Kirkko on maailman vanhin edelleen toimiva instituutio. Sen hierarkkinen systeemi on julistettu lukemattomia kertoja tuhoon tuomituksi, mutta silti kirkko kulkee omaa tietään vakaana.
Kirkko on ollut aikojen alusta asti palveluorganisaatio. Se tarjoaa jäsenetuja: jumalanpalveluksia, sakramentteja sekä opetus- ja sosiaalipalveluja. Moderni kirkko on ollut aina, koska sen jäsenet ovat myös palvelujen tuottajia.
Kirkko on kehittänyt organisaatiotaan koko ajan. 400-luvulla syntyivät autonomiset luostarit. Niistä kehittyi 1200-luvulla yliopistojärjestelmä. Munkit ja nunnat käynnistivät 1500-luvulla lähetys- ja diakoniatyön Aasiassa ja Afrikassa. 1900-luvun pasifismi syntyi kristillisyyden inspiraatiossa.
Kirkko on ollut aina hierarkkinen. Sillä on hermokeskuksensa Roomassa, Konstantinopolissa, Viipurissa tai Turussa. Mitä isompi kirkko, sitä enemmän se tarvitsee hierarkiaa.
Kirkon elämää hallitsee nytkin uudistus- ja uutisvaatimukset. Ajankohtaisesti ajateltuna hitautta ja hierarkiaa voidaan pitää kirkon heikkouksina. Pitemmässä perspektiivisissä ne näyttäytyvät vahvuuksina.
Hierarkkisuus on ollut sitä liimaa, jolla kirkko sitonut yhteen kristinuskon globaalia viisautta yli kansallisten intressien.
”Pitemmässä perspektiivisissä ne näyttäytyvät vahvuuksina.”
Nyt on vaan niin, ettei kirkko ole koskaan kohdannut sellaisia paineita kuin nyt. Koskaan näin monella ei ole ollut näin paljon tietoa saatavilla näin helpolla.
Koskaan kirkkoa, ja kristinuskoa ylipäänsä, ei ole kritisoitu niin kokonaisvaltaisesti kuin nyt.
Koskaan kirkon uskonlevittäjät, papit ja piispat, ei ole olleet niin sekulaarihumanisteja kuin nyt.
Se mitä nyt tapahtuu Suomessa, on tapahtunut aikaisemmin verrokkimaissamme, eikä ole mitään syytä uskoa että prosessi olisi käännettävissä tai edes merkittävästi hidastettavissa.
Kirkon sisältäkin on todettu että kirkon takki on aivan liian iso. Iso takki painaa, hidastaa ja uuvuttaa.
Hitaasti ja aina jälkijätteisesti, takista leikataan hieman pois, mutta aina kantaja on ehtinyt kutistua enemmän.
Takilla on valta määrätä kantajaa ponnistamaan enemmän, koska takki ei pidä siitä että sitä kutistetaan.
Voit varmaan keksiä lisää….
Henrik
Turhaan voivottelet aikoja. Ei mikään ole ollut sen kummallisempaa ennenkään. Samat perusongelmat ovat vaivanneet ihmiskuntaa jo Aatamista alkaen. Lankeemuksen alaisena ihminen on kaikkina aikoina pähkäillyt jos minkäkinlaisten ongelmien keskellä.
Kirkon rakenne on Jumalan antama apu ihmisten auttamiseksi ja yhteistyön tukemiseksi. Pyhä Henki käyttää kirkkoa työvälineenään armonsa antamiseen. Pyhässä liturgiassa taivas ja maa yhdistyvät, näkyvä ja näkymätön seurakunta yhdistyvät. Ihminen saa pelastuksen lahjan.
Tämän kirkon yhteyden antaman pelastuksen vastakohtana on ihmisen kadotus kirkon ulkopuolella. Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta, latinaksi extra ecclesiam nulla salus.
Niin kauan kuin vielä on armon aikaa annettu on aihetta tehdä parannus elämässään ja heittäytyä kaikkineen Jumalan syliin armaan kirkon hellään hoitoon ja pyhän rakkauden osallisuuteen.