Homofoobinen heresia?
Suhtautumisessa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin Etelä- ja Pohjois-Amerikan sekä Länsi-Euroopan henkiset mannerlaatat ovat olleet vuosikymmeniä liikkeessä. Ymmärryksemme on muuttunut niin, että se, mikä ennen ymmärrettiin rikokseksi, synniksi, perversioksi tai sairaudeksi, ymmärretään ihmiselämän monimuotoisuudeksi. Tämä muutos näkyy myös siinä, että se, mikä ennen piti piilottaa kaappiin, on muuttunut sosiaalisesti hyväksyttäväksi. Tätä muutosta heijastaa lainsäädäntö. Kirkot ovat mukana tässä muutoksessa. Myös henkisiin mannerlaattoihin pätee: kun ne liikkuvat, maa järisee; mitä pitempään liike on estetty, sitä rajumpi on järistys.
Ennen kielletty voi muuttua sallituksi oikeastaan kahdesta eri syystä. Joko vahingollisen asian kieltäminen ja kiellon valvonta aiheuttavat enemmän ongelmia kuin itse asia, kuten kieltolaki. Tai sitten kollektiivinen ymmärrys muuttuu siten, että asia, jota luultiin vahingolliseksi ei olekaan sitä, kuten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohdalla. Toki tässäkin syrjinnän kielteiset vaikutukset ovat ilmeiset.
Torjuvan suhtautumisen eettiset perustelut ovat murentuneet ja asenteet yhteiskunnassa ja kirkoissa ovat muuttuneet hyväksyvään suuntaan. Tässä tilanteessa muutosta on vastustettu esittämällä torjumnnalle teologinen perustelu. Lyhyesti perustelu kuuluu suunnilleen näin: Klassinen kristinusko torjuu homoseksuaalisuuden Jumalan luomistarkoituksen vastaisena. Raamattu kieltää homosuhteet. Homous on synti, joka vie kadotukseen. Kysymys on pohjimmiltaan siitä, että kun eettiset argumentit osoittautuvat ontoiksi, väitetään, että kyse ei olekaan etiikasta vaan dogmista. Näin kirkkoon ollaan tuomassa klassisen kristinuskon nimissä uutta dogmia!
Teologisen perustelun lähtökohtana on, että Jumala on luonut ihmisen [heteroseksuaaliksi] mieheksi ja [heteroseksuaaliksi] naiseksi. Kun tämä ei vastaa havaittavaa todellisuutta, selitetään ero lankeemuksesta johtuvaksi. Kysymys on siis luomisen määrittelemisestä oman Raamatun-tulkinnan kautta vastoin luotua todellisuutta. Eli luonnollinen määritellään omien asenteiden kautta. Ilmeisesti tässä ollaan myös aidosti sokeita sille julmuudelle, että toisin ihmisen minuus määritellään synnin polttomerkillä.
Yksi kristinuskon keskeisistä periaatteista on, että evankeliumi kuuluu kaikille ihmisille. Jumala ei tee eroa ihmisten välillä. Keskustelua seuratessa näyttää siltä, että laki heteroille on toinen kuin homoille. Tässä muutama esimerkki.
1) Raamattu kaivetaan perusteluksi vastustaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia. Kysymys ei todellakaan ole Raamatun keskeisestä sanomasta. Uuden testamentin osalta pikemminkin parista sivulauseesta aivan muuhun tähtäävissä argumentaatioketjuissa. Paljon yksiselitteisempi avioerokielto sen sijaan voidaan hyvin pitkälle unohtaa heteroiden kohdalla.
2) Homo- ja lesboparien liittoja vastustetaan, koska Jumala on siunannut miehen ja naisen parisuhteen eivätkä homo- ja lesboparit voi saada lapsia (ilman erityisjärjestelyjä). Tässä yhteydessä en näe kysyttävän, miten sen siunauksen on käynyt heteroparin kohdalla, kun haikara lentääkin ohi. Siis homolle voi sanoa: Jumala ei siunaa sinun liittoasi, kun et saa kumppanisi kanssa lasta. Mutta ei heterolle.
3) Kun mies ja nainen menee keskenään naimisiin, puhutaan keskinäisestä rakkaudesta ja huolenpidosta. Seksiin viitataan häveliäästi puhumalla 'avioelämästä'. Sen sijaan homo- ja lesboparin kohdalla pääpaino on seksissä.
4) Homo- ja lesboparien adoptio-oikeutta vastustetaan sillä perusteella, että lapsella täytyy olla sekä isä että äiti. Jostain syystä kukaan ei vaadi leskeä menemään naimisiin, että hänen lapsillaan olisi sekä isä että äiti. Eikä yksinäisen ihmisen adoptio-oikeuttakaan pidetä skandaalina.
Teologisesti perusteltu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen polkeminen antaa kuvan, että kristillisessä uskossa keskeistä olisi ihmisen seksuaalinen suuntautuminen. Myös pelastuskäsitys vääristyy: Kristuksen työ riittää toisille; toisten pitää lisäksi kieltää oma identiteettinsä.
Kristillisessä etiikassa keskeistä on lähimmäisen rakkaus. Yleensä puu tunnetaan hedelmistään. Tässä tapauksessa toisen polkemisen karvasta hedelmää pidetään hyvänä ja toisestä välittämisen makeaa hedelmää pahana.
Kristillisyyden nimissä ideologisoitu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen torjunta, marginalisointi ja väärään parannukseen kutsuminen turmelevat uskon ja vääristävät rakkauden. Pitäisikö puhua homofoobisesta heresiasta?
94 kommenttia
Salo: ”Synti on aina valinta”
Homoseksuaalisuus ei ole koskaan.
Homoseksuaalisuus on ihmisen synnynnäinen ominaisuus kuten ihonväri tai vasenkätisyys. Ja koska se ei ole ihmisen oma valinta, ei se voi olla syntikään.
Jospa eksyttäjä on niin katala, että eksyttää uskovat fundamentalismin avulla pois Jumalan rakkaudesta ja armosta saatanalliseen syyttelyyn? Tätäkin vaihtoehtoa kannattaa arkana miettiä.
Raamattu sanoo olevansa Jumalan toimivan voiman pyhän hengen ohjauksessa ja voimassa kirjoitettu. Todisteisiin siitä olisi suositeltavaa myös pappismiesten ja teologien perehtyä jossain vaiheessa kun uskonnollisiin kysymyksiin liittyen saavat elantonsa.
Kyse onkin siitä uskotaanko Raamatun henkeytykseen. Useat ev. lut. kirkon papit ihmisten suosiota tavoitellessaan ja myös sen jäsenet eivät enää siihen usko. Katsovat itse ymmärtävänsä ja tietävänsä asiat paremmin kuin Jumala, tai haluavat seurata ”maailman” järkeilyjä, filosofioita ja suuntauksia.
Papit tosin saattavat vielä saarnoissaan ja liturgiassaan toisinaan ”ratsastella” Raamatun teksteillä kun katsovat niistä hyötyvänsä. Tosin voimassa oleva Katekismus, eräänlainen kirkon virallinen uskontunnustus määrittelee vielä Raamatun Jumalan sanaksi, jonka ”sivuilla Jumala puhuu ihmisille.”
Heikki Leppä: ” Paljon yksiselitteisempi avioerokielto sen sijaan voidaan hyvin pitkälle unohtaa heteroiden kohdalla.”
Vilpitön ja ”sydämestään” Jumalaa palvova ja tälle kuuliainen kristitty ei voi sitäkään sivuuttaa, vaikka esim. ev. lut. kirkko niin usein tekeekin. Raamatun mukainen kristillisyys sallii avioeron vain vain aviorikoksen perusteella. Huonon kohtelun vuoksi aviopari voi päätyä tosin asumaan erillään, mutta tällöin heillä Raamatun periaatteiden mukaan ei ole oikeutta avioitua uudelleen.
Heikki on oikessa siinä, että tässä todella monasti ollaan aidosti sokeita omalle julmuudella, toisin sanoen sille, että ihmisen minuus ”määritellään synnin poltinmerkillä.”
Suomalaiselle herätyskristillisyydelle homokysymys on aidosti vaikea, ellei peräti tuhoisa. Kaikki perustelu esim. kyseisten Paavalin jakeiden ”sivulauseisuudesta” tms on ohipuhumista, koska Raamattua luetaan yliluonnollisen inspiraation vallassa kirjoitettuna erehtymättömänä kirjana (2 Piet. 1:21; 2. Tim. 3:16). Tahdotaan uskoa, että Raamattu on Pyhän Hengen kirja, jossa jokainen lause on täydellistä totuutta. Maailman muuttuessa tässä tietysti on jouduttu aikamoiseen moraaliseen ja hermeneuttiseen akrobatiaan.
Harmi, koska monet kaikkein lämpimimmistä, älykkäimmistä ja avuliaimmista ihmisistä, joita esimerkiksi itse olen tavannut, löytyvät juuri suomalaisen herätyskristillisyyden parista.
Ehkä jokaisella ihmisellä on lopulta jonkinlainen Jumalan luoma moraalinen intuitio, joka kertoo, että Raam..öö sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia.
Hyväähän tämäkin blogisti tarkoittaa, argumentaatio on tosin valitettavasti heikohkoa, eikä varsinkaan tavoita syitä, miksi homoseksuaalisuuden normalisointia vastustetaan.
Oletteko siis sitä mieltä että lähes koko nykuinen kristikunta on heresian vallassa, mutta teillä on hallussanne totuus? Lisäksi tämä uusi ilmoitus on saatu viime vuosikymmenten aikana, joten jokseenkin koko kirkkohistoria on pelkkää heresiaa?
Eettisestä argumentoinnista voinee esiin nostaa prof. Tapio Puolimatkan ja hänen asiantuntijalausuntonsa eduskunnalle. Tämän valossa voinee kysyä pitääkö argumentti eettisen perustelun murentumisesta paikkansa? Samoin voidaan pohtia kysymystä synnistä ja ihmisestä. Jumalahan loi aluksi kaiken hyväksi. Myös ihmisen. Syntiinlankeemus kuitenkin turmeli ihmisen niin pahoin, että hän ei voi itseään auttaa. Tämä siis teologisesta näkökulmasta katsottuna. Samalla kuitenkin tehdään erottelu sen suhteen, että yhteiskunnallisissa kysymyksissä ihminen voi tehdä oikeista ratkaisuita vaikka niissäkin synnin olemassaolo on huomattava.
Samalla on huomattava, että lain voimaantulo vaikuttaisi myös kirkon elämään vaikka se halutaankin kiistää. Muutoksesta on tässä suhteessa jo näkyvissä esikuvia mm. Pride-sekoilua tarkastellessa. Siunattiinko pari siinä mielessä kuin missä piispainkokouksen lausunto ymmärtää siunauksen vai ryittiinkö toimituksessa kurkkua ja selitettiin, että ei oikeastaan siunattu vaikka siunattiinkin.
Joka tapauksessa ei ole yhdentekevää mitä laissa säädetään. Se vaikuttaa myös kirkon elämään vaikka sitä ei haluttaisi. Siksi olisikin hyväksi viimeistään tässä vaiheessa nähdä se, että ehdottoman joko – tai -linjan lisäksi on olemassa kolmas vaihtoehto, jossa pyritään ymmärtämään ilmiön syyt ja seuraukset ja välttämään Skylla ja Kharybdis löytäen niiden välistä selkeä reitti.
Raivoisaa on Lepän kiihkofundamentalismi puolustamaansa epäraamatullista heresiaa ja perversiota kohtaan, sylkiessään sillä Kirkkoa, Jumalaa ja Kristusta sillmille.
Jos homoseksuaalisuus olisi normaalia ja Raamatun luomiskertomus tukisi homoseksuaalisuuden voisi hyväksyä. Kautta Raamatun asia on kuitenkin toisin. Piispainkokuksen materiaali kirkko ja rekisteröidyt parisuhteet on oiva väline; https://evl.fi/evlfi.nsf/Documents/A62BEB619D717FF8C225757B003313FF/$file/Kirkko-ja-rekisteroidyt-parisuhteet-mietinto-1-2009.pdf.
Homoseksuaalisuus on suurempi kysymys kuin pelkkä eettinen pohdiskelu. On kysymys oikeasta ja väärästä, Kirkolla on tästä mielipiteensä ja siksi se vain vihkii avioliittoon naisen ja miehen. Pelkkä Jeesuksen opetuksen rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi ei riitä. Ei varsinkaan silloin kuin soditaan itse Raamatun ilmoitusta vastaan.
Sami Paajasen kommentti on hauska. Paajanen kirjoittaa, että ”homoseksuaalisuus on suurempi kysymys kuin pelkkä eettinen pohdiskelu. On kysymys oikeasta ja väärästä..”
”Eettinen pohdiskelu” on nimenomaan pohdiskelua oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta.
Miten homoksesuaalisuutta vastustetaan ”kautta Raamatun?” Raamatussa on parituhatta sivua, muutama jae ei taida olla ”kautta Raamatun.”
Miten Jeesuksen opetus voisi olla ristiriidassa ”Raamatun ilmoitusta” vastaan?
Paajasen kommentti, lyhykäisyydestään huolimatta, on täynnä virheitä ja ristiriitaisuuksia, täyttä hölynpölyä.
Heikki Leppä kirjoittaa täyttä asiaa. Todella hieno blogi näin pakanankin näkökulmasta katsottuna.
Ilmoita asiaton kommentti