Maallistuneessa psykologiassa ei tunneta oikeastaan lainkaan käsitteitä anteeksiantaminen ja anteeksipyytäminen. Vai tunnetaanko?
”Anteeksiannon mielikuva loistaa poissaolollaan psykologiassa ja psykoterapiassa. Freudin koottujen teosten hakemistosta ei löydy koko sanaa. Sama tärkeä sana puuttuu myös Wolbergin psykoterapian tekniikan molemmista laajoista kirjoista.” Näin ainakin totesi Hesperian sairaalan ylilääkäri, psykoterapeutti Erkki Huhmar jo vuonna 1985.
”Psykologiassa edustan vähemmistöä, koska uskon, että juuri anteeksiannolla on uskomattoman suuri mielenterveydellisiä ongelmia hoitava ja ennaltaehkäisevä merkitys.” Markku Ojanen, Psykologian apulaisprofessori (myöhemmin professori) totesi myös vuonna 1985.
Näin vastasi minulle pappi ja terapeutti Jari Kekäle: Mika Rantanen kyllä psykologiassa tunnetaan anteeksiannon merkitys. Se on jopa terapeuttinen menetelmä. Jumalan anteeksiannon suhteen on sitten kyllä hiljaisempaa…
Tietysti se auttaa lihallisten naarmujen paranemista, jos saa purkaa kaunansa johonkin ja hakata vaikk päätä seinään. Sielun haavoja kaunan laikkistaminen ei paranna. Yksi yksinkertainen asia on olemassa. Voimme ryhtyä oman elämämme valtakunnansovittelijaksi. Nyt aikuisena ymmärrämme molempien näkökulmasta asiat, kun lapsuuden konflikti tulee mieleen. Aikuisena ymmä’rrämme, ettei aikuisellakaan ole aina voimia toimia oikein, jota lapsena ei ole ymmärtänyt.
Ahaa! Itse en ole terapiassa käynyt, vaikka ehkä olisin sitä tarvinnut, koska minunn nuoruudessani ei ollut edes tietoa koko hommasta. Olen kuullut joidenkin terapoitujen kokemuksia. Syitä ongelmiin on etsitty lapsuuden kokemuksista ja useasti juuri vanhempien virheistä.
Kyllä käytännön terapeuttisissa prosesseissa anteeksiantaminen on yksi keskeisiä termejä silloin kun käsitellään asiakkaan tai potilla suhteita kanssaihmisiin.
Anteeksiantamus tulee keskeiseksi kirtoteitä , nimittäin vaikeutena antaa anteeksi . Tleensä asiakas on sydänjuuriaan myöten loukkaantunut tai paremminkin haavoittunut ja taistelee pahan depression kourissa jonka rakkauden tai rakkauden mahdollisuuden menetys aiheuttaa. Asiakas on , mistä syystä tahansa ,ollut sellaisen agression kohteena että hän tuntee itsensä arvottomaksi tulla rakastetuksi.
Tällainen sytyttää vihaa ja katkeruutta ja sellaisessa mielentilassa ei jaksa edes ajatella anteeksiantoa tai armahdusta ”vainoojaansa” ja itseään kohtaan.
Anteeksi anto itselleen on erityisen vaikeata. Kun itsetutkiskelussa on päässyt niin pitkälle että alkaa ymmärtämään sen että itse on osasyyllinen onnettomaan tilanteeseen niin siitä syntyy itsehalveksunta ja viha itseään kohtaan.
Kun ymmärrys tapahtumia kohtaan kasvaa, niin lopulta suru ottaa ylivallan ja siitä parhaimillaan tule sovinnon mahdollisuus. Sovintoonpääseminen itsensä ja maailman kanssa on se tie anteeksiantoon.
Joskus tai useinkin anteeksianto jää yksipuoliseksi jos sovittelu vastapuolenkanssa on mahdotonta. Silloin saa tyytyä siihen että itsellä on rauha sydämmessään vaikka suhteet ovat vieläkin tulehtuneita.
Kyllä, kertomanne olisi asiaa kristinuskossakin liittyen armon huomaamiseen.
Voisin hiukka jatkaa edellistä, eli mssä armahtamisen pitää ensin syntyä jotta seuraussuhde on hyvä aina Jumalaan asti Hänen työssänsä.
Asialle on useasti kaksi tahi useampi osapuoli tai aihe anteeksipyynnön asialle.
Asiat vaikeudessaan voivat olla useamman viikon stressitiloja Ihmisten sydämissä jatkuen kuukausiksi aina vuodesta toiseen jatkuvana piinana Ihmisen elämässä.
Näin pitää huomata niin pyytämisen kuin anteeksiannon asiaa samanaikaisesti. Usein pyytämistä ei ole tai synny ja näin edellisestä huolimatta ei voi sivuuttaa syyllisyyden ja katumuksen asiaa.
Edellinen tarvitsee sitten asiaa mihin aiemmin viittasin vastaamatta.
Mielenkiintosta Mika Rantasen hyvän blogin synnyttäneen näin vähän palautetta. Olemmehan kristinuskon ydinalueella, ja armo sanan luulisi sytyttävän ainakin intohimoja.
Minä tuotan terästä ihmisille, mutta te terästätte ihmisiä.
Teräsyhtiön johtaja
”Niin kuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.” Kol. 3:13. Kun uskomme saaneemme syntimme anteeksi Jeesuksen sovitustyön tähden, saamme voimaa ja halua antaa jatkuvasti ja yhä uudestaan lähimmäisellemme anteeksi. Samoin saamme voimaa ja halua myös pyytää anteeksi lähimmäiseltämme. Isä Meidän rukous on tärkeä tässä yhteydessä.
Kyllä puhutaan myös vihankantamisen vaarallisuudesta koko ihmiselle. Anteeksipyyntöä ja antoa tapahtuu myös, se on yleisellekin hyvinvoinnille välttämätön. Anteeksiantaminen on kuitenkin Jumalan armotyö ja siksi paitsiossa oleva käsite maailmassamme, joka osaa kyllä viisastella tarvittaessa kaikenlaisilla fobioilla.
Itselle anteeksiantaminen on kaikkein vaikein taito. Tietyt paikat toi pitkään mieleeni ahdistavia ja syyllistäviä muistoja nuoruudestani. Noiden paikkojen ohi oli usein vaikea edes kulkea, kun syyllisyyden paino ahdisti. Sitten mieleeni tuli raamatun lupaus siitä, että Jeesus on tullut tekemään tyhjäksi Saatanan pahat teot. Niinpä heittäydyin tämän lupauksen varaan ja olen saanut olla vapaa noista mieltä ahdistaneista muistoista.
Auta minua, taivaallinen Isä
Taivaallinen Isäni, anna elämäni olla vakaampaa kuin tähän asti. Suo etten aiheuttaisi pahennusta. Rukoilen, että olisin suora ja luotettava ihminen. Auta, etten sopimattomasti pilailisi, etten olisi tyly, ylpeä ja ylimielinen. Varjele minua turhamaisuudesta, ahneudesta ja oman edun tavoittelusta, kevytmielisyydestä ja sopimattomasta käytöksestä. Anna minun olla elävänä todistuksena siitä, että Poikasi evankeliumi antaa uuden elämän voiman.
Mutta anna minulle hengellisen köyhyyden tunto, että en ylpistyisi. Anna minun kerskata vain sinun armostasi. Isä, tukahduta oman voiman ja kelvollisuuden kiusaus. Olkoon sinun voimasi tänäänkin väkevä heikkoudessani. Mitä sitten minulle annatkin ja kuinka johdatatkin, anna minun tyytyä sinun armoosi. Anna minun elää ja kuolla armossa.
Johannes Bäck, Muukalaisten kotielämä, Rukouskirja.
Heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista. Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita. Hebr. 10:17,18.
Oman verensä kautta Jeesus sovitti taivaan ja maan ja rakensi rauhan Jumalan ja syntisten välille. (Ks. Kol. 1:20) Nyt, Jumalalle olkoon kiitos, tämä rauha on niin kallis, niin arvokas, peruuttamaton, yleinen, että se ulottuu kaikkiin, jotka vain syntisiä ovat, niin, kaikin puolin se on autuas, verraton. Jospa se yhtä varmasti tulisi kaikkien ikiomaksi omaisuudeksi uskossa!
Lorens Kristoffer Retzius (1745 – 1818), ARMOA ARMOSTA, s. 204, Sley, 1966. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Anteeksiantaminen ja anteeksipyytäminen.
Anteeksiantaminen on ratkaissut jo koko ihmiskunnan ongelman. Se on valmis huomioitavaksi ja ilmoitettu kaikille ihmisille. Jumala on aina, jo Vanhan Liiton aikana, ollut armahtavainen ja anteeksiantava, kun kadumme syntejämme.
Ikuisuuden kannnalta on kysymys vain Jumalan ja ihmisen välisestä asiasta, vain siitä. vt. Ps. 51:
4 Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi.
Tämä on langenneen Daavidin pyyntö Jumalalle, että Hän olisi armollinen, armahtaisi. ”Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt”.
Jumalan armo, armahdus, kun sen kohtaamme, saa aikaan muutoksen, todistuksen, mitä lankeamuksesta nousseessa on tapahtunut. Mitään todellista ei tapahdu, ellemme käy oikeutta Jumalan kanssa/edessä. Jumalan ’tuomio’ on armahdus, kun ihminen tekee totta sydämestään.
Voittosi voimalla tielleni loista,
Herrani, terveeksi uskoni tee!
Pakananmieleni paljasta, poista,
armoa vastaan se juonittelee.
Sydän ja suu
että raitistuu,
valoksi anna
vain ristisi puu.
Fredrik Wislöff, Raitis usko.