Ei minun näköistäni kirkkoa, kiitos!

uskoo näkemättä

Tule tekemään kirkosta itsesi näköistä, mainostaa seurakuntavaalijuliste. Miksi ihmeessä? Kristushan on kirkon pää. Kirkon ulkonäkökysymys on ratkaistu jo 2000 vuotta sitten. Sama pää pysyköön edelleen paikallaan. Me kirkon jäsenet olemme palvelijoita omalla paikallamme, omissa tehtävissämme. Voimme toimia tässä maailmassa Kristuksen käsinä, jalkoina, jotkut jopa suunakin, vaan emme koskaan päänä!

Ei pidä niinkään kysyä, mitä kirkko voi minulle antaa, vaan kyse on siitä, miten minä voisin omilla lahjoillani auttaa lähimmäisiäni, palvella seurakuntaa.

Jumalanpalveluselämä on kaiken A ja Ö. Messu on paras livenä. Ja kirkkokahveilla voi harjoittaa ns. seurustelun sakramenttia.

Henkilökohtaisesta uskosta puhutaan paljon. Usko ei ole ihmisessä oleva ominaisuus, joka tekisi hänestä arvokkaamman kuin uskosta osattoman lähimmäisen. Sillä usko on kuin tyhjä käsi, joka ojentuu vastaanottamaan sitä, mitä Jumala tahtoo omilleen antaa.

Lisäksi on muistettava, että kirkolla on myös yhteinen usko, jonka tuomme jokaisessa messussa esiin uskontunnustuksena. Mistä tämä yletön into ns. moniääniseen kirkkoon? Miksi kirkossa pitäisi tapahtua minun tahtoni, koska kun kerran Jeesuskin rukoilee, että tapahtuisi hänen Taivaallisen Isänsä tahto?

Ja miksi kirkosta eroajien pitää vakuutella itselleen ja muille, että eron syy on  vaikkapa Päivi Räsänen? Rehellinen sanoisi, että haluan nimenomaan eroon Jeesuksesta. Hän on kivi kengässäni. Kuljen mieluummin omia teitäni, en tahdo seurata jotakin nasaretilaista.

 

Kuvateksti: Seurakuntavaaliehdokas kurkistaa Tapiolan tulevaisuuteen

 

 

vaalit_fingerpori

12 kommenttia

  • Lauri Lahtinen sanoo:

    Oman näköinen kirkko ja usko voi olla eläessä mukava ja lihalle sopiva. Kun viimeinen ranta lähestyy, siitä on silloin kysymys: Kestääkö se tulen kosketuksen?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Väisänen sanoo:

    Entäpä jos kirkkomme jäsenenä haluaisi vaikuttaa kirkkomme Meille antamaan opetuksen sisältöön. Onko huono asia kysyä, kuinka moni konfirmoitu ymmärtää mitä uskontunnustuksemme tarkoittaa kohdasta, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän Kaikkivaltiaan oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan,..eteenpäin.. Jumalanpalveluskeskusajatus on lähtöisin ymmärryksestä, minkä määrittelijöinä ovat Papit ja mikä annettujen lupausten ja tunnustusten omistamiseen tahtomisen kanssa haluaa ennenkaikkea konservoida kirkkolaitosta ajasta iäisyyteen. Konfirmointi ja Papiksi vihkiminen ovatkin itseasiassa kovin samankaltaisia. Mutta mitä sitten haluaisin kirkoltamme pyytää. Opetusta ja nimenomaan sielun hoito-opetusta. Eikö tähän ole olemassa jäsenen oikeus. Asiassa on hyvä aloittaa Jumalan Meille antamista lahjoista ja ensimmäisenä tulee omantunnon lahja.. Paavalin ja Augustinuksen ymmärrys Jeesuksen kuoleman merkityksestä on pohja uskonsisällön käsitykselle, mistä myös kirkkomme julistaa. Tässä opin käsityksessä kiinnitytään vankasti myös pahan ja synnin olemukseen maailmaa ohjaavana voimana niin, että kirkkomme kieltää Ihmiseltä mahdollisuuden tai kyvyn moraaliseen ja henkiseen edistymiseen. Kuitenkin Vanhasta Testamentista voi löytää toisenkinlaisen ymmärryksen asialle, vaikka se sitten on erilainen. Johtopäätöksenä kysyn miksi kirkkomme ei halua antaa jäsenilleen sielun hoito-opetusta. Eikö Ihmisen moraaliopetus ole kirkolle merkittävää ja arvokasta Siksipä hieman Ihmiselle annetusta vapauden lahjasta. Vapaus tarkoittaa siis Ihmiselle annettua Jumalan suurenmoista lahjaa ja tämä on samalla Ihmisen kehityksen kriteeri. Raamatun kielellä tämä tarkoittaa kehityskulun alkamista siitä, kun Ihminen alkoi taistella eläimellisiä vaistojansa vastaan. Mooseksen kirjan ensimmäinen luku siis kertoo, että eläimet eivät ole vapaita. Tämä tarkoittaa myös sitä, että eläimet tekevät sen, mitä niiden pitää tehdä. Mutta samalla tavalla Jumala loi ensimmäisen Ihmisparin kuudentena päivänä, mutta tällöin Heillä ei vielä ollut omantunnonlahjaa. Kun Jumala kahdeksantena päivänä puhalsi ja kielsi, tarkoitti tämä uuden diskontinuiteetin, epäjatkuvuuden ilmaantumista ja samalla tämä tarkoitti tehtävän antamista Ihmiselle. Näin omatunto on annettu Ihmiselle Hänen jatkuvaa kehitystänsä varten, mikä tänä päivänä on vielä pahasti kesken. Valitettavasti kirkkokunnat ymmärtävät asian suvullisesti siirtyvänä perisynnin substanssina, mikä kieltää ihmiseltä henkisen ja moraalisen edistymisen, mikä olisi Jumalan Ihmiselle antama tehtävä yrityksen ja ponnistuksen kautta. Näin Meidän valintamme on kulkea pääsääntöisesti lihan- ja animaalisten vaistojen ohjaamaan suuntaan tai taistella edellistä vastaan, mikä tarkoittaa osallemme myös tulevaa fyysistä kärsimystä, puutetta, jatkuvaa Itsensä kieltämisen tuskaa, välittämistä silloinkin, kun varmasti Emme halua ja anteeksiantamisen vaikeuden hyväksymistä. Olkaa Pyhät, sillä Minä olen Pyhä. Haaste on suuri, mutta olisi oikein hyvä huomata, että kun haluamme valita moraalisen tien kulkea, se ennen pitkää vie Meidät myös henkiselle tasolle. Ajatusta Vanhan Testamentin pätemättömyydestä en tässä asiassa hyväksy. Jos semmoista esitetään, miksi sitä yleensä lainataan ja luetaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tauno Wikström sanoo:

    Minun näköiseni kirkko ei kestä koetuksia. Ei ainakaan sitä viimeistä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Kristus, jos sillä tarkoitetaan Jeesusta, ei perustanut minkäänlaista kirkkoa. Kristus oli ensimmäinen, joka erosi kirkosta. Nyt on kirkon vuoro erota kirkosta. Siellä ne ihmiset on, kirkon ulkopuolella.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Charlotta: Selitäpä minulle tämä Jeesuksen sana Pietarille: ”Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita”. Matt. 16:18.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reino Suni sanoo:

      Hannu Kiuru

      Vastaan sinulle yhden tulkinnan Charlotan puolesta vaikka hänen ei tarvitse tähän yhtyäkään. Tietysti olettamuksella, että Jeesus on todella sanonut tämän.

      Jeesuksen sanoma on kalliolle rakennettu, siis pysyväksi. Sitä ei tuonela, kuolema, voita, ei muuksi muuta. Pietari on eri asia, Pietari joka oli jatkuvassa ristiriidassa Jeesuksen puolison Marian kanssa.

      Huumorintajuasi koetellen aloitukseesi ” se vielä puuttuisi ”.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reino Suni sanoo:

      Tässä yhteydessä voisi vielä todeta, että missä on se kallio, jonka päällä Jeesus sanoi sanansa ja tuliko siihen seurakuntaa ? Raamatttuun sokeasti uskovat eivät elä realistisessa maailmassa. Ainä voidaan sanoa, että teksti on kuvitteellinen mutta silloin sen rehellinen tulkinta ei ole realistista vaan täyttä utopiaa. Kyllä ihmisen pitää lukea ja ymmärttää Suomen kieltä niinkuin se kirjoitetaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Yrjö Sahama sanoo:

      Jeesus ei voinut erota eikä olla eroamatta kirkosta, koska sitä ei hänen maan päällä eläessään vielä ollut olemassa. Ylösnoustuaan Jeesus antoi oppilailleen tehtäväksi tehdä uusia opetuslapsia kastamalla ja opettamalla kaikkien kansojen jäseniä. Taivaaseen astunut Kristus lähetti ensimmäisenä helluntaina Pyhän Hengen maailmaan, 3000 kastettiin ja niin oli syntynyt ensimmäinen seurakunta Jerusalemiin. Sittemmin niitä on syntynyt lukematon määrä kaikkialle maailmaan, siis Kristuksen kirkko, joka käsittää kaikki kirkkokunnat, ne, jotka tunnustavat ensimmäisten kristittyjen tavoin: Jeesus Kristus on Herra.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Annikki Salo sanoo:

    Jumala on antanut Pyhän Sanansa meille elämän ohjeeksi. Se, mitä Raamattu kertoo ihmisten synneistä, niiden seurauksista ja Jumalan rangaistuksesta, on kirjoitettu varoitukseksi meille, ettemme synnin pettäminä eksyisi (1Kor.10:6-11). Opaste- ja varoituskyltit ovat korvaamattomat kulkijalle oudossa maastossa. Niinpä läpi Raamatun käy ilmi, ”mikä ero on vanhurskaan ja jumalattoman välillä, sen välillä, joka palvelee Jumalaa ja sen, joka ei Häntä palvele” (Mal.3:18).

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kiuru sanoo:

    Muuan Facebook-ystäväni heitti niin oivaltavan idean, että halusin sen – hänen luvallaan, tietty – jakaa myös teidän lukijoitten kanssa:

    ”Kyllä, Kristus on pää, mutta on väliä silläkin miltä kroppa näyttää. Haluaisin hellät toimivat kädet, avaran sylin ja kantavat jalat.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (66 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121