tokaisua maailmanypäripurjehtija Joshua Slocumille: – Mahdotonta, maa on litteä!”
Raamattu ei missään sano, että maa olisi litteä. Se käsitys oli vain yksi monista kirkkolaitoksen harhaopeista ja vääristä Raamatuntulkinnoista aikoinaan. Halusivat käsittää tietyt Raamatun kuvaannolliset ilmaisut maasta täysin kirjaimellisesti. Sen sijaan kun Raamattu käsittelee homoseksualismia ei siinä ole mitään kuvaannollisuutta, vaan ilmaisut ja asian esille tuominen on täysin konkreettista.
Raamattu viittasi jo 2700 vuotta sitten siihen, että maa on pyöreä. Jesaja 40. luku: ”22. Hän istuu korkealla maanpiirin päällä, kuin heinäsirkkoja ovat sen asukkaat; hän levittää taivaan niinkuin harson, pingoittaa sen niinkuin teltan asuttavaksi.”
Alkukielen ilmaisu, joka on käännetty piiriksi tarkoittaa siinä myöskin pallonmuotoista yksikköä.
Mielestäni se osoittaa jo lievää itseironian puutetta, jos pitää Raamatun väitettä maan litteydestä liian kirjaimellisena virhetulkintana, mutta tekstejä oletetusta homoseksuaalisuudesta juuri sopivan kirjaimellisena tulkintana.
”Raamattu ei missään sano, että maa olisi litteä.” Näin juuri. Fundamentalismille on ominaista uskoa jääräpäisesti omaan raamatuntulkintaansa eikä Raamatussa itsensä ilmaisseeseen Jumalaan. Näin taitaa olla myös homoseksuaalisuuden suhteen.
Jusu Vihervaara: ”Mielestäni se osoittaa jo lievää itseironian puutetta, jos pitää Raamatun väitettä maan litteydestä..”
Tuli jo todettua, että sellaista väitettä ei siellä esiinny.
Martti Pentti: ”Fundamentalismille on ominaista uskoa jääräpäisesti omaan raamatuntulkintaansa eikä Raamatussa itsensä ilmaisseeseen Jumalaan. Näin taitaa olla myös homoseksuaalisuuden suhteen..”
Jos Raamattu sanoo, että tiettyjen asioiden tahallisen tietoiset ja katumattomat harjoittajat ”eivät voi periä Jumalan valtakuntaa”, ei asiassa ole paljoakaan tulkinnanvaraa.
Eri asia on tietysti jos joku itseään kristityksi kutsuva ei usko, että Raamattu on Jumalan pyhän hengen ohjauksessa kirjoitettu, vaan luottaa enemmän ihmisviisauteen.
Itse asiassa kirkko ei ole koskaan opettanut, että maa on litteä. Jotkut pohtivat kyllä sitäkin mahdollisuutta, mutta useimmat kirjallista aineistoa jälkeensä jättäneet olivat omaksuneet hellenistisessä kulttuurissa vallitsevan maailmankuvan, jossa maa on pallon muotoinen ja maailmankaikkeuden keskus.
http://en.wikipedia.org/wiki/Myth_of_the_Flat_Earth
Eihän sinulla M. Pentti ole mitään fundamentalismi -sanan lkopullista ja ainoaa oikeaa määritelmää, vaan ainostaan itse sana, ja sen epämääräisyyden kohdentaminen joihinkin muihin.
Fundamentalismi ja vastaavat sanat ovat käteviä keskustelussa, mutta ne eivät ole mitään todistavia argumentteja. Ainahan sanoja voi käyttää.
Ihan tässä peruskäsitteestä ’fundamentalismi’, lisää löytyy alta.
”Fundamentalistisille liikkeille on luonteenomaista vaatia jäseniltä selkeiden ja ulkoisesti tunnistettavien käyttäytymisnormien noudattamista. Kiellettyjen asioiden listat ovat yleensä hyvin tarkasti määriteltyjä ja ne koskevat tavallisesti pukeutumista, ravintoa, nautintoaineiden käyttöä, parinvalintaa sekä viihteen ja kirjallisuuden kulutusta. Ryhmän tunnukset näkyvät usein ulospäin ja toimivat siten kulttuurisina merkitsijöinä ja ryhmäidentiteetin tunnuksina.
Monet tutkijat ovat korostaneet, että nämä piirteet eivät muodosta satunnaista listaa, vaan että ne muodostavat yhdessä funktionaalisen järjestelmän, jonka osatekijät vahvistavat ja ylläpitävät toinen toisiaan. Jokainen näistä piirteistä voidaan nähdä eräänlaisena magneettina, joka vetää puoleensa kaikkia muitakin mainittuja piirteitä, jolloin lopputuloksena on helposti tunnistettava ideoiden ja organisatoristen piirteiden konstellaatio. Fundamentalismi voidaan toisin sanoen nähdä uskonnollisena järjestelmänä, joka koostuu useasta toisiaan vahvistavasta piirteestä, jotka ilmaantuvat todennäköisimmin tilanteissa jossa uskonnollinen perinne nähdään uhatuksi. Tiivistäen voisi sanoa, että kyseessä on eräänlainen pelon ja vastarinnan teologia.”
http://www.ekumenia.fi/etiikka_ja_ekumenia/yhteinen_fundamentalismi/seminaarin_esitelmat/kimmo_ketola_mita_on_fundamentalismi/
Huikean osuva, analyyttinen ja syvällinen blogi Heikiltä.
Vaikka joku muka irvaili argumentaatiota ”heikohkoksi”. Kuvaavaa on, ettei kritisoija argumentoinut itse ollenkaan.
Olette oikeassa siinä, että olisin voinut jättää sanomatta, mitä ajattelen argumentaatiosta, jos en kerran osaa tai viitsi osoittaa puutteita. Kritiikki vailla perusteluja on arvotonta. Koetan ottaa opikseni.
Ehkä huomasit, ettet tehnyt sitä vieläkään. Heikin blogin syvällisyyden ja analyyttisyyden myöntäminen ei edellytä samaa mieltä olemista. Pelkkä viittaus ”heikohkouteen” tarkoittaa, ettei sinulla ole kompetenssia vasta-argumentointiin. Halua varman olisi, kyky puuttuu.
Tölväisyni oli asiaton, mutta ymmärrän kyllä, mitä eroa on asiallisen mielipide-eron ja argumenttien heikkouden (=mielipide tästä) välillä.
”Halua varmaan olisi, kyky puuttuu”.
Sitähän se vaimokin aina sanoo.
Kiitos Heikki Leppä hyvästä kirjoituksestasi. Allekirjoitan jälleen ajatuksesi kuten joskus aiemminkin. Kymmenet miehet ovat käyttäneet runsaasti aikaa sorvatakseen Sinulle vastauksia aina maapallon muodosta lähtien.
Olen joskus kirjoittanut näillä sivuilla, että jos pallomme olisi litteä pannukakku, olisi helppoa ajaa ei toivotunlaiset ihmiset pannukakun reunalle ja tönäistä avaruuteen.
Mielestäni fundamentalismissa ollaan joko tai eli eletään mustavalkoisessa maailmassa eli esim ”unohdetaan” ne lapset, jotka eivät ole seuranneet isän oppeja, käyneet seuroissa tai eläneet ilman solmiota. Blå, blå är kärleken laulettiin jossain laulussa, mutta mielestäni rakkauden kaksoiskäskyssä on kaikki maailman ihanat värit.
Leimoja on helppo lyödä. Voisiko sanoa, että Heikin blogilla on fundamentalistit ja luopiot keskustelleet keskenään? Jokainen keskustelija kuuluu jompaan kumpaan näistä ryhmistä. Mihin sinä?
Tämä oli leikkiä, mutta minusta tämmöinen kanssakeskustelijoitten leimaaminen ei ole mistään kotoisin.
Keskustelussa kylläkin puhuttiin fundamentalismista.
Ihmisen havaitseminen on siinä mielessä todellisuuden vastaista ja stereotypioita tuottavaa, että usein johonkin havaittuun piirteeseen liitetään lähes mekaanisesti rykelmä muita siihen ”yhteensointuvia” ominaisuuksia.
Minä esimerkiksi kannatan nk. tasa-arvoista avioliittolakia ja homoseksuaalien kirkollista vihkimistä, mutta olen kaukana klassisesta liberaaliteologiasta. En kiistä neitseestäsyntymistä, en kiistä Raamatun ”ihmeitä”, en kiistä perisyntiä, en ole heittämässä Vanhaa Testamenttia roskakoriin jne. jne…
Juha on oikeassa tuossa leimaamisessa. Leimaaminen on siitäkin hankala juttu, että se saattaa jossain määrin toimia itseään toteuttavan ennusteen tavoin.
Mut siis jos pitää valita: olen ehdottomasti luopio, ja siinä suhteessa Juudaksen ja Pietarin kanssa kelpo seurassa.